Noin 45 v. miehet ovat elämänsä pahimmassa kriisi-iässä?

Missä se onni asustelee kun ei niissä, mitä kovasti yritti hankkia. Kun sai ne, ei kelvannutkaan. 

Ulkonäkökin repsahtanut

if you dont love ill kill myself

Höpö höpö

. Vain sellaiset miehet stressaavat joutavia ikä-asioita, jos elämä on jäänyt elämättä. Normaali työssäkäyvä ja perheellinen 45+ mies elää elämänsä parasta aikaa.

Kyllä se lähemmäs viittäkymppiä menee, pitää ostaa se moottoripyörä ja voi kamala sentään, kun joutuu lukulasit hommaamaan. Ne päässä sitten huomaa, että harmaatakin on hiuksissa jo. Siinä ei voi vaimo muuta kuin odottaa viisi vuotta (jos jaksaa), että mies pääsee yli kriisistään.

Mitään kriisejä ei ole olemassa, on vain halua hakea oikeutuksia omille teoille. Näin totesi mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Mitään kriisejä ei ole olemassa, on vain halua hakea oikeutuksia omille teoille. Näin totesi mieheni.

Totta ja se halu kesti viisi vuotta. Sitten huomasi taas jotain muutakin oman kuplansa ulkopuolella olevaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitään kriisejä ei ole olemassa, on vain halua hakea oikeutuksia omille teoille. Näin totesi mieheni.

Mt-ongelmat siis

Onhan se niin.

Ei nuoria olla ikuisesti. Jokainen kuolee joskus. Yli puolet elämästä eletty.

Pitää pohtia oliko työssäkäynti ja kaikki se sen arvoista. Tuhlasin elämästäni kymmeniä vuosia työnteolle yli 8h päivässä joskus 6x viikossa.

Mitä jäi käteen?

Tuhlasin elämääni vääntäessäni mutteria jonkun muun tyypin puolesta halvalla. Vaihdoin nuoruuteni siihen.

Sen ikäiset miehet elivät teini-ikänsä ja varhaisimman aikuisuutensa 80-luvun lopun villeimpinä juppivuosina. Toisaalta elämä ja tulevaisuus näytti turvalliselta, olihan se omilla vanhemmillakin ollut yhtä hidasta mutta varmaa nousukautta. Toisaalta taas näytti avautuvan koko ajan upeampia mahdollisuuksia rikastumiseen ja vaikka mihin. Kansainvälisyys oli jo arkea. Oli haaveita trendikkäistä ammateista, hulppeista omakotitaloista tai kaupunkiasunnoista, hienoista autoista, muskeliveneistä...

Joillekin tämä vaihde jäi päälle. Nekin jotka saavuttivat unelmiaan, joutuvat nyt tekemisiin sen faktan kanssa, että enää ei olla nuoria. Joillekin taas on voinut syntyä ajatusmalli, että mikään ei riitä.

Sitten taas on niitä, joita elämä  potki päähän jo 90-luvun lamassa, esim. juuri kun piti valmistua siihen haaveidensa ammattiin. Toiset sieltä nousivat kuka mitenkin ja jotkut eivät koskaan. Ne jotka eivät ikinä nousseet, ovat olleet lamaantuneita jo kauan.

Täällä yksi, ihan kohta 45v täyttävä mies.

Elämäni on upeaa: olen saavuttanut sen mitä halusinkin. On materiaa vaikka muille jakaa, upea vaimo ja 3 tervettä, fiksua lasta.

Ongelmani ovat hyvin pieniä ja nautin olostani.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö

. Vain sellaiset miehet stressaavat joutavia ikä-asioita, jos elämä on jäänyt elämättä. Normaali työssäkäyvä ja perheellinen 45+ mies elää elämänsä parasta aikaa.

Jos senikäinen ei ole hankkinut perhettä on vain tyytyväinen päästyään helpolla.

Naisillakin on suuri ikäkriisi. Muttei se tarkoita alkoholin juontia.