Kuinka monta päivää jaksaisit asua äitisi kanssa samassa taloudessa?

alle viikon.

Helvetissä saattaisi tulla kuuma aika äkkiä...

Itseasiassa asun samassa taloudessa.

Ei suurempia ongelmia ja sanoo ettei pärjäisi muuten.

En hetkeäkään

Ehkä juuri ja juuri tunnin.

Korkeintaan viikon.

2-3 päivää on maksimi. Olemme hyvin erilaisia ihmisinä. Kaiken lisäksi meillä on vuosikymmeniä jatkuneet salailut taustalla, jotka ovat heikentäneet luottamukseni äitiini täysin minimiin. Harmi vaan, että näin joutuu sanomaan verisukulaisesta :(

Luulisin, että jatkuvasti. Mutta voisihan sitä alkaa ärsyttää puolin ja toisin asiat. Mutta äiti on kyllä ihana ihminen, ehkä voisin minä olla hankalampi asuinkumppani. 

Ehkä pari tuntia voisi mennä, ei yhtään enempää.

En päivääkään.

Mutta käytännössä jouduin asumaan äitini kanssa peräti kolme vuotta. En mene yksityiskohtiin, mutta äitini muutti luokseni omaishoitajakseni ollessani 33-vuotias. Syy oli sairastuminen fyysisesti. Toinen vaihtoehto minulle olisi ollut (kai) laitoshoito, niin pakko oli sietää ja pitää olla kiitollinen, että ei tarvinnut kotoa muuttaa pois.

Mutta ei poista sitä tosiasiaa, että ensimmäiset viikot yhteisasumista oli silkkaa h:iä. Ihan hirveää.

Mutta alku aina erittäin hankalaa, loppuaika vähän siedettävämpää.

Ehkä viikonloppu menisi juuri ja juuri? Ollaan tosi erilaisia.

Viikko ehdoton maksimi. Silloinkin tarttisin jo kunnon kännin heti sairaan kokeilun loputtua.

Asutaan samassa taloudessa. Tullaan hyvin toimeen.

Monta kuukautta. Äitini on todella rauhallinen ja kärsivällinen. Olemme aina tulleet loistavast toimeen keskenämme.

En päivääkään.

Mulla on asiasta vankka käsitys. Isäni on kuollut, ja äitini on sen jälkeen päässyt vapaasti näyttämään kaikki huonot ominaisuutensa. Äitini oli meidän kanssa kerran yhden viikonlopun meidän mökillä, ja onnistui sinä aikana suututtamaan sekä minut että mieheni toiminnallaan. Se on niin tyhmä, niin tyhmä, mutta mielestään aina oikeassa eikä ikinä myönnä olevansa väärässä, eikä ikinä pyydä anteeksi. Puoli sukuaan se on suututtanut.

Koulutokari tosi huonolla keskiarvolla, vankka käsitys kaikesta ja omat aikuiset lapset on aina väärässä ja äidin mielestä hiukan vajaaälyisiä "noi voi laps kulta". Sen sijaan jos joku vieras jotain jostain asiasta sanoo, se on varmasti oikeassa, suorastaan puolijumala ja kun se on niin ihana ihminen. Viimeksi  estimme sen myymästä isän omaisuutta alihintaan, eipä ole kiitosta tullut. (olisi myynyt faijan puisen matkaveneen 13000 eurolla kaupan ilmoitustaululla  ihan oma-aloitteisesti ja kyseessä oli 35.000 euron arvoinen paatti (siis se oikea arvo käytettynä tästä veneestä). Onneksi ei saanut nimeä kauppakirjaan ilman meidän muiden lupaa. Mökin olisi myynyt 46.000 eurolla kun "se mies oli niin kiva ja sanoi että se on sen arvo ja se lupas tehkä kauppakirjatkin", ja minä sanoin että ota nyt jumalauta välittäjä tekemään arvio ja juristi tekemään kauppakirjat, tai minä en nimeäni alle pistä. No välittäjä sanoi, että mökin arvo on 75.000 euroa ja kaupat tuli 82.000 eurolla huutokisan jälkeen. Kiitos, sitä ei ole kuulunut.

Lapsena ei puhettakaan, että olisi äidiltä saanut jotain apua koulutehtäviinsä.

Meille tuli kerran pyytämättä siivoamaan ja tamppaamaan mattoja. Lapset päästi sisälle. Kuultuani asiasta kielsin nimenomaan tamppaamasta käytävämattoja, koska niistä irtoaa kantit. Kotiin tultuani löysin matot, joista oli kantit irti " no kyllähän ne nyt matot pitää tampata, mitä ne sellaiset on kun ei tamppausta kestä!". Mattoja pilalla 3 kpl, uudet maksoi 150 euroa.

Faijan autolla se onnistui kolaroimaan lyhtypylvääseen, koska risteyksessä kukkapaketti kaatui viereisellä penkillä lattialle ja se piti hapuilla ylös, eikä silloin voinut tietenkään katsoa mihin ajoi, kun se kukkapaketti....Myimme sisarusten kanssa siltä isän auton pois. Nyt se haaveilee, että ostaisi kesäksi parin tonnin kotteron, että pääsisi taas liikkumaan. Odotamme kauhulla. Ja näitä esimerkkejä riittää!!

Isä hoiti kaikki muut raha-asiat ja äiti kaupassa käynnin. No sittemmin olen ottanut mutsin raha-asiat netissä hoitaakseni, ja siitäkin kiukuttelee että mihin hänet rahat katoaa, mutta kyllä juu, kun ne laskut, kuten vastike, sähkö,  sanomalehti, kännykkä ja vakuutus pitää siitä 1500 euron eläkkeestä ensin maksaa eikä Tallinnan reissut! Lehtiä (pahimmillaan 10 eri tilausta) siltä aina välillä lopettelin, kunnes vaihdettiin numero salaiseksi ja loppui myyjien soittelut "no nyt kuule olisi niin edullinen tarjous.."

Huoh. Pelkään että joku päivä joku kusettaa sitä ja kunnolla. Onneksi se ei osaa nettiä eikä  omista automaattikorttia. Nostaa rahaa kerran viikossa pankin tiskiltä.

Tapasin kerran viidennellä luokalla vanhan, eläkkeellä olevan opettajan, joka oli meillä sijaisena. Hän muisti äitini. "Sun äitisi se vaan luki pulpetin kannen alla Viisikoita".

Epäilykseni mukaan äidilläni on jonkin sortin keskittymishäiriö ja oppimisvaikeutta. Valittaa itsekkin, ettei pysty oikein olemaan paikoillaan, vaan on pakko touhuta jotakin.

Mutta päivääkään en sen kanssa enää ikinä asu...

Asuin hänen viimeiset 6 kk, joista viimeisen viikon saattohoitokodissa... ;-)

Eikä ollut ihan helpoimmasta päästä oleva ihminen. Totesi minulle, että liian hyvä olet ollut minulle.

Itse mietin, että eipähän tarvitse jälkikäteen huonoa omaa tuntoa potea tai jossitella. Tuli siinä paljon juteltuakin.

Oli kaikkineen aika opettava kokemus, monessa mielessä. Elämään ja kuolemaan suhtaudun toisella tavalla.

Olisi kyllä hyvin väärin tehty äitiäni kohtaan, jos hänen luokseen muuttaisin asumaan.  Äiti on kiltti ja rauhallinen, minä en ole kumpaakaan kuin satunnaisesti. 

Asun äitini kanssa ja jaksan kyllä, kun suljen korvat joutavalta höpötykseltä. 

Vierailija kirjoitti:

En päivääkään.

Mulla on asiasta vankka käsitys. Isäni on kuollut, ja äitini on sen jälkeen päässyt vapaasti näyttämään kaikki huonot ominaisuutensa. Äitini oli meidän kanssa kerran yhden viikonlopun meidän mökillä, ja onnistui sinä aikana suututtamaan sekä minut että mieheni toiminnallaan. Se on niin tyhmä, niin tyhmä, mutta mielestään aina oikeassa eikä ikinä myönnä olevansa väärässä, eikä ikinä pyydä anteeksi. Puoli sukuaan se on suututtanut.

Koulutokari tosi huonolla keskiarvolla, vankka käsitys kaikesta ja omat aikuiset lapset on aina väärässä ja äidin mielestä hiukan vajaaälyisiä "noi voi laps kulta". Sen sijaan jos joku vieras jotain jostain asiasta sanoo, se on varmasti oikeassa, suorastaan puolijumala ja kun se on niin ihana ihminen. Viimeksi  estimme sen myymästä isän omaisuutta alihintaan, eipä ole kiitosta tullut. (olisi myynyt faijan puisen matkaveneen 13000 eurolla kaupan ilmoitustaululla  ihan oma-aloitteisesti ja kyseessä oli 35.000 euron arvoinen paatti (siis se oikea arvo käytettynä tästä veneestä). Onneksi ei saanut nimeä kauppakirjaan ilman meidän muiden lupaa. Mökin olisi myynyt 46.000 eurolla kun "se mies oli niin kiva ja sanoi että se on sen arvo ja se lupas tehkä kauppakirjatkin", ja minä sanoin että ota nyt jumalauta välittäjä tekemään arvio ja juristi tekemään kauppakirjat, tai minä en nimeäni alle pistä. No välittäjä sanoi, että mökin arvo on 75.000 euroa ja kaupat tuli 82.000 eurolla huutokisan jälkeen. Kiitos, sitä ei ole kuulunut.

Lapsena ei puhettakaan, että olisi äidiltä saanut jotain apua koulutehtäviinsä.

Meille tuli kerran pyytämättä siivoamaan ja tamppaamaan mattoja. Lapset päästi sisälle. Kuultuani asiasta kielsin nimenomaan tamppaamasta käytävämattoja, koska niistä irtoaa kantit. Kotiin tultuani löysin matot, joista oli kantit irti " no kyllähän ne nyt matot pitää tampata, mitä ne sellaiset on kun ei tamppausta kestä!". Mattoja pilalla 3 kpl, uudet maksoi 150 euroa.

Faijan autolla se onnistui kolaroimaan lyhtypylvääseen, koska risteyksessä kukkapaketti kaatui viereisellä penkillä lattialle ja se piti hapuilla ylös, eikä silloin voinut tietenkään katsoa mihin ajoi, kun se kukkapaketti....Myimme sisarusten kanssa siltä isän auton pois. Nyt se haaveilee, että ostaisi kesäksi parin tonnin kotteron, että pääsisi taas liikkumaan. Odotamme kauhulla. Ja näitä esimerkkejä riittää!!

Isä hoiti kaikki muut raha-asiat ja äiti kaupassa käynnin. No sittemmin olen ottanut mutsin raha-asiat netissä hoitaakseni, ja siitäkin kiukuttelee että mihin hänet rahat katoaa, mutta kyllä juu, kun ne laskut, kuten vastike, sähkö,  sanomalehti, kännykkä ja vakuutus pitää siitä 1500 euron eläkkeestä ensin maksaa eikä Tallinnan reissut! Lehtiä (pahimmillaan 10 eri tilausta) siltä aina välillä lopettelin, kunnes vaihdettiin numero salaiseksi ja loppui myyjien soittelut "no nyt kuule olisi niin edullinen tarjous.."

Huoh. Pelkään että joku päivä joku kusettaa sitä ja kunnolla. Onneksi se ei osaa nettiä eikä  omista automaattikorttia. Nostaa rahaa kerran viikossa pankin tiskiltä.

Tapasin kerran viidennellä luokalla vanhan, eläkkeellä olevan opettajan, joka oli meillä sijaisena. Hän muisti äitini. "Sun äitisi se vaan luki pulpetin kannen alla Viisikoita".

Epäilykseni mukaan äidilläni on jonkin sortin keskittymishäiriö ja oppimisvaikeutta. Valittaa itsekkin, ettei pysty oikein olemaan paikoillaan, vaan on pakko touhuta jotakin.

Mutta päivääkään en sen kanssa enää ikinä asu...

Tämä on niin tuttua, niin tuttua. Äiti pitää minua ja siskoani jostain syystä aivan inkompetentteina kaikissa asioissa. Siis siitä huolimatta, että äidillä on vain keskikoulu käytynä ja meillä on kummallakin korkeakoulututkinto. En tietenkään tarkoita, että tämä automaattisesti tekisi hänestä tyhmää ja meistä fiksuja, mutta hän tulee jopa omilla erityisaloillamme neuvomaan meitä "maalaisjärjellä". Lainausmerkeissä siksi, että näistä näkemyksistä on yleensä järki kaukana. Pitää meitä älyttömän lapsellisina ja vaikertaa säälien voihyvänenaikaa, kun yritämme perustella hänelle vastakkaista näkemystämme.

Kaikkien vieraiden ihmisten höpöneuvot ja sanomiset ovat kuitenkin niin tärkeitä, että hän erikseen soittelee meille kertoakseen näitä viisauksia. Otetaan nyt vaikka esimerkki, että jompikumpi meistä olisi lääkäri, ja äiti soittelisi meille kertoen, että hänen lähihoitajaksi opiskeleva naapurintyttönsä sanoi niin ja näin ja kuinka tämä se tietää niin paljon. Turhautumisen määrää on vaikea kuvailla.

Äiti tekee myös aivan järjettömiä ratkaisuja raha-asioittensa suhteen, vaikka periaatteessa onkin todella säästäväinen. Juuri näissä asunto- ja autokaupoissa on ihan tunteittensa tuulivoimalla käyvä. "Luotettavan tuntuiset" myyjät ja ostajat olisivat höynäyttäneet häntä mennen tullen, ellemme olisi olleet tarkkoina ja vaatineet saada osallistua kaupantekoon.

Nyt hän on saanut siskoni kanssa oikein kunnon riidan aikaan siitä syystä, että tämä on äidin mukaan mennyt vääränlaiseen työpaikkaan. En voi valitettavasti avata tilannetta enempää, mutta tämä asia menee äidillä aivan tunteisiin ja hän on heittäytynyt marttyyriksi ja ihan uhmaikäisen tasolle. Minä olen yrittänyt rauhoitella tilannetta, mutta ikävältä näyttää. On hirveän vaikeaa katsella, miten rakas ihminen tuhoaa suhteita omiin lapsiinsa tällaisen asian vuoksi. Hänen pitäisi saada päättää aikuisten lastensa asioista, ja kun mitään luottamusta tai kunnioitusta meidän valintojamme kohtaan ei ole, tässä on lopputulos.

Vastauksena kysymykseen: enpä usko, että paria päivää kauempaa. Taannun itsekin hänen seurassaan ihmiseksi, jollainen en halua olla.

Luulisin, että yhteiselo sujuisi jopa leppoisammin kuin aviomieheni kanssa...