Äidin outo "maaninen" vaihe ja rakkauden "ostaminen"

Äidilläni ei ole todettu mitään häiriötä, hän itseasiassa itse toimii johtavassa asemassa mielenterveystyössä. Eli kyseessä ei ole mikään superhihhuli, mutta kun tässä vieressä on elänyt lähes kolme vuosikymmentä niin aika ailahtelevainen ja erikoinen tapaus.

Kun asiat menee loistavasti, haluaa hän ostaa meille (minulle ja nuoremmalle veljelleni (24-v.) kaiken mitä tarvitsemme ja sen päälle muuta mitä emme tarvitse. Raskaampana ja tiukempana, ylipäätään stressaavana aikana marmattaa, kuinka meihin on taas rahaa kulunut, ei mikään onnistu eikä kukaan osaa olla kiitollinen, ei jaksa mitään eikä ketään.

Mutta kun emme pysty sanomaan ei. Jos koittaa sanoa, että ei nyt ostella mitään vaan ollaan vaan yhdessä niin hän loukkaantuu. Jotain pitäisi aina ostaa. Jotta voi sitten muistuttaa, että hankin nekin ja nuo teille, ettekä arvosta yhtään. Ette taida ymmärtää kuinka uhraudun puolestanne ja koitan antaa kaiken.

Miten sen asian voi selkeämmin esittää kuin sanoa, että kiitos, mutta ei kiitos ja käytä johonkin muuhun rahasi, älä väkisin meihin. Ei se ole pyyteetöntä antamista kun tietää jo valmiiksi, että tuleva kiitollisuuden velka syyllisyyden tuskineen on aivan varmasti edessä.