Muita, joiden mielestä pikkulapsiaika on raskasta??

Nuorempi ei nuku öitään ja päiväuniaki max. 30 min kerrallaan. Sitten kitisee kun väsyttää.

Itsellä melkoiset univelat, en ole yli 3 vuoteen nukkunut täyttä yötä, en varmaan enää edes osaa nukkua vaikka saisinkin.

Isompi taas viihtyy jonkin verran itsekseen, mutta minulla on hänelle liian vähän aikaa ja sitten hän turhautuu ja alkaa riehumaan, kiusaa n uorempaa ja viskoo tavaroita.

Ruoka-ajat ovat yhtä kaaosta, itse en ehdi syödä mitään kun esikoi nen tahtoo koko ajan jotain ja pienempi huutaa tuolissaan kurkku suorana.

Siksi haluaisinkin kysyä, että onko mielestäsi tuo yhden vaativan hoitaminen jollain tavalla jopa yhtä työlästä kuin kaksosten hoitaminen aikanaan oli?



Itse olen nimittäin verrannut vaativan vauvan hoitamista kaksosten hoitamiseen. Mutta minulla ei ole kaksosista omakohtaista kokemusta, vertaukseni perustuu vain mielikuviin. Ja siihen, kun juttelen muiden äitien kanssa, ja minulla tulee aina sellainen olo, että meidän vaativa vauva työllistää tuplasti muihin verrattuna.

jopa kuopuksn kanssa, vaikka isoveli oli vajaa 2v. Mutta nyt 2v ja 4v kanssa sairaan ;) rankkaa. odotan vaan että nuorempi kasvais vauhdilla, jos tää elämä vähän helpottuis

Musta vauva-aika on rankinta (yhtä iemttämsitä ja univelkaa). Helpottaa kummasti, kun lapsoset nukkvuat yön läpeensä

onko uhma sit jotain kamalaa kun nyt pääsee niin helpolla? :-/ ? Vauvan oli vaativa, mutta kiltti kun sen kaa touhus.

Musta pikkuvauvavaihe, jolloin vauva vain " möllötti" , oli todella rankkaa. Vauvamme ei ollut edes mitenkään vaikea tapaus mutta jotenkin mulle se vaan oli vaikeaa aikaa, jotenkin se pikkuvauvan passiivisuus. Jollakin toiselle taas joku muu vaihe on hankala.



Äidit kokevat asiat niin erilailla. Ja toksi lapsetlion ovat erilaisia.

ei meidän kaksivuotias nuku vieläkään öitä läpeensä.



Minulla on siis päällä 2,5 vuoden univelat (0,5-v. kertyi jo raskausajalta sairasteluista)

Mun mielestä eka vuosi oli hirveetä. Tottakai nautin vauvasta, mutta jatkuvat pätkäunet ja takertuva vauva meinasi olla liikaa. Möllöttävästä vauvasta meillä nautittiin reilu kuukausi ja sen jälkeen se onkin ollut menoa. Jatkuvaa tappelua unille menosta, pukemisesta, niistämisestä, naaman pesemisestä kaikesta. Sitten kaikki vielä sanoo, että tossa vaiheessa se on vielä helppoa, kun taas meillä kun on kaksivuotias plaa plaa. En voi käsittää miten kaksivuotias, joka nukkuu 12 tunnin yöunet ja 1,5 tunnin päiväunet voi olla rankempi, kun aktiivinen vauva.

Päiväunet nukuttiin 15 min-30 min pätkissä 4kk ikään. Viiteen kuukauteen asti kannettiin ja imetettiin vuorotellen. Äitin kilot karisi huippuvauhtia (lääh). Itsekseen ei oltu sekuntiakaan. Sitten alkoi vierastaminen liikkuminen ja joka sekunnin kestävä vahtiminen. Selkäänsä ei voinut kääntää, vaikka asunto oli tehty niin turvalliseksi kuin suinkin. Vierastamista kesti 10 kk ikään, ja kukaan muu kuin äiti ei kelvannut. Sitten lähdettiin 10,5kk kävelemään ja kaikki oli yhtäkkiä helppoa. Viarastaminen ja takertuminen loppui pariksi kuukaudeksi, jonka jälkeen alkoi tosin uudelleen. Mutta yli 10 kk ikäisen kanssa olikin jo helpompaa muuten, viihtyi jopa 15 min jo itekseen jne.

Nyt ikää 2 v, viihtyy itekseen jopa tuntikausia! Puhuu hyvin ja pitkiä lauseita, kaiken saa ymmärretyksi. Vaipat jääneet kokonaan käytöstä. Nukkuu täydet yöt ja pitkät päiväunet Aivan ihana lapsi, vauva-ajan vaativuudesta ei ole tietoakaan. Minusta 2-vuotiaan kanssa on tosi helppoa.

Vierailija:

Mun mielestä eka vuosi oli hirveetä. Tottakai nautin vauvasta, mutta jatkuvat pätkäunet ja takertuva vauva meinasi olla liikaa. Möllöttävästä vauvasta meillä nautittiin reilu kuukausi ja sen jälkeen se onkin ollut menoa. Jatkuvaa tappelua unille menosta, pukemisesta, niistämisestä, naaman pesemisestä kaikesta. Sitten kaikki vielä sanoo, että tossa vaiheessa se on vielä helppoa, kun taas meillä kun on kaksivuotias plaa plaa. En voi käsittää miten kaksivuotias, joka nukkuu 12 tunnin yöunet ja 1,5 tunnin päiväunet voi olla rankempi, kun aktiivinen vauva.

Minusta 1,5v. asti oli raskasta koko ajan, mutta lapsi oli allerginen, mikä vaikutti. Piti herätä puolen tunnin välein ja arki oli rajoitettua ja hankalaa. Lapsikin oli niin temperamenttinen, että hermot olivat koko ajan kireällä.



Nykyään ei uhmaiät ym. tunnu missään kun lapsi kuitenkin kuuntelee järkipuhetta ja jaksaa olla itsekseenkin.

noita pikkuvipeltäjiä. Mä en tykännyt tuosta vauva- enkä pikkulapsivaiheesta yhtään, nyt on ihanan helppoa!

yritän asennoitua niin, että aikanaan tämäkin on ohitse ja joskus kaikesta huolimatta tätä aikaa voi tulla ikävä. Onhan nuo vipeltäjät aika suloisia kaikesta huolimatta! Ja kiitos tulee sitten kun ovat aikuisia, pärjääviä ihmisiä.

Lasken päiviä, että pääsen takaisin töihin!!!

No mutta ihanaa lukea että jo 6-vuotiaiden kanssa helpottaa. Jostakin luin aikaisemmin että vaikeaa on aika jolloin lapset ovat 0-20 vuotta ja sitten vasta alkaa näkyä valoa tunnelin päässä... ;)

Esikoinen oli vaativa vauva ja kasvoi vaativaksi taaperoksi. Nyt hän on tosi temperamenttinen uhmaikäinen (päiväkodissakin sanovat vaativaksi). Silti tuollainen kolmevuotias on jollain tapaa järkevä ihmisenalku, jonka kanssa voi neuvotella aivan toisella tapaa kuin 20h/vrk taukoamatta huutavan vauvan.



Elän vahvasti siinä toivossa, ettei voi osua samanlaista lasta kahta kertaa.

Esikoisen kanssa eka vuosi oli hirveää, jouduin ihan hoitoon masennuksen vuoksi. Ihan hirveää.. Muista tuosta ajasta vain, että koetin selvitä päivästä toiseen. Pitkään ajattelin, ettei enempää lapsia tule.



Kakkonen oli puolittain vahinko.. Ja hirveän helppo lapsi esikoiseen verrattuna. He ovat edelleen tavallaan samanlaisia, esikoinen on vaativa lapsi (joskin tosi ihana) ja pienempi on taas helppo lapsi.



Mutta toki 6-vuotiaan kanssa voi tehdä jo paljon enemmän juttuja kuin 2-vuotiaan. Usein käynkin vanhemman kanssa kaksin jossakin, kun isä on pienemmän kanssa kotona.



Mutta enempää lapsia en halua! Ihanaa, että vauva-ajat ovat osaltani ohi! :)

On se raskasta

Lapsiperhe-elämä on täyttä hevonvitunpaskaa

Kolme lasta syntyi kolmen vuoden aikana. Ei ollut mitenkään rankkaa aikaa.

On se raskasta. Se jatkuva saatavilla olo syö voimia.