Lue keskustelun säännöt.
Olen varmaan hieman erillainen kotiäiti...!?
16.03.2006 |
*en juuri koskaan juttele ystävieni kanssa lapsistani
*en omista edes yhtään ystävää jolla olisi lapsia
*en ole kiinnostunut mistään mammakerhoista jne.
*en ole lukenut yhtään vauva/perhe lehteä
*muut lapset/vauvat ei minua kiinnosta, eikä varsinkaan heidän äitinsä
*elämäni ei juurikaan ole muuttunut lasten synnyttä
Kaikesta huolimatta olen hyvä, omistautunut äiti lapsilleni.. Ja/mutta yhdessä asiassa olen varmaan perinteinen kotiäiti, en nimittäin hyväksy alle 4v. laittamista päiväkotiin.
Kommentit (24)
Mä olen muuten samallainen mutta vauva lehtiä luen ja muutamalla ystävällä on jo jälkikasvua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi olla melkoinen järkytys, kun yhtäkkiä joutuukin tulemaan toimeen muiden lasten kanssa. Ei sitä aina kaikki muutkaan äidit muita äitejä rakasta, mutta ne kuitenkin ajattelee lapsen parasta ja tutustuu muihin lapsiperheisiin, jotta saa kavereita.
Jotain samaa kuin minun käytöksessäni.
Itse olen nyt 43 v ja vanhin on 11 ja nuorin 2 v.
Mä en aijo enää mennä töihin takaisin ollenkaan.
Olen kotihoidontuella vielä vuoden, sitten työttömyyspäivärahaa sen minkä suostuvat maksamaan ja sitten jään vaan kotiin!
Eli tulen olemaan lasteni tukena ihan koko ajan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsin äitikavereita jotta lapseni saisivat kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väitit, ettei elämäsi ole muutunut lasten saannin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä ei tarvinnut herätä mihinkään hoitoon tai eskariin ja hyvin mielellään menin kouluun ja ei ollut mikään shokki minulle olla erossa äidistä.
Mielestäni on siis turhaa sanoa, että lapsi pitkästyy kotona tai ei opi jne. Onhan se vähän äidistä ja muustakin ympäristöstä kiinni. Itselläni oli pihapiirissä kavereita, kävin kerhossa jne...
Itse laitan lapseni hoitoon, mutta en sen takia, että lapsi pärjäisi tässä maailmassa jotenkin paremmin verrattuna että olisi minun ja sisarten kanssa kotona!
Kaveritkin huokaisi vuosi esikoisen syntymän jälkeen että: IHANAA KUN SÄ OLET VIELÄ SÄ! :) -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Itse olen nyt 43 v ja vanhin on 11 ja nuorin 2 v.
Mä en aijo enää mennä töihin takaisin ollenkaan.
Olen kotihoidontuella vielä vuoden, sitten työttömyyspäivärahaa sen minkä suostuvat maksamaan ja sitten jään vaan kotiin!
Eli tulen olemaan lasteni tukena ihan koko ajan!
just tommoset ärsyttää mua, elät toisten kustannuksella suoraan sanottuna.
Luulin että on ihan tavallista säilyä omana itsenään lapsen saannin jälkeenkin. Puistossakin voi valita tuttavansa eikä mennä mukaan mammajuttuihin. Kyllä samanhenkisiäkin löytyy. Jotkut vaan hurahtaa kokoaikamammoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä luoja sentään, kun on äiti niin on äiti!
Vierailija:
hyvä luoja sentään, kun on äiti niin on äiti!
joka ei muusta puhukaan kuin vauvastaan on kauhistus mulle. Sellainen on kokoaikamamma mielestäni. Sellaisia kartan.
Kyllä mä olen paljon kiinostunut lasten asioista, siis lehdet, mammakaverit jne.
Mutta oma elämä leffassa käynteineen, harrastuksineen yms ovat vahvasti mukana, siis äitiyden lisäksi minulla on omakin elämä, josta en todellakaan luovu.
Ei elämän tarvi 24/7 pyöriä lasten maailmassa.
lapseni olen saanut vasta oltuani työssä 17 vuotiaasta 33 vuotiaaksi.
Niinä vuosina olen maksanut varmasti veroja ihan mukavasti, koska olen tehnyt myös 2-3 työtä yhtäaikaa.
Kun jään kotiin kokonaan työttömyyden jälkeen, en saa rahaa mistään, koska puolisoni tienaa kohtuullisen hyvin. En ole kenenkään siivellä eläjä silloin! Paitsi ehkä puolisoni:)!
Ja eläketuloni tulee jäämään todella olemattomaksi, sen tiedän jo tässä vaiheessa! Joten säästämme nyt ihan omista tuloistamme rahaa vanhuuden varalle rahastoihin ym!
Minua tosiaa ei lapset muuttaneet. Eläni arvot on toki jonkun verran muuttuneet ja se että en enää itse ole se tärkein ihminen elämässäni. Muuten olen sama ihminen kun 5vuotta sitten. Moni ihmettelee sitä tosissaan ja saan monasti selitellä miksei mulla ole mamma kavereita, miksen lue vauva-lehteä jne. jne... En tiedä, rakastan vain omia lapsiani.. Siksi tunnen olevani ehkä hieman erillainen äiti.
heidän kanssaan. Minusta on sivistymätöntä ja huonoa käytöstä mököttää yksin jossain nurkassa tai roikkua puhelimessa. Kyllä sitä silti voi olla elämää, vaikka muita huomioikin.
Mä en millään voi uskoa tota väitettä, ettet koskaan juttele ystävillesi lapsistasi. Lapset vievät väkisinkin suuren osan elämästäsi ja jos siitä pitää kokonaan vaieta, niin ei ne niin hyviä ystäviä voi olla. Mitä vastaat kun kylässä oleva ystäväsi katsoo lastesi touhuja ja kysyy ' miten Matti ja Maija tulee toimeen keskenään?' tai muuta vastaavaa. ' Mä en puhu mun lapsista' vai? Vai onko sulla niin outoja ystäviä, että he eivät edes kohteliaisuudesta kysele päivästäsi, lapsistasi, lomasuunnitelmistasi sun muista jutuista, joissa on pakko mainita lapset?
Sehän ei ole mikään hyväksymisen asia. Tai jos julistat että et hyväksy muiden ratkaisuja, olet kyllä kapeakatseinen. Elämää on erilaistakin kuin teidän omanne.
Säälin vähän lastasi, kun joutuu olemaan kotona niin pitkään. Turhautuu varmaan ja on huono tapa valmentaa lastaan nykyajan elämää varten olemalla kotona äidin kanssa vuosikaudet.
Mutta on siis teidän ratkaisunne, huonoinekin puolineen minä puolestani hyväksyn ratkaisunne.