Etsitään taikasauvaa millä toisen muuttai voisi entiseksi

Mieltä taas kaihertaa. Mitään en voi tehdä enkä auttakaan pysty. Lasta kun et taikoa toiselle voi. Antaa ja ojentaa, hymyillä ja katsella kun onneissaan hoiva viettiään rakentaa. Surullista kun muutuit niin tajuttoman kylmäksi ihmiseksi. Et ole enään se sama tyttö, jonka hain aina aamuisin kouluun. Joka arki aamu. Et ole se iloinen, naurava, enemmänkin katkeroitunut neiti jonka elämäntapa on enemmänkin täällä, kosto mielessä kirjoittelu/haukkuminen toisista äideistä. Eipä tarinoissasi järkeä ole. Mutta se paha olo, millä purat on väärä. Puhuminen toiselle auttaa jopa se halaus jota enemmän tarvitset.

Tiedän ,että ettet saa lasta. Vaikka kuinka haluaisitte, mutta aina joskus, kuitenkin palat voi loksahtaa ja onni kohdalle poksahtaa. Ei se väärin ole toivoa hyvää, kuhan muistaa ettei toiselle toivo pahaa. Koska näes, karmalla on lakinsa jota noudattaa vois. Tiedän ne ovat kalliita, hoidot josta ei välttämättä edes saa lasta. Mutta ei sitä koskaan ikinä voisi sanoa ettettekö onnistuisi? Kuka kieltää? Estää?

Muistan kyllä kun sut sieltä, kiusauksen keskeltä pelastin. Muistan kyllä, kuinka sut porukkaan hain, ettet olisi yksin. Muistan kyllä, kuinka aamulla kouluun sut hain, että osasit mennä oikeaan bussiin. En mä sulle pahaa tahtoisi ja jos vain mahdollista ois, kyllä mä sen vauvan sulle taikoisin. Mutta suomessa se ei ole mahdollista. :(

Tämä menee entiselle ystävälle, jonka toivon hartain muuttuvan entiselleen, mukavaksi ihmiseksi. Lopettavan paskanjauhamisen, selkäänpuukottamisen, haukkumisen. Mutta missä on se taikasauva, jolla voisin heilauttaa sitä muutaman kerran ja sanoa simsalabim.