Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on nykyään tosi rajoittunutta.
21.01.2017 |
Muistelen miten ihanaa ja monipuolista elämää vietin kolmikymppiseksi asti. Oli juhannuksia, uusia-vuosia, lounaita kavereiden kanssa, puistokonsertteja, kesäisiä kävelyitä, peuhantaa lumessa. Kavereita, ihmisiä, harrastuksia ja hyörintää.
Paljon on muuttunut seitsemässä vuodessa. Kavereita on tasan 1. Uusiin ihmisiin ja työkavereiden piiriin vain ei jotenkin pääse mukaan. Ihmisiä ei kiinnosta. Teet vain työsi, paljon ylityötäkin sillä eipä kotona oo muuta kuin omassa työhuoneessa möyröttävä puoliso ja Netflixin loputtomat sarjat. Jos et oo tarpeeksi väsynyt ja pääset harradtuksiin, niissäkään ei pääse piireihin. En tajua miten 7 vuodessa ja puolison vaihdossa voi käydä niin että koko elämä muuttuu. Ihmiset lopettaa kutsumisen juhliin, ketään ei kiinnosta. Näin kävi eksällekin. Yhdessä kelvattiin, eronneina ei.
Vituttaa aika paljon, että tasapainoiselle elämälle kävi näin. Voiko tästä enää rakentaa itselle uutta toimivaa ystäväpiiriä kun uusia ihmisiäkään ei kiinnosta seuramme?
Onko joku onnistunut vai onko jatko sitten tällasta Hamas loppuun asti? Millaista ihmistä ei huolita/kutsuta juttuihin mukaan. Onko se vika persoonassa vai missä? Nuorempana oli jumalattomasti kavereita ja ihmiset suurinpiirtein kilvan halusivat olla kavereita. Mikä voi muuttua näin pahasti?
Kommentit (9)
Sellaista, joka raahaa kumppaninsa mukanaan tai on kieltäytynyt pari kertaa esim. lasten takia. Ei myöskään niitä, jotka eivät itse ole aktiivisesti olleet yhteydessä ystäviinsä.
Tai vastaavasti jos ystävät tapailevat kumppanit mukana, se sinkku jätetään pois.
Tokihan voi olla vika persoonassakin, mutta tuskin jos on aiemmin pyydelty jne.
Iän myötä kyllä alkaa vähän kaikki rauhoittumaan ja menot vähenevät töiden, perheen, puolisoiden tai ihan vaan jaksamisen takia.
Ja jotkut tulee "aikuisiksi" ja eihän aikuisen sovi tuolla mennä ja huvitella vaan pitää olla ystävien luona viininmaistelussa yms ;) eli kiinnostuksen kohteet voi hieman muuttua iän myötä eikä niiden vanhojen kavereiden kanssa enää välttämättä ollakaan samalla aaltopituudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kutsutaan kapitalismiksi. Ole nyt vain ahkera työmuurahainen äläkä mieti turhaan tuollaisia!
Älä valita. Olet sentään saanut noinkin kauan elää hyvää elämää toisilla se loppuu jo 10 vuotta aiemmin ja kavereita on 0.
Vierailija kirjoitti:
Älä valita. Olet sentään saanut noinkin kauan elää hyvää elämää toisilla se loppuu jo 10 vuotta aiemmin ja kavereita on 0.[/
Äläpäs sinäkään siinä lässytä 20 vuotta kestäneestä elämästä ja kaverittomuudesta kun toisilla afrikasda ei oo ruokaa ja talot räjähtää syyriässä ja jonkun Äiti käytti talidomia ja NYT sillä lapsella ei oo käsiä.
Älytöntä paskaa tämä "ei oo oikeus valittaa kun muulla voi olla huonommin". Sulle neuvoksi että tarkista asentees Jos oot yksinäinen...
Vierailija kirjoitti:
Sellaista, joka raahaa kumppaninsa mukanaan tai on kieltäytynyt pari kertaa esim. lasten takia. Ei myöskään niitä, jotka eivät itse ole aktiivisesti olleet yhteydessä ystäviinsä.
Tai vastaavasti jos ystävät tapailevat kumppanit mukana, se sinkku jätetään pois.
Tokihan voi olla vika persoonassakin, mutta tuskin jos on aiemmin pyydelty jne.
Iän myötä kyllä alkaa vähän kaikki rauhoittumaan ja menot vähenevät töiden, perheen, puolisoiden tai ihan vaan jaksamisen takia.
Ja jotkut tulee "aikuisiksi" ja eihän aikuisen sovi tuolla mennä ja huvitella vaan pitää olla ystävien luona viininmaistelussa yms ;) eli kiinnostuksen kohteet voi hieman muuttua iän myötä eikä niiden vanhojen kavereiden kanssa enää välttämättä ollakaan samalla aaltopituudella.
Eli käytännössä ketään ei kutsuta koskaan minnekään? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö ne oikeasti jotain kutsuja? Itellä tulee mieleen, että ne on vaan perheellistyneet ja elävät nyt sitä lapsiarkea johon ei muuta mahdu.
Työ, puoliso, lapset, harrastukset ja myöhemmin lasten harrastukset ja lasten myötä suhteet lasten isovanhempiin ja muihin sukulaisiin.....nuo asiat täyttävät aika monen +30 -vuotiaan elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti ruuhavuosiaan elävät ikätoverisi tekevät edelleen ihan noita samoja asioita. Juhannuksia ja uusiavuosia vietetään nyt perheenä sukulaisten tai perheellisten ystävien kanssa. Sunnuntailounailla käydään mummoloissa, arkilounaat syödään töissä työkavereiden seurassa ja lauantaisin saatetaan käydä kauppakeskuksessa lounaalla koko perheen voimin. Puistokonserteissakin käydään, mutta vain sellaisissa, jotka sopivat koko perheelle. Fröbelin palikat ei ole enää yhtään hullumpi esiintyjä. Kesäisiä kävelyitä tehdään yhdessä puolison ja lasten kanssa, lumessa peuhaamiseen riittää seuraksi pelkästään lapsetkin.
Lasten myötä monilla suhteet sukulaisiin tiivistyy. Siis niillä, joilla on ihan normaalit sukulaiset eikä päihdeongelmaisia narsisteja. Lapsille on tärkeämpää viettää aikaansa isovanhempiensa kanssa kuin vanhempiensa ystäväien tai kavereiden kanssa. Omien vanhempien kuolema tulee tietoisuuteen uudella tavalla ja lapsille halutaan saada muistoja isovanhemmistaan ennenkuin on liian myöhäistä. Myös tädit, sedät ja serkut katsotaan lapsille tärkeämmiksi ihmisiksi kuin vanhempien kaverit.
Ei teidän kohdalla ole välttämättä kyse puolison vaihdosta vaan yksinkertaisesti siitä, että monet muut elävät perhe-elämää lastensa kanssa. Kaikenlaiset juhlimiset ja bilettämiset kavereiden kanssa edellyttävät lapsenvahtia. Aika usein, jos lapsia on enemmän kuin kaksi, lapsenvahdin saa helposti omaan kotiin kuin että lapset menisivät lapsenvahdin kotiin. Ihan vaan majoitussyistä. Vaikka siis lapsenvahdin saisikin, ei silti ole mahdollisuutta järjestää kotona illanistujaisia tai muitakaan juhlia.
Mulla on jo lapset aikuisia ja siten ruuhkavuodet kaukana takanapäin (olen +50). Uusia ystävyys- ja kaverisuhteita olen onnistunut luomaan aiempien tilalle, koska elämässäni ja myös muiden ikäisteni elämässä on taas enemmän vapaa-aikaa. Suurin osa uusista ihmissuhteistani on syntynyt somen kautta. Lumessa peuhaamiseni tosin loppuivat jo lasten tultua teini-ikään, mutta muuten käyn ravintoloissa lounailla tai päivällisellä, kahviloissa, konserteissa, teatterissa, kierretään retrokirppiksiä jne vähintään kerran viikossa. Seura näihin paikkoihin löytyy niistä ihmisistä, joilla on samankaltainen elämäntilanne eli joilla ei ole lapsiperheen kiireitä ja samanlaiset kiinnostuksenkohteet. Vähän päälle nelikymppisenä tapahtui uusi muutos kaveripiirissä, kun omat ja silloisten kavereiden lapset saattoi jättää jo muutamiksi tunneiksi kotiin, mutta osa kavereista päättikin tehdä vielä iltatähden ja aloittivat lapsiperhearkensa alusta. Omien lasten aikuistuttua joskus tulee tehtyä kivoja asioita heidän kanssaan ja mulla on maailman ihanin miniä, jonka kanssa tulee aika usein ihan kahdestaan lähdettyä jonnekin.
Elämää on siis myöhemminkin, mutta uuden tuttavapiirin voi joutua muodostamaan.
Niin se menee, sitten joudutaan vanhainkotiin, tulee joku tauti ja lopulta vain kynttilä palaa hautuumaalla.