Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi parisuhde ja vanhan suhteen ongelmat
21.01.2017 |
Olen tavannut hyvän ja mukavan miehen, jonka kanssa voisi syntyä jotain vakavampaa. Minulla on takanani huono liitto alistavan, väkivaltaisen, mielenterveysongelmaisen miehen kanssa, joka on pirstonut minut aivan palasiksi seurustelunme aikana. Elämä hänen kanssaan oli kuin jossain kuplassa, en enää nyt jälkikäteen ymmärrä, miten en tajunnut miten pielessä kaikki siinä suhteessa oli, miten kestin sitä niin kauan ja miksen jättänyt häntä aiemmin. Olen ollut jo pari vuotta sinkkuna ja saanut elämäni ja itseni kuntoon, mutta silti menneisyys välillä kummittelee. Jo minkä tahansa tölkin aukaisu saa minut varuilleni vaistomaisesti, pelkään vihaisia/humalaisia miehiä, säikyn jos joku korottaa liikaa ääntään aggressiivisen oloisesti jne.
Mietinkin pitäisikö minun avata jotain menneisyydestäni, vai vain yrittää unohtaa ja siirtyä eteenpäin. En siis pelkää nykyistä miestä, jota tapaillen, vaan lähinnä nuo tuollaiset tilanteet saavat minut automaattisesti varuilleni ja puolustusvalmiiksi. Ja missä vaiheessa tai tilanteessa tuollaisesta voi puhua ja millä tasolla? En halua hänelle avautua kaikesta, olen käynyt noita asioita ystäville jo läpi paljonkin enkä etsi terapeuttia, mutta onko reilua, että mieskin jollain tasolla tietäisi missä mennään ja että jos vaikutan oudolta, se ei ole hänen vikansa vaan johtuu menneestä, jonka haluan jättää taakseen.
Kommentit (7)
Tottakai kerrot hänelle menneisyydestäsi, mutta älä sillä tavoin, että tarvitset häneltä terapiaa tai sääliä, vaan enemmän vain toteamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä mietin tiota kertomisen tasoa, onko tuo mitä tuossa aloitusviestissäni kerroin riittävä taso vai voinko sanoa jotain tarkemmin? Toisaalta itse koen, että minun olisi sanottava jotain enemmän kuin mitä tässä tein, etten möläytä jotain tyhmää väärässä paikassa, mutta minkä verran tietoa on jo liikaa?
Olen lähinnä avautunut joistain asioista aika tarkkaankin ystävilleni, joten asioista puhuminen ei ole enää ns tabu minulle. Itseäni vaivaa, pitääkö mies minua aivan idioottina kun olen sietänyt tuollaista käytöstä exältäni. Täällä ainakin aloitukseni haukuttiin provoksi eikä täältä tukea juurikaan saanut, kun kamppailin eroni kanssa, mutta selvisin siitä kuitenkin kun niin lopulta päätin.
-ap
Kerro menneisyydestäsi miehelle ja samalla hakeudu terapiaan, jossa voit käsitellä entisen suhteesi kauhut. Muuten kuljetat niitä mukanasi suhteesta toiseen ja ex pääsee sillä tavalka tuhoamaan nykyisetkin hyvät asiat elämästäsi. Avun hakemisessa ei ole mitään pahaa!
Onko hän kuitenkaan se oikea ihana kumppani? Ei pitäisi joutua miettimään mitä ja miten hänelle voi kertoa menneisyyden haamuista. Pitäähän hänen tietää jotta ymmärtää ja osaa suhtautua sun tunteisiin. Luottamus on suhteen perusta.
Vierailija kirjoitti:
Onko hän kuitenkaan se oikea ihana kumppani? Ei pitäisi joutua miettimään mitä ja miten hänelle voi kertoa menneisyyden haamuista. Pitäähän hänen tietää jotta ymmärtää ja osaa suhtautua sun tunteisiin. Luottamus on suhteen perusta.
Meinaat, että jos et pysty mutkattomasti avautumaan elämänsä kipeimmästä kokemuksesta ihmiselle, jonka on vasta tavannut, teillä kahdella ei voi olla yhteistä tulevaisuutta?
Valoja päälle nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo mitä tässä kerroit, voi olla hyvä keskustelun avaus. Mutta aika välinpitämättömänä pitäisin kumppania, joka jättäisi asian siihen eikä haluaisi tietää lisää. Sopiva aika keskustelun avaamiselle voi olla vaikkapa silliin, kun asia tulee jotenkin esille, esimerkiksi jonkin tapahtuman tai reaktiosi kautta. Otat asian silloin puheeksi niin kuin olet ajatellut sen ottaa.
Salailua en kannata. Se luo epäluottamusta välillenne. Ja lisäksi petät sillä itseäsikin, kun asia on muka ookoo, mutta silti koet tarvetta salailla.
Alue: Aihe vapaa
Nosto