Alkoholistille/alkoholin suurkuluttajalle

En. Heidän elämänsä kuulostaa tylsältä ja harmaalta puurtamiselta.

En. Olen suurkuluttaja kaikilla mittareilla, mutta ei mullakaan noita ongelmia ole. Ei juomiseni ole niin pakkomielteistä, ettenkö osaisi olla varmistua että esim. työpäivää ennen en juo niin paljoa että olisi vaaraa promilleista veressä aamulla. Keneltäkään mun ei tarvitse peitellä juomistani, koska asun yksin. Saan juoda juuri niin kuin huvittaa. Ja minuahan huvittaa :D

Näillä nykyisillä SUURKULUTUKSEN rajoilla (naisille 16 annosta viikossa) voi aivan hyvin olla SUURKULUTTAJA ilman noista ongelmista yhtäkään. Esim. jos perjantai- ja lauantai-iltana juo molempina 8 annosta ei tarvitse krapularyyppyä, peittelyä tai autoilun jännittelyä kun vaan ei aja just silloin. Itse asiassa, jos haluaa ihan milloin vain lähteä auton rattiin ilman promillejen miettimistä niin silloinhan ei voi juoda ikinä yhtään alkoholia...

En. Olen hankkiutunut hoitoon.

Joo noiden limittien mukaan olen kyllä suurkuluttaja, mutten koskaan ole tarvinnut krapularyyppyä enkä laisinkaan peittele juomistani. Eikä se vaikuta työssäkäymiseeni mitenkään.

Nautin viiniä muutaman lasillisen muutamana arki-iltana ja lisäksi viikonloput erikseen eri volyymeilla.

Vierailija kirjoitti:

Näillä nykyisillä SUURKULUTUKSEN rajoilla (naisille 16 annosta viikossa) voi aivan hyvin olla SUURKULUTTAJA ilman noista ongelmista yhtäkään. Esim. jos perjantai- ja lauantai-iltana juo molempina 8 annosta ei tarvitse krapularyyppyä, peittelyä tai autoilun jännittelyä kun vaan ei aja just silloin. Itse asiassa, jos haluaa ihan milloin vain lähteä auton rattiin ilman promillejen miettimistä niin silloinhan ei voi juoda ikinä yhtään alkoholia...

Tai sitten tissuttelemalla kuten minä. Iltaisin työn jälkeen juon useimpina päivinä 3-6 annosta. Silloin ei ole tarvetta ajaa mihinkään, ja promillet haihtuvat jo aamuksi. Eikä tuollaisesta määrästä hitaasti juotona mitään krapulaakaan tule kokeneelle käyttäjälle.

Ihan mielenkiinnosta, millaisia ihmisiä ovat nämä jotka juovat esim joka ilta? Tai joka viikonloppu niin että humalaan saakka? Onko teidän elämä onnellista, ja miksi juotte?

Aloin juoda noin 6 vuotta sitten, kun mies lähti. Töissä käyn, mutta useampi ilta tuiskeessa kuin selvinpäin. Nyt päätin, että en jaksa enää, en psyykkisesti enkä fyysisesti. Juon siis aina yksin. Nyt on neljäskymmenes päivä ilman, eikä tee mieli, onneksi.

Rehellisesti voin sanoa, että olen kateellinen. Mullakin on toki selviä putkia, jolloin aamulla herääminen, kotityöt, kaikenlaiset rutiinit tuntuvat ihanilta. Sitten taas repsahtaa helposti pariksikin viikoksi ja silloin saa kotinsa karmeaan kuntoon, menee hetkellisesti välit tärkeisiin ihmisiin ja rahat menee. Nyt nuo ryyppyputket on onneksi vähentyneet ihanan miesystävän myötä, mutta edelleen välillä pamahtaa. Se on vielä ollut tosi ymmärtäväinen, kun itselläänkin on ollut aika rajua juomista nuorempana. Toivon vaan saavani itseä ns. niskasta kiinni, sillä tuota miestä en halua menettää ja meidän normiarki on tosi ihanaa. En oikeasti tajua mikä siinä on, kun joskus pitää viikko vetää kaksin käsin. Ei siinä tunne itseään ihmiseksi.

Ja kyllä, olen käynyt a-klinikalla ja erilaisissa kuntoutuksissa. Välillä niistä on apua, mutta tuntuu hirveältä myöntää, että silloin tällöin vain haluaa juoda. Tulee semmonen uhma päälle, että minä olen aikuinen ja saan tehdä mitä haluan. Lapsellista, kyllä tiedän sen. Mutta jospa tässä oltaisin taas vähän paremmalla tiellä.

Ja ei kiitos, ei tarvitse tulla haukkumaan, miten paska ihminen olen. Sitä on kuullut ja itsekin miettinyt ihan tarpeeksi.:P

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, millaisia ihmisiä ovat nämä jotka juovat esim joka ilta? Tai joka viikonloppu niin että humalaan saakka? Onko teidän elämä onnellista, ja miksi juotte?

Vastaan omalta osaltani.

Vakituinen työ, ollut lähes koko elämäni ajan. Elämä ei varsinaisesti onnellista, mutta ihan ok. Juon lähes joka päivä ainakin muutaman, rentouttaa, olen aikamoinen stressaaja. Pystyn olemaan juomattakin, ei tule vieroitusoireita, eikä persoonani muutu. Terveys ok, liikun, touhuan kuten "normaalit ihmiset". Kompensoin syömällä terveellisesti. En aio muutta tapojani, enkä todellakaan ole kateellinen yhtään kenellekään. :)

N48

Olen kateellinen niille jotka eivät tarvitse krapularyyppyä. Autolla en välittäisi enää ajaa muutenkaan. Juomistani en peittele. Vaimoni kuoli kolmisen vuotta sitten. Olimme yhdessä 32 vuotta. Alkoholi turruttaa osan tuskasta, tuskaa on silti riittävästi. Toivottavasti pääsen pian pois.

Joo, mutta en sen juomisen (tai heidän alkoholiongelmattomuutensa?) takia, vaan siksi että ovat onnistuneet pitämää itsensä kasassa ja elämä menny siinä mielessä hyvin ettei ole tarvinnut turvautua pulloon ja juoppoutua

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, millaisia ihmisiä ovat nämä jotka juovat esim joka ilta? Tai joka viikonloppu niin että humalaan saakka? Onko teidän elämä onnellista, ja miksi juotte?

Mä juon kerran viikossa humalaan, joskus kaksikin. En ole mitenkään onneton, lähinnä tylsistynyt näin työttömänä. Juon koska siitä tulee hyvä fiilis ja koska kännissä on kiva nähdä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, millaisia ihmisiä ovat nämä jotka juovat esim joka ilta? Tai joka viikonloppu niin että humalaan saakka? Onko teidän elämä onnellista, ja miksi juotte?

Olen nelikymppinen it-alan asiantuntija, sinkku. Juon joka ilta jonkun verran. Elämäni on onnellista. Juon koska tykkään olosta joka juomisesta tulee. Eikä mulla ole mitään pelkoa esim. kuolemaa kohtaan, vaan hyväksyn sen että tapojeni takia voin kuolla aikaisemmin kuin terveellisemmin elänyt. Minä vaan ihan tietoisesti valitsen lyhyemmän, hauskan ja boheemin elämän kuin pitkän ja kuivakan ja kunnollisen.

- 2

Vierailija kirjoitti:

Oletko kateellinen ihmisille, jotka aamulla eivät tarvitse krapularyyppyä, voivat ajaa autolla milloin tahansa ilman alkomittaria ja ei tarvitse peitellä juomista?

Olen alkoholin suurkuluttaja ja autoilen työkseni. Koskaan en ole ottanut riskejä joten laskeskelen kyllä. En juo joka päivä. Krapularyyppy vain dokaamisen jälkeen eli ei läheskään viikottain.

En ole kateellinen em asioista. Olen kateellinen ei-alkoholiriippuvaisille heidän vapaudestaan eli heidän ei tarvitse miettiä alkoholia niin paljon kuin minun. Pyrin pysymään terveenä ja olemaan juomatta mutta se hallitsee ajatuksiani liikaa. Se on se mikä rasittaa.

Meitä ongelmaisia on monella tasolla, meidät halutaan niputtaa samanlaisiksi mutta ei me olla.

Esim tavallista on väittää että alkoholisti huomaa itse viimeisenä ongelmansa. Minä itse olen tajunnut että aine on koukuttanut minut ennen kuin läheiseni ovat tajunneet.