Onko muilla äideillä tunne, ettei kukaan välitä?
Minulla on mies ja kaksi lasta ja tiedän, että olen heille tärkeä. Kuitenkin tunnen oloni ulkopuoliseksi naisten välisissä ystävyyksissä. Minulla on noin viisi kaveria joiden kanssa vaihdan kuulumisia muutaman kerran kuukaudessa lyhyesti. Ei mitään syvällistä vaan enemmänkin pintapuolista jutustelua. Tuttuja on paljon. Ei ole ketään, kuka kuitenkaan tsemppasi minua kun on hankalaa tai välittäisi oikeasti siitä mitä kuuluu. Joskus kadehdin kun nään somessa ystäväporukan viikonlopun vietosta kuvia ja juttuja. En ole kenellekään "rakas ihana ystävä " :(
Kommentit (8)
Ja tuntuu että aikuisiällä on vaikea ystävystyä syvällisemmin. Ja siskoja tai serkkuja tms ystäviä korvaavia ei ole :(
Jumalaton ihminen ei välitä kuin itsestään.
Totuus on kirjoitti:
Jumalaton ihminen ei välitä kuin itsestään.
Mitä tarkoitat?
Mulla on kyllä kavereita joiden kanssa on illanistujaisia jne., mutta tuntuu, että harva oikeasti tsemppaa. Nyt on ollut vähän vaikeaa, kun äitiyslomalla katosi työpaikka ja uudelleen työllistyminen on hankalaa. :(
Minullakin on mies ja lapsi, mutta ei ainuttakaan ystävää, kenen kanssa vaihtaa edes niitä pintapuolisia kuulumisia. :(
Mä niiin tiedän tunteen!
Mä olen tästä samasta aiheesta kriiseillyt nyt jonkin aikaa. Olen tänne av:llekin aloittanut aiheesta keskustelua.. kun sitä tuntee olevansa niin yksin ja merkityksetön. Omalle perheelle sitä on tietysti tärkeä, mutta ei muille.. Kukaan ei sillä tavalla kaipaa meikäläisen seuraa. On se aika karua.
En voi edes kuvitella miten kurjalta mahtaa syrjäytyneistä, yksinäisistä (nuorista) tuntua. Tsemppiä kovasti jokaiselle näiden asioiden kanssa painiville!
Täälläkin yksi!
Missä me asutaan kaikki "yksinäiset"? Tehdään meistä oma remmi! Tsempataan ja tuetaan toisiamme, käydään ulkona joskus ja tavataan, mitä ystävät nyt tekee :)
Sama fiilis... Eipä paljon pyydellä mukaan mihinkään..