Lue keskustelun säännöt.
Muita, joiden mielestä pikkulapsiaika on raskasta??
09.08.2007 |
Kuopukseni on nyt 1½ v ja mielestäni tämä on todella rankkaa aikaa... Hän on sekä takertuvainen että seikkailija. Ulkona lähtee karkuun, mitään en omassa pihassani voi tehdä kun jatkuvasti pitää pikku-ukkelia vahtia! Sisällä takertuu, kotitöitä on lähes mahdotonta tehdä!
Kaksoseni ovat jo lähes 6-vuotiaita ja voi kun heidän kanssaan on helppoa ja mukavaa (noh, ei nyt aina sentään:D). Kyllä minä kaipaan sitä aikaa kun tämä pieninkin olisi vähän isompi ja hänellä olisi vähän järkeä päässään!
Kun tuntuu, että äitinä tässä on nyt niin kiinni tuossa pikkuisessa. Huh, enempää lapsia en kyllä millään jaksaisi juuri tästä syystä että koen vauva-ajan ja tämän taaperoiän niin raskaana. Tämä kuopus valvottikin vielä 1-vuotiaaksi saakka ja päiväunia on aina nukkunut todella huonosti.
Muilla samoja ajatuksia?
Kommentit (53)
Joo, ei enää ikinä uudestaan. Positiivista kun ei tarvitse enää koskaan kokea vauvakuumetta. Onneksi muksu kasvaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se ihan fyysisesti raskasta tuossa vaiheessa. Kyllä silloin oli väsynyt.
Isompien lasten kanssa sitten ihan eri tavalla raskasta. Pienten lasten kanssa pienet murheet, isojen kanssa isot. Sitä ei kyllä kannata turhaan vielä miettiä, mutta vastaan toki tulee aika jolloin kaipaa sitä kun kaikki lapsen tulevaisuudessa on vielä "auki".
Kyllä. Tuosta syystä lapsiluku jää yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei enää ikinä uudestaan. Positiivista kun ei tarvitse enää koskaan kokea vauvakuumetta. Onneksi muksu kasvaa koko ajan.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vauva-aika oli järkkyä (koliikki) ja taaperoaikakin aluksi raskasta, koska lapsi nukkui todella huonosti.
Juuri tuo 1,5 v. oli minusta tosi raskas, koska taapero osasi jo mennä lujaa, kiivetä yms, mutta minkäänlaista omaa arviointikykyä vaaroista ei ollut - koko ajan sai olla kädet ojossa varjelemassa kallonmurtumalta yms.. en ehtinyt tehdä oikein mitään.
Nyt lapsi on parivuotias, ja mielestäni kymmenen kertaa helpompi, vaikka uhmaakin löytyy!
Joten jos teillä ap on sama juttu, talveen mennessä pitäisi ruveta helpottamaan.
Mä pidin paljon sellaisessa kävelytuolissa tuossa iässä kun ei siitä osannut vielä kiivetä pois.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei enää ikinä uudestaan. Positiivista kun ei tarvitse enää koskaan kokea vauvakuumetta. Onneksi muksu kasvaa koko ajan.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo tsemppiä sinne! Mun mielestä taas aika 3-6v on aika helppoa sinänsä. Kun lapsi jo juttelee ja hänellä on kaikenlaista hauskaa juttua ja hänen kanssaan voi tehdä kaikenlaista kivaa.
Mutta tämä aika ennen 2-3-v... grrhhh! Syömisen opettelu on sotkuista, potalle opettelu hankalaa, päiväuninukkumistaistelut, takertumiset yms.
Ap
Ei yksivuotiaan tarvitse vielä opetella potalle, se on juuri niitä 2-3-vuotiaan juttuja, samoin itse syöminen. Siinä tekee itselleen vaan lisää työtä kun yrittää sellaisia yksivuotiaan kanssa. Huomattavasti helpommalla pääsee kun antaa lapsen kehittyä siihen vaiheeseen että potalla käyminen alkaa olla luonnollista, sama syömisen kanssa, pääset itse helpommalla kun syötät lasta tarpeeksi isoksi. Ja päiväunien kanssakaan ei kannata taistella, yrittää saada päiväunet ajoittumaan sopivasti, mutta jos ei mene niin, niin ei siinä mikään taistelu auta.
Pikkulapsiaika oli ihan parasta. Kaksi perustervettä ja tyytyväistä lasta. Iso ikäero eli 4 vuotta. Yksi pieni kerrallaan. Teini-ikä oli välillä haastavaa. Vaikka ei mitään isoja ongelmia ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ja minusta se sitovuus on siinä ahdistavinta.