Lue keskustelun säännöt.
AUTTAKAA
23.01.2017 |
En tiiä mitä teen elämälläni ja on ollu ahdistusta ja kaikkee surullista viimesen ehkä 4kk aikana. Kaikki on vaa paskaa ja aika menee liian nopeesti sit taas liian hitaasti. En ole masentunu mut oon ollu tosi surulline ja mikää ei oo saanu mua niin iloiseks ku oisin toivonu. Mietin koko aika mitä teen ja must tuntuu et se on hulluu. Nyt enää ei oo ollu sellasta niin pahana. Vaikka tiiän vastauksen, pitää koko ajan tarkistella asioita, ja kaikkee tällast on ollu. ei oo enää nii pahana ku enne. En enää muista miltä tuntuu olla onnellinen, tää alko siis n. 4kk sitten. Onks jollai jotai neuvoja? Oon sit käyny jo kaikki tämmöset läpi et "mieti vain hyviä tulevia asioita", "älä mieti enää mitää" ja "mieti vaan niitä mikkä tekee sut iloseks". Jos autat, oon kiitolline <3
Kommentit (9)
Ikävä kyllä en osaa auttaa sinua mutta tunnistin suurimman osan listaamistasi tuntemuksista. Olen selviytynyt niistä ja uskon että sinäkin selviät.
Vanhamies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäsi? Kuulostaa 15 vuotiaan hormonien aiheuttamalta angstista 😦
13
Tapahtuiko jotain erityistä 4 kk sitten, kun tuo alkoi? Tulitko murrosikään?
Vierailija kirjoitti:
Tapahtuiko jotain erityistä 4 kk sitten, kun tuo alkoi? Tulitko murrosikään?
No siis ei oikee mitää tuli vaa tyhjä olo ja tuntu et elämästä puuttuu nyt jotai
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomasi perusteella saatat hyvinkin olla masentunut, vaikket itse uskokaan niin. Oletko puhunut asiasta vanhemmillesi tai esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle? Oli tuo sitten murrosiän tyypillistä oireilua tai jotain muuta, ei varmaan liene haitaksi ottaa asia puheeksi jonkun tutun ja turvallisen aikuisen kanssa.
Murrosikä ei ole ainoa missä hormonit tekee hulluja mielelle, valitettavasti. Olen kokenut saman sittemmin raskaudessa ja vaihdevuosissa. Siitä on tosiaan yritettävä selvitä hengissä. Pidä vaikka päiväkirjaa, voitko käydä iltakävelyillä jonkun parhaan ystävän kanssa, jossa puratte asioita? Minulla nuo auttoi jonkun verran. Vietin myös aika paljon aikaa mielikuvitusmaailmoissa, niihin pääsi arkea pakoon. Minä luin, sinä ehkä pelaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 myös sitä mieltä että nuo voi olla masennuksen oireita, ainakin omasta opiskeluaikaisesta masennuksesta päätellen.
Ikäsi? Kuulostaa 15 vuotiaan hormonien aiheuttamalta angstista 😦