Lue keskustelun säännöt.
Olen naimisissa, mutta ollut 5kk suhteessa toiseen mieheen
24.01.2017 |
Siinäpä se otsikossa tulikin. Päädyimme kesällä pitkällisten keskusteluiden jälkeen avioeroon ja haimmekin sitä syksyn aikana. Jäimme kuitenkin samaan (yhdessä omistamaamme) asuntoon asumaan ja lasten takia kumpikaan ei ole saanut aikaiseksi vietyä eroa käytännössä eteenpäin. Nukumme eri huoneissa, lasten asiat hoidetaan yhdessä kuten ennenkin ja muutoin olemme jotain kaverin ja kämppiksen väliltä toisillemme. Itse tapasin uuden miehen viitisen kuukautta sitten ja olen korviani myöten häneen rakastunut ja niin on tämä mieskin minuun. Tunne on todella syvä ja molemminpuolinen. Tästä suhteesta ei monikaan tiedä, ihan pari lähintä ystävääni. Miehen puolelta taas tietävät kaikki, myös miehen vanhemmat. Nyt sitten (avio)mieheni yhtäkkiä ilmoittikin, että olisi sittenkin halukas jatkamaan liittoamme lähinnä lasten takia. Tämä tuli minulle ihan yllätyksenä ja mies alunperin oli aloitteellinen avioeron suhteen. Nyt on kyllä semmoinen soppa, että tuntuu, etten selviä. Mikä tähän neuvoksi?
Kommentit (14)
Tottakai sä selviät kun otat eron. Mä rakastuin toiseen ja päädyin eroon 6 kk suhteen jälkeen. Ei tuossa vaihtoehtoja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nyt on kyllä semmoinen soppa, että tuntuu"
Miten niin? Yhdessä päätitte erota ja miehesi oli jopa aloitteellisempi. Liitto ei ehkä ole "virallisesti" ohi, mutta suhteenne on. Vai onko? Edelleenkö ex-miehesi kanssa sekstailette kun saman katon alla jatkatte? Sanot, että tunnet miestäsi kohtaan vain kaveruutta, mutta olet korviasi myöden rakastunut uuteen mieheen. Eihän siitä yhteenpaluusta ainakaan mitään hyvää seuraisi, jos tunteet ovat kuolleet puolin ja toisin.
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi ihmiset pysyvät rakkaudettomassa suhteessa vain lasten takia. Ero ei ole itsekäs ratkaisu, jos tunteet ovat kuolleet. Lapset sen kyllä vaistoavat ja sellainen koti ei tunnu heille turvalliselta vaikka kuinka yrittäisitte "näytellä" lasten edessä.
Jokaisella on oikeus rakkauteen ja elämästä nauttimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai sä selviät kun otat eron. Mä rakastuin toiseen ja päädyin eroon 6 kk suhteen jälkeen. Ei tuossa vaihtoehtoja ole.
Jatkan. Siis en tajua mikä tuossa on soppa. Vaihtoehto elää rakkaussuhteessa tai lapsille huonossa vaihtoehdossa eli "lasten vuoksi uhrautuen".
Tilannehan on win-win. Sinä voitat, koska saat olla onnellinen uudessa suhteessa. Ex-miehesi voittaa kun saa nyt aivan vapaasti peuhata naapurin nuoren fitnesskaunottaren kanssa :) Kumpikin häviäisi jos jäisi rakkaudettomaan suhteeseen.
Ymmärsin kirjoituksestasi että päädyitte yhdessä hakemaan eroa. Asuitte kämppiksinä. Nyt olet rakastunut toiseen. Miehesi haluaakin vielä yrittää yhdessä. Oletko sinäkin muuttanut asiasta mielesi? Vai mikä nyt on ongelma? Eli sinunkin ajatukset muuttuivat erosta. En nää tässä mitään ongelmaa. Mieti mitä sinä itse haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö olisi järkevintä pistää asunto myyntiin ja molemmat omilleen.
Yhtä saamaton sinäkin olet kuin nykyinen kämppiksesikin.
Eikö erotessa pitäisi tehdäkkin asioita eikä vain puhua.
Tietääkö kämppiksesi uudesta suhteestasi?
Syödään perunamuusia ja tölkkilihapullia niin jaksetaan miettiä tätä asiaa täydellä vatsalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli lähes samanlainen tilanne, tosin olimme exän kanssa jo muuttaneetkin erilleen. Olimme hyvissä väleissä ja ero tuntui hoituneen aikuismaisesti. Aloin sitten tapailemaan uutta miestä, etenimme kuitenkin rauhallisesti tässä suhteessa.
Yhtäkkiä ex kertoikin, että oli miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että haluaisi, että yritämme vielä palata yhteen, "löytää" suhteemme uudestaan ja antaa lapsille taas ehjä koti. Tämä oli minulle iso yllätys ja järkytyskin, sillä minulla oli edelleen exään kiintymyksen tunteita - hän on lasteni isä ja kumppanini vuosien takaa. Mutta romanttisia tunteita ei ollenkaan häneen, sellainen yhteys oli meillä loppunut jo aikoja sitten, nimenomaan myös hänen taholtaan. Mutta kyllä hieman sekaisin meni ajatukset ehdotuksesta ja jotenkin hätäännyin, että pitäisikö sittenkin yrittää...joo...ei...joo...ei...
Pidimme eron voimassa ja yritimme pysyä edelleen hyvissä väleissä, tosin hieman on etäisyyttä tullut lisää. En usko, että yhteen palaminen olisi meillä onnistunut, eroon johtaneet syyt eivät ole meidän kummankaan luonteista poistuneet. Nyt exällä on jo uusi mukava puoliso, samoin minä tapailen edelleen samaa "uutta miestä". Lasten kannalta tilanne vakautui pian ja he tuntuvat tyytyväisiltä.
Kiitos kommenteista! Tosiaan kovin moni ei tästä tilanteestaani tiedä, joten on tosi avartavaa kuulla muiden mielipiteitä. Kyllä meidän avioliitto yhdessä päätettiin silloin kesällä lopettaa ja kaikenlainen läheisyys loppui viimeistään silloin (aikalailla jo aiemminkin). Tunnen aviomiestä kohtaan ystävyyttä, mutten enää haluaisi palata huonoon suhteeseen. Uuden miehen kanssa moni asia, joka avioliitossa tökki, on ihan erilailla. Varmaankin mieltäni kalvaa muutoksen pelko ja syyllisyys sekä tarve yrittää miellyttää kaikkia (mikä nähdäkseni tässä tilanteessa on ihan mahdotonta). Lisäksi olen itse ns. "olevinaan paremmasta perheestä", missä avioeroon suhtauduttiin halveksuvasti. Tämäkin varjostaa mieltäni, vaikka olen siis melkein nelikymppinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä ero hoidetaan kunnolla loppuun ennen kuin aletaan uuteen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista! Tosiaan kovin moni ei tästä tilanteestaani tiedä, joten on tosi avartavaa kuulla muiden mielipiteitä. Kyllä meidän avioliitto yhdessä päätettiin silloin kesällä lopettaa ja kaikenlainen läheisyys loppui viimeistään silloin (aikalailla jo aiemminkin). Tunnen aviomiestä kohtaan ystävyyttä, mutten enää haluaisi palata huonoon suhteeseen. Uuden miehen kanssa moni asia, joka avioliitossa tökki, on ihan erilailla. Varmaankin mieltäni kalvaa muutoksen pelko ja syyllisyys sekä tarve yrittää miellyttää kaikkia (mikä nähdäkseni tässä tilanteessa on ihan mahdotonta). Lisäksi olen itse ns. "olevinaan paremmasta perheestä", missä avioeroon suhtauduttiin halveksuvasti. Tämäkin varjostaa mieltäni, vaikka olen siis melkein nelikymppinen.
Ap
Sanoisin, että nauti elämästä hyvä ihminen! Älä missään tapauksessa palaa sosiaalisesta paineesta (tai tunteesta sellaisen läsnäolosta) rakkaudettomaan jo kuolleeseen suhteeseen. Se ei olisi hyvä ratkaisu sinun, kiehesi tai lastenne kannalta. Sinä ja miehesi kärsisitte rakkaudettomuudesta ja riitoja/kyräilyjä tulisi varmasti uusien suhteiden astuessa kehiin ennemmin tai myöhemmin. Olet vielä parhaassa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran se vain kirpasee ja seurauksena voi kuitenkin olla onnellinen loppuelämä.
Oma vika