Miksi vähävaraiset...

Koska uudesta mukulasta saa lisää massia ja hyvällä tuurilla se on erityislapsi ja saa vielä enemmän massia!

Heillä on aikaa hoitaa lapsia, kun ei tarvitse olla oravanpyörässä.

Ei oo varaa ehkäisyyn.

Elämän ainoa ilo mistä saa rahaa!

Koska tuo ihmistyyppi kokee olevansa oikeutettu kaikkeen. Vastaavilla tyypeillä on heidän halutessaan esim. iso lemmikkilauma ja sitten itketään kun koira sairastuu, eikä eläinlääkäri hoidakaan ilmaiseksi.

Kaikki vähävaraiset eivät ole sellaisia, itse asiassa suurin osa ei. Mutta vain nuo häikäilemättömät ilkeävät kerjätä sääliä julkisesti, suurin osa köyhistä häpeää tilannetta enemmän tai vähemmän, varsinkin ne, jotka eivät löydä työpaikkaa.

Jep, pääsitte taas ap:n johdolla lempiaiheeseenne: köyhät kyykkyyn! Hyvää yötä, kauniita unia.

Tunnen läheisesti yhden tällaisen suvun. Siis useamman perheen samasta suvusta, toimivat kaikki näin. Aiemmin kun kotihoidontukea sai sen kolme vuotta, lapsia tuli jännästi juuri kolmen vuoden välein. Kun se muuttui, niin osan oli pakko mennä työkkäriin, ei ilmeisesti kroppa kestänyt synnytysvälin pienentämistä, mutta pianhan niitä kersoja taas tuli kun ei ne siivoustyöt maistu.

Iso syy näyttäisi silti olevan pohjaton itsekkyys. Hokevat aina että "minä päätän ite miten monta lasta/koiraa/kissaa/mitämilloinkin mulla on". Tai "Valtiovalta ei minun tupakoinnista päätä." Siis tämmöinen lapsellinen uhmakkuus. Lapsikatraalla on tietysti monta eri isää eikä nämä parit ikinä ehdi naimisiin asti, vaikka lapsia kyllä tulee. Vahinkoja on varmaan ainakin ne esikoiset, koska lastensaanti on kaikilla alkanut jo teini-iässä.

Sitten on tietysti syrjäytyminen ja ihan aito pelko. Surullista kyllä ainakin osa tuosta uhmakkuudestakin vaikuttaisi johtuvan siitä, että pelätään sitä yhteiskuntaa ja muita ihmisiä. Pelätään epäonnistumista niin paljon, ettei edes yritetä esim. kouluttautua. Töihin menokin pelottaa. On paljon turvallisempaa kyhjöttää kotona. Lasten tekeminen antaa siihen mahdollisuuden.

Ja kun samaa on tehty jo monta sukupolvea (ihan oikeasti), ei ole mitään mallia tavallisesta työssäkäyvästä perheestä. Ei tiedetä paremmasta ja alemmuuskompleksissa aletaan vihata niitä tavallisia perheitä.

Kaikki nämä ennakkoasenteet istutetaan tehokkaasti lapsiin jo hyvin varhain. Lasten kanssa oleminen on huutamista ja kieltämistä. Sosiaaliset taidot on hyvin alkeelliset ja kasvatustaidot vielä heikommat.