Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ujot pariskunnat, miten pitkään panttasitte tunteidenne paljastamista?
22.01.2017 |
Olen ollut ihastunut vaikka kuinka kauan mieheen, joka tuntuu arkailevan "ensimmäisen siirron" tekemistä yhtä paljon kuin minäkin. Olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä harrastuksemme parissa myös kummankin kotona ja viihdymme keskenämme paremmin kuin hyvin, mutta olemme onnistuneet täysin välttämään fyysistä kosketusta. Minä joudun näkemään häntä säännöllisesti myös virallisissa tilaisuuksissa, joissa häpeäisin silmät päästäni hamaan tulevaisuuteen saakka, jos nyt lähentelisin häntä eikä häntä kiinnostaisikaan. Ehkä hän ajattelee samoin, en tiedä. Mitään pentuja ei tässä enää olla, vaan ihan aikuisia virkaihmisiä, joilta ei tällaista arastelua välttämättä enää odottaisi.
Kuinka pitkään te ihmissuhdeasioissa ujot ihmiset olette aluksi pantanneet hellyydenosoituksianne, siis vaikka olkapäähän nojaamista tai käteen tarttumista? Miten pääsitte yli siitä, että kumpikaan ei uskaltanut?
Kommentit (6)
Ootko varma että olette miehen mielestä muutakin kuin kavereita? Jos koskettamista ei tule luonnostaan, voit vaikka kysyä mieheltä että ootteko te kavereita vai onko tässä jotain muutakin? Ja jos miehen mielestä ootte muutakin, kysy vaikka seuraavaksi että saako meistä koskettaa. Jos on ihan ääneen annettu lupa niin sit voit nojautua miehen kainaloon, ottaa häntä kädestä kiinni tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä tapasin mieheni työpaikalla ja ihastuin. Aloimme nopeasti hakeutua toistemme lounasseuraksi ja kävimme myös töiden jälkeen kahvilla, kirjastossa jne. Arvelin miehenkin olevan kiinnostunut, mutta varma en tietenkään voinut olla. Asia eteni, kun mies kysyi, voisimmeko nähdä tulevana viikonloppuna. Päätin sitten tehdä aloitteen. Aika pitkään saimme istua vierekkäin baarin sohvalla, kun uskalsin kysyä, emmekö voisi jo pussata. Tuolla se mies nyt on kokkaamassa meille päivällistä.
Sanoisin, että joskus vaan tulee sellainen kohta, jossa voi olla riittävän varma saavansa vastakaikua. Silloin ujonkin on helppo rohkaistua. Mutta riski siihen sisältyy aina. Mukava ja kypsä ihminen kuitenkin osaa suhtautua kypsästi myös silloin, kun joutuu torjumaan lähestymisen. Tsemppiä ap! <3
Kiva kuulla. Kiitos tsemppauksesta. Ehkä meistä jompikumpi lopulta uskaltautuu. On vain niin vaikea tietää, onko mies kiinnostunut minusta vai puheenaiheestamme. Puoli vuorokautta menee kuin siivillä, mutta voisihan sitä sohvan sijasta sängyssäkin jutella. :)
Ap
Eeeerittäin pitkään.
Kyllä siinä pari vuotta kyräiltiin ennen kuin kumpikaan rohkeni ottaa sen paremmin kontaktia :/
Onneksi kukaan munahaukka ei vienyt miestä sillä aikaa :D
Turha sitä on hävetä ja kuten melko kulunut sanontakin kuuluu: vanhoilla päivillään ihmiset eivät kadu niitä asioita mitä tekivät, vaan niitä mitä jättivät tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Ootko varma että olette miehen mielestä muutakin kuin kavereita? Jos koskettamista ei tule luonnostaan, voit vaikka kysyä mieheltä että ootteko te kavereita vai onko tässä jotain muutakin? Ja jos miehen mielestä ootte muutakin, kysy vaikka seuraavaksi että saako meistä koskettaa. Jos on ihan ääneen annettu lupa niin sit voit nojautua miehen kainaloon, ottaa häntä kädestä kiinni tms.
Siinäpä se ongelma onkin: pidän itseäni mieluummin löysässä hirressä kuin otan sitä riskiä, että yhdessä olemisemme saa nolon lopun. Olemme kumpikin hyvin vuolaasti puhuvia ihmisiä, mutta muuten käyttäydymme kuin puolta nuoremmat aloittelijat. Vähänkin pitempi katsekontaktikin päättyy kummaltakin polvien tuijottelemiseen. Omien polvien.
Ap
Alue: Aihe vapaa
No minä tapasin mieheni työpaikalla ja ihastuin. Aloimme nopeasti hakeutua toistemme lounasseuraksi ja kävimme myös töiden jälkeen kahvilla, kirjastossa jne. Arvelin miehenkin olevan kiinnostunut, mutta varma en tietenkään voinut olla. Asia eteni, kun mies kysyi, voisimmeko nähdä tulevana viikonloppuna. Päätin sitten tehdä aloitteen. Aika pitkään saimme istua vierekkäin baarin sohvalla, kun uskalsin kysyä, emmekö voisi jo pussata. Tuolla se mies nyt on kokkaamassa meille päivällistä.
Sanoisin, että joskus vaan tulee sellainen kohta, jossa voi olla riittävän varma saavansa vastakaikua. Silloin ujonkin on helppo rohkaistua. Mutta riski siihen sisältyy aina. Mukava ja kypsä ihminen kuitenkin osaa suhtautua kypsästi myös silloin, kun joutuu torjumaan lähestymisen. Tsemppiä ap! <3