Onko murkkuikäisten vanhempia läsnä?

Ja ei se lapsi sitä todella tarkoita, mitä sanoo.......Hän tarvitsee äitiään yhtä paljon kuin ennen, nyt on vaan äidin vaikeampi rakastaa häntä.....

Voimia sulle!!! Ja hali!!

nuorempi paiskoo tavaroita joskus, mutta kerää ne sitten itse...

Vaikeissa tilanteissa olen hokenut mantrana: olenaikuinenjakestänolenaikuinenjakestän...

mutta haistatella ei. Jonkinlainen kunnioitus se olla pitää. Meillä tietysti vaikuttaa aika paljon se että mieheni ei ole murkun isä ja on isäpuolena suuri auktoriteetti. Eikä vähiten sen takia että kun minä olen pienipalkkainen, niin se on isäpuoli joka maksaa pojan harrastuksen. Diili on yksinkertainen: jos äitiä tai isäpuolta haistatellaan, niin lisenssi-yms. maksuja ei makseta. Valinta on vapaa.

Elämää helpottaa suuresti se kun titää että vaihe on kumminkin ohi menevä ja kuuluu asiaan. Kun sitä vaan saisi kunnialla lapsen maailmalle.

eivat ikinä haistattele tai paisko ovia. Ollaan opetettu paremmin kuin käyttäytymään tollain.



Olemme aina sanoneet että kuuntelemme heidän mielipiteitä ja keskustelemme asioita, mutta jos rupeavat ilkeästi käyttäytymään niin asia on loppuun käsitelty.



Nuoremman kanssa otetaan aina joskus yhteen, mutta isänsä kanssa pystyy puhumaan joka asiasta.



Tarkeinta on olla reilu heidän kanssa ja keskustella asioista.

Murrosikä on paljon mainettaan parempaa aikaa. Kuvittelin, että ainakin tytön (nuorempi) kansssa tulee yhteenottoja, koska meillä on niin läheiset välit. Ajattelin että iritotto on raju, mutta tähän asti ainakin on mennyt ihan kivasti. Toki nuorten tunteet ovat kuohuneet ja ovet paukkuneet, mutta ihan kohtuurajoissa. Haisttatteluja meilläkään ei ole koskaan sallittu - puolin eikä toisin - eivätkä nuoret sitä harrasta.



Olen huomannut, että vaikka nuori suuttuu, kun ei saa jotain haluaamansa (esim. saa olla viimeiseen bussiin asti kylällä) niin kohta jo rauhoittuu ja on ookoo. En ole koskaan pelännyt suututtaa lasta enkä pelkää pahoittavani heidän mieltään. Esim. tytön kavereiden vanhemmissa on paljon niitä, jotka antavat periksi vastoin tahtoaan. Toki meilläkin joustetaan, mutta uskon että rajat ovat turvallisuutta ja rakkautta. Ja luotan siihen, että näin on myös nuorten mielestä.

Kielto tehoaa, kun jättää kuuntelematta haistatteluita seuranneet valitukset elämästä ja kaikesta muustakin joka tökkii. Seuraavalla kerralla saatetaan tulla valittamaan vihaisella äänellä, mutta äiti on kuitenkin jo ihan ok =)



Ovia paiskotaan hillitysti sen jälkeen kun yksi taulu tippui seinältä ja pistin tytön maksamaan kehykset viikkorahoillaan.



Huutoa ja kiukuttelua kuuluu kyllä kiitettävästi, en siis ole täysin onnistunut lannistamaan tytön luonnetta. Mikä on hyvä juttu.

Ja kyllä hirvittää, nyt on jo ekat merkit näkvyissä.... :(

Ja äiti komentaa vanhempaa ja sitten meilläkin alkaa se haistattelu. Ihan vanhemman huomionhakua, kun jää pienemmän varjoon.



Minäkin kaipaisin vaikkapa jotain keskustelupalstaa, jossa tavata vertaisiaan.



Pian alkaa aika, jolloin pitää vain olla kotonako, kun murkku ei lähde perheen kanssa matkalle, eikä murkkua uskalla jättää yksin?!

Kuulostat juuri: " Ei meidän lapset ikinä, vaan ne muiden pennut!"



Onnea jatkoon täydellinen äiti - sitä tarvitaan!