Haluaisin rakkautta elämääni -- onko mitään toivoa?
Olen siis 30+ eroamassa oleva nainen. Avioliittoni on ollut seksitön noin neljän vuoden ajan, mitään kosketusta tai läheisyyttäkään ei ole ollut. Ihastuin hiljattain yhteen ihmiseen, jonka kanssa suorastaan janosin koskettelua ja hellyyttä, mutta valitettavasti hän ei voi aloittaa kanssani suhdetta.
Haluaisin niin voida saada olla rakastamani ihmisen lähellä ja kosketella ja hyväillä häntä. Tuntuu, että kohta mun pääni hajoaa tähän turhautumiseen. En viihdy missään baareissa, en käytä alkoholia ja olen liian ujo nettideittailuun ym. Mitä ihmettä mä teen? Mistä voisin löytää jonkun, jota rakastaa ja joka olisi vapaa? Vai onko minussa jotain mielenterveydellistä vikaa ja mun pitäisi turruttaa tämä kaipuuni joillain lääkkeillä ym.? Onko normaalia kaivata läheisyyttä ja jopa seksiäkin, vaikka on ihan normaali, "järkevä", reilusti aikuinen ihminen?
Kommentit (2)
Mieheni siis sanoi jo liittomme alkuhetkinä, että olemme "liian vanhoja" yli 30-vuotiaina harrastamaan seksiä ja että se on parikymppisten juttu. Läheisyyttä hän kaihtaa ja inhoaa sekä pitää outona. Olen alkanut uskoa tavallaan mieheni mielipiteitä, vaikka liittomme muutoin onkin ollut kärsimystä miehen väkivaltaisuuden ja ilkeyden vuoksi. Olen myös tavallaan liian vanha mihinkään "discoihinkin", eikä sellaisetkaan kiinnosta minua, vaikka olen ihan raikkaan ja timmin näköinen sekä ikäisekseni melko nuoren näköinen. T. Ap
Sijoittaudunpa tässä jonoon ekaks :)