Miksi joku antaa lapselle nimeksi cia/ciia ja sitten se pitäisi osata lausua kia/kiia?
Luulisi että kuitenkin ihmiset tietäisivät koska c lausutaan k- ja koska s-kirjaimena.
Kommentit (85)
Samasta syystä kuin viherhörhöfeministi antaa tyttärelleen nimeksi Gaia, mutta lausuu sen kuitenkin Kaija!
Miksi keskiluokkaisia lapsia ei voi vain nimetä numeroilla? Sellaisiahan heistä tulee yhteiskunnassa lopulta. Pecca voisi olla hieno nimi tulevalle pojalle. Se on saanut vaikutteita oman isäni nimestä joka on Pekka.
T: Pekka 1111111111111111
Vierailija kirjoitti:
Latinan kielessä c lausutaan aina k:ksi.
Eikä lausuta. On kaksi kielikuntaa, toiset lausuvat kooksi, toiset ässäksi. Latinanopettajani esimerkki, Sisero soitti selloa tai Kikero koitti kelloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Latinan kielessä c lausutaan aina k:ksi.
Eikä lausuta. On kaksi kielikuntaa, toiset lausuvat kooksi, toiset ässäksi. Latinanopettajani esimerkki, Sisero soitti selloa tai Kikero koitti kelloa.
Se nimi lausutaan juuri siten kuin lähiöprinsessa sen nimensä kertoo. Jos lausut sen nimen väärin niin lähiöprinsessa korjaa sen sinulle ja sinä opettelet sen nimen mikäli olet tekemisissä tämän ihmisen kanssa töissä tai koulussa tai muuten vaan.
Onko siinä mitään ongelmaa? :D Mikä tälläisessä toimintamallissa tuottaa sinulle ongelmia? Se että joudut olemaan kontaktissa toiseen ihmiseen vai?
t. Nico Chi T.
Vierailija kirjoitti:
Samasta syystä kuin viherhörhöfeministi antaa tyttärelleen nimeksi Gaia, mutta lausuu sen kuitenkin Kaija!
Niin. He tai tämä nimen kantaja päättää siitä miten se lausutaan ja sinun tehtävänä on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa opetella nimi oikein mikäli olet tämän henkilön kanssa tekemisissä jos haluat olla normaali ihminen.
Jos nimi tuottaa sinulle ongelmia tai ihmisten kanssa kommunikointi niin et sinä ole ihan terve olento. Sellaisia ongelmia voi tulla persoonalle jos viettää liian pitkiä aikoja linnassa. Sitä ikäänkuin menettää sosiaalisia taitoja. Sinä taidat olla vain vitun tyhmä ihmisenä. Luulen.
t. Nico Chi T.
Erilaisten nimien vierastaminen kertoo hyvin kristillisestä kultuurista jonka alla suomalaiset elää tietämättään.
Pekka on hyvä nimi kun se on niin vaatimaton ja ei erotu osakseen muista.
Eihän sitä pidä ylpeillä tai erottua harmaasta massasta mitenkään.
Tämä on tämänkin ketjun psykologinen tausta.
Nyt kun tiedätte tästä niin yrittäkää päästä eroon uskon vaikutuksista niinkin mitättömässä asiassa kuin nimet.
Pekka on Pelle
Vierailija kirjoitti:
Samasta syystä kuin viherhörhöfeministi antaa tyttärelleen nimeksi Gaia, mutta lausuu sen kuitenkin Kaija!
Mikä tuossa on sinulle ongelma?
Se että joku äänestää jotain muuta puoluetta kuin keskustaa ja persuja vai lapsen nimi?
Pitäisikö äänioikeudesta luopua? Pitäisikö lapsille antaa nimiksi numeroita tai numeroida Pekat ja Kaijat?
Onko tuo ongelma ylitsepääsemätön sinulle?
Mene hakemaan apua ongelmaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Latinan kielessä c lausutaan aina k:ksi.
Eikä lausuta. On kaksi kielikuntaa, toiset lausuvat kooksi, toiset ässäksi. Latinanopettajani esimerkki, Sisero soitti selloa tai Kikero koitti kelloa.
Se nimi lausutaan juuri siten kuin lähiöprinsessa sen nimensä kertoo. Jos lausut sen nimen väärin niin lähiöprinsessa korjaa sen sinulle ja sinä opettelet sen nimen mikäli olet tekemisissä tämän ihmisen kanssa töissä tai koulussa tai muuten vaan.
Onko siinä mitään ongelmaa? :D Mikä tälläisessä toimintamallissa tuottaa sinulle ongelmia? Se että joudut olemaan kontaktissa toiseen ihmiseen vai?
t. Nico Chi T.
Oliko tässä muuta ongelmaa, kuin se että lähiöprinsessa loukkaantuu nimensä väärin lausumisesta?
En kans ymmärrä miks kenenkään tarvii antaa lapselleen sellainen nimi joka vaatii joka kerta selityksen perään "Luca ceellä" Eräs äiti loukkaantui kun hänen lapsensa nimi oli kirjoitettu K: lla koska oletti, että kaikki tajuaa automaattisesti, "Luca kuuluu kirjoittaa C:llä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Latinan kielessä c lausutaan aina k:ksi.
Eikä lausuta. On kaksi kielikuntaa, toiset lausuvat kooksi, toiset ässäksi. Latinanopettajani esimerkki, Sisero soitti selloa tai Kikero koitti kelloa.
Se nimi lausutaan juuri siten kuin lähiöprinsessa sen nimensä kertoo. Jos lausut sen nimen väärin niin lähiöprinsessa korjaa sen sinulle ja sinä opettelet sen nimen mikäli olet tekemisissä tämän ihmisen kanssa töissä tai koulussa tai muuten vaan.
Onko siinä mitään ongelmaa? :D Mikä tälläisessä toimintamallissa tuottaa sinulle ongelmia? Se että joudut olemaan kontaktissa toiseen ihmiseen vai?
t. Nico Chi T.
Oliko tässä muuta ongelmaa, kuin se että lähiöprinsessa loukkaantuu nimensä väärin lausumisesta?
Eikait kukaan loukkaannu toisen ihmisen tietämättömyydestä. Nimen voi opettaa toiselle.
Hyviin tapoihin kuuluu kunnioittaa ihmistä ihmisenä. Ei ihmistä nimen takia.
Lähtökohtaisesti mennään metsään sivistyneessä maailmassa jos asenne on sellainen että en kunnioita henkilöä Pekka 1 koska hän on Suomen ensimmäisin Pekka 1.
Jännä jos tälläisiä peruasioita pitää opettaa. Parempi nyt kuin milloinkaan. Tästä neuvostani voi olla sinulle apua tulevaisuudessa.
t. Nico Chi T.
Pelle Pekka kirjoitti:
Erilaisten nimien vierastaminen kertoo hyvin kristillisestä kultuurista jonka alla suomalaiset elää tietämättään.
Pekka on hyvä nimi kun se on niin vaatimaton ja ei erotu osakseen muista.
Eihän sitä pidä ylpeillä tai erottua harmaasta massasta mitenkään.
Tämä on tämänkin ketjun psykologinen tausta.
Nyt kun tiedätte tästä niin yrittäkää päästä eroon uskon vaikutuksista niinkin mitättömässä asiassa kuin nimet.
Pekka on Pelle
Luterilaisuuden savolaisuutta se on :D
Kateutta monissa erilaisissa sävyissä, kun on opetettu vaatimattomuutta niin vaatimattomuudesta on tullut eräänlainen c kirjain tavallisessa nimessä. Jos siitä poikkeaa niin on pakka sekaisin käytöskoodistossa.
Tämä on sikäli jännä reaktio että sitä tavataan myös nimellisesti ateistienkin joukossa. Eli nämä ihmiset eivät usko jumalaan tai raamattuun mutta ovat käytöskoodiltaan täysin luterilaisia.
Se on huvittavaa, mutta kun asian ymmärtää niin tavallaan antaa heille siunauksen heidän tietämättömyydestään.
Oman tyttäreni nimessä on Chia koska söin raskausaikana niin paljon chia siemeniä :)
Huvittaa miten suomalaiset suhtautuvat tuohon vierasperäiseen nimeen.
Sen voi lausua kaikilla eritavoilla oikein. Väärin tuota nimeä ei voi lausua mitenkään. Chia, shia, kiia, khia. Nimen lausuja saa lausua nimen kuten haluaa ja tyttäreni kyllä ymmärtää monet vaihtoehdot :)
Lähinnä olen huomannut tuon luterilaisen asenteen joka voi jopa olla hyvinkin vihamielisen pelokas mutta utelias nimeä ja sen lausumista kohtaan. Vaikka asian on selittänyt niin moni tuntuisi olevan hyvin pöllömystynyt ja ymmältään nimen tarinan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Köyhäthän tällaisia nimiä antaa, muuhun ei ole varaa, ja c:llä kirjoitettu nimi näyttää niin hienolta! On Marcusta, Nicoa ym ym.
Lapsiparat. Kun lapselta kysytään nimeä, tulee aina selitys. Mikäs sinun nimesi on? - Marcus, kirjoitetaan siis c:ll', siis vähän niinkuin marsus. Koskaan et voi vastata pelkästään Markus. On varmaan lapsella kivaa, kun saa toistella tuota 80 vuottta!
Luuletko että WT elää niin vanhaksi?
En ymmärrä miksi joillakin menee niin sieluun toisten ihmisten nimet. Tulisin hulluksi, jos suhtautuisin tuolla tavalla, koska mieheni suku ei ole Suomesta ja olen joutunut opettelemaan jokaisen nimen kirjoitusasun ja lausumisen erikseen. Minun nimeäni lausutaan ihan miten sattuu heidän perheessään, mutta ei haittaa ollenkaan. Minkäs minä sille voin, että nimeni on supisuomalainen ja erittäin hankala ulkomaalaisille. Oikeastaan te, jotka haukutte täällä nimiä, paljastatte ettette ole paljon ulkomailla käyneet ja teille on vierasta nimien lausuminen eri tavoin.
Opettajana ainakin koen, että monille nimen "väärin" lausuminen on loukkaantumisen paikka. Tosin aina on pitänyt varmistaa, että lausutaanko Pia Piia vai Pia, Mia Mia vai Miia etc.
Itse en pitänyt lapsena ja nuorena ollenkaan siitä, että nimessäni on yhdysviiva. Siis piti mainita aina, että olen Maija viiva Leena. Sukunimikin on sellainen, että se täytyi erikseen tavata. Jännitin tämän vuoksi esittäytymistä pitkään.
Nykyään pitää opetella lausumaan myös nimiä tyyliin Duong Nguyen tai Chiang Chieh-shih. Heille ei ole mikään ongelma, jos nimi ei heti kättelyssä tule sanotuksi oikein.
Jos suomalaiset Virtaset ja Lahtiset valitsevat suomen kielen ääntämistavasta poikkeavan nimen, heidän tulee myös neuvoa lastaan asennoitumaan oikein siihen, että se nimi voi vääntyä monenlaiseen muotoon.
Vierailija kirjoitti:
Cicero coitteli celloa. Sisero soitteli selloa vai Kikero koitteli kelloa?
Aamun naurut, kiitos :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Latinan kielessä c lausutaan aina k:ksi.
Meillä ei taideta kuitenkaan käyttää latinan kieltä täällä Suomessa?
Cia on nimenä äärimmäisen harvinainen, löytyy parilta mieheltä ja parilta naiselta, Ciia vain naisilita.
Eipä juuri, paitsi tietysti nimistössä.
Päätelkää mitkä kirjaimet tässä lausutaan K:na : CACCACACA
Ja ei, ihmiset eivät tiedä miten C lausutaan. En jaksa, taidan lähteä tästä Kitymarkettiin.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi joillakin menee niin sieluun toisten ihmisten nimet. Tulisin hulluksi, jos suhtautuisin tuolla tavalla, koska mieheni suku ei ole Suomesta ja olen joutunut opettelemaan jokaisen nimen kirjoitusasun ja lausumisen erikseen. Minun nimeäni lausutaan ihan miten sattuu heidän perheessään, mutta ei haittaa ollenkaan. Minkäs minä sille voin, että nimeni on supisuomalainen ja erittäin hankala ulkomaalaisille. Oikeastaan te, jotka haukutte täällä nimiä, paljastatte ettette ole paljon ulkomailla käyneet ja teille on vierasta nimien lausuminen eri tavoin.
Taitaa kuitenkin olla niin päin, että keskiluokka, jotka suosii näitä perinteisiä suomalaisia nimiä, on nimenomaan pääsääntöisesti paljonkin matkustelevaa ja moni on myös opiskellut tai tehnyt töitä ulkomailla. Kun katsoo maailmaa välillä vähän toisesta näkökulmasta, osaa arvostaa monia suomalaisia asioita, kuten suomalaista nimistöä. Itse ymmärtäisin niin, että nämä "hienot, ulkomaalaiselta kuulostavat" nimet ovat ikään kuin toiveajattelua tai hyvän onnen toivotus vanhemmilta, jotka toivovat ja odottavat jälkikasvunsa pääsevän kokemaan maailmaa laajemmin kuin heillä itsellään on ollut mahdollisuus.
Nimet on nimiä ei ne ole rumia.
Tarpeeksi kun tapaat erilaisia eksoottisia lähiönimiä joilla on oma tarinansa tai eksoottisia maahanmuuttajien nimiä niin totut kyllä siihen.
Nimistä tulee vain nimiä ellei joku läheinen kerro nimen tarinaa joka sitoo sinut tähän ihmiseen. Yleensä nimen tarina kerrotaan vain tärkeille ihmisille.
Esimerkiksi nimi Pekka ei oikeastaan kerro mistään mitään muuta kuin että sillä on pietarillinen alkuperä satukirja raamatusta.
Aika tylsä tarina vai.
t. Nico Chi T.