Lue keskustelun säännöt.
APUA hirveä ahdistus en oikein tiedä mitä ajattelen, tuntuu, että kaikki solmussa... LÄÄKÄRIÄ paikalla?
21.01.2017 |
Mulla alkoi ahdistuneisuushäiriö keväällä 2014, koko edellisen syksyn kestäneen stressin jälkeen...
Aloin pelätä syöpiä ja luulin olevani vakavasti sairas.
Elämässäni ei ollut muuta, kuin pelkääminen...
Eka vuosi meni vain pelätessä, mutta keväällä 2015 alkoi tulla uutta oireilua.
Liittyen seksuaalisuuteen.
Olen aina tienyt kiihottuvani tupakasta ja elämäni alkoi pyöriä voimakkaasti fetissin ympärillä.
Aluksi mietin, että tuohan on hyväjuttu, mutta pian tajusin, että tuo oli pakonomaista...
En ole kehdannut puhua tuosta kenellekkään.
Tuosta tuli ahdistuksen kohde ja aloin pelätä, että mulla on aivokasvain ja se aiheuttaa tuota.
En oo saannu vieläkään puhuttua tuosta kenellekkään...
Fetissi alkoi siis hallita elämääni. Ajattelin kaiken aikaa sitä ja olin valmis tekemään sen eteen vaikka mitä.
Masturboin monia kertoja tupakkafantasioille ja yritin monesti pitää taukoa siitä, mutta onnistuin ehkä pari päivää.
Nyt tätä jatkunut lähes tähän päivään saakka...
Eli nuo sairauksien pelot ja tuo fetissi juttu.
Mulla aloitettiin viime viikolla noiden pelkojen takia ssri lääkitys.
Mutta tuosta fetissistä en saanut puhuttua taaskaan.
Olen jo huomannut vaikutusta, että lääkitys on ehkä hillinnyt pelkoja ja oudoin asia on kuitenkin se, että seksuaalisuuteni on kadonnut lähes kokonaan.
En pysty kunnolla masturboimaan tai saamaan orgasmia D:.
Kai tää on toisaaltaan ihan hyvä, mut sitte pelkään, että kai tää sentää palautuu lääkkeen lopettamisen jäkkeen?
Toinen juttu, joka huolestuttaa on tuo fetissi, mistä outo käytökseni mahtoi johtua? Stressistä vai onko tosiaan syytä pelätä aivokasvainta? :0
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot selkeesti nyt hoidon piirissä. Tiedät varmaan, että lääkkeen pitoisuus kumuloituu vaikuttavaksi elimistössäsi vasta noin 3-5 viikon jälkeen. Eli otat nyt rauhassa (vaikeaa, tiedän) ja odottelet tuonne helmikuun puolelle/loppuun. Sitten jos on hankalia sivuoireita, niin otat yhteyttä hoitavaan tahoon.
Suurimmat riskit liittyy lääkityksen alussa ahdistuksen väliaikaiseen lisääntymiseen. Olisiko tää sitä? Se menee ohi, mutta jos on vaikeeta pärjätä sen kanssa, niin otat taas yhteyttä hoitavaan tahoon.
Asiat on menossa nyt paremmaksi. Luota siihen, ota rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä asiaa en ymmärrä. Miks et mee lääkäriin? :0
En tiedä lohduttaako tää, mutta saman kokeneena musta tuntuu, että nimenomaan aivokasvain on tosi yleinen pelon aihe ahdistuneisuushäiriöisille, joilla hermoilu keskittyy sairauksiin. Että ei sulla mitään pelättävää sen osalta oikeasti ole.
Hyvä juttu, että oot alkanut päästä jyvälle siitä, että sun ongelma on nimenomaan ahdistuneisuushäiriö. Siinä näkyy varmasti jo iso parannus entiseen, ja se on ensimmäinen askel toipumiseen. Toipuminen on kuitenkin pitkällinen prosessi, ja esim. lääkehoitokin alkaa oikeasti tepsiä vasta viikkojen päästä aloittamisesta. Aluksi se voi tilapäisesti jopa pahentaa oireita, eli ei kannata vielä huolestua siitä.
Vielä kun pääsisit tavastasi kirjoitella tänne melkein joka päivä lähestulkoon identtisiä aloituksia, niin hyvä olisi, se nimittäin vaikuttaa vähän pakko-oireiselta käytökseltä. Sulla on selkeästi hirveän suuri hätä, mutta ei se tänne kirjoittelemalla lopu kuin hetkeksi.
Ps. jos et kehtaa puhua tuosta fetissiasiasta hoitotahollesi, niin kirjoita se lapulle ja anna se hälle. Sano, että kyseessä on asia joka huolestuttaa sinua, mutta josta et (ainakaan vielä) kehtaa puhua ääneen. Jos lääkäri aloittaa keskustelun asiasta, voi olla että sinun on helpompi vastailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko 10 terveysalalla?
Vaikutat asiasta tietävältä.
Entä onko tuo fetissi asia josta pitäisi huolestua?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ootko 10 terveysalalla?
Vaikutat asiasta tietävältä.
Entä onko tuo fetissi asia josta pitäisi huolestua?
Ap
En ole, mutta mulla on ollut lapsesta asti ahdistuneisuushäiriö ja oon pelännyt läpi kaikki mahdolliset aivokasvaimet, persoonallisuushäiriöt ja mitä nyt vaan voi mieleen tulla, ja viettänyt tuntikausia miettien, olenko normaali yms. Tunnistan siis sinun kirjoituksistasi hyvin sen saman pelon ja hädän, josta olen kärsinyt itse vuosikausia. Haluaisin jotenkin vaan kanavoida sulle että kaikki on hyvin, ei ole syytä pelkoon, ja että se hirveä huoli oikeasti helpottaa jonain päivänä, mutta se on totta kai hankalaa. Olen nyt kohta 22-vuotias ja alan olla "kuivilla".
En osaa ottaa sen enempää kantaa tuohon fetissiasiaan. Ainakaan et aiheuta sillä vahinkoa toisille, joten en olisi sinuna hirveän huolissani. Tietenkin sinun kannaltasi se voi olla pitkässä juoksussa haitallista siten, että siihen liittyy tupakointi, mikä puolestaan vaikuttaa laukaisevan sinussa hirveän syöpäpelon, ja mitä nyt olen rivien välistä lukenut, niin ilmeisesti myös häpeää ja pakkoajatuksia. Kannattaa koettaa kommunikoida se asia jotenkin hoitotahollesi, niin pääset juttelemaan siitä oikeasti asiantuntijan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on mitä erilaisimpia fetissejä ja outoja mielenkiinnonkohteita ym. Tupakkafantasiointi kuulostaa musta sieltä viattomimmasta päästä olevasta. En olisi siitä huolissani. Suosittelen sulle kirjaa Vapaaksi ahdistuksesta - työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Googleta, on tosi hyvä.
Haluan myös sanoa sulle että ❤ Jeesus rakastaa Sinua! ❤ Herra on lähellä niitä joilla on särkynyt sydän.
Up