Asuuko teillä syrjäytynyt nuori?

Rajat nuorelle. Tosin taitaa olla jo myöhäistä.

Alkaa olla tilanne se, että 18v syntymäpäivänä potkut perseelle ja pihalle asunnostasi. Alkaa se avun hakeminen sitten kiinnostamaan.

Onko nuori vielä alaikäinen? Nyt ei auta muu kuin pakko. Varaa aika lääkäriin tai terveydenhoitajalle, nuori tutkimuksiin mikä mättää. Pakota jos ei mene vapaaehtoisesti. Kun täyttää 18v niin on myöhäistä joten toimi HETI.

Meillä vähän sama, koulu jäi kesken kun ei vaan huvittanut enää vaikka alunperin kyseisen linjan ihan itse valitsi. Nyt on onneksi saanut jonkin verran pätkätöitä vuokrafirman kautta ettei enää kotona pelkästään makaa. Rahan tarvetta kuitenkin oli ja tein selväksi etten ala makoilua rahoittamaan eikä siihen olisi rahani riittäneetkään.

Olen yrittänyt puhua nätisti ja vähemmän nätisti siitä että joku koulutus täytyisi hankkia ja päästä jonkinlaiseen omaan elämään kiinni. Kaikkeen vastaus on "joojoo". Mikään ei tunnu kiinnostavan, olen tarjonnut mahdollisuutta käydä ammattiauttajan kanssa puhumassa mutta ei hänellä mielestään ole mitään ongelmaa. 

Ei minulla ole sydäntä pihallekaan häntä heittää kun pelkään että se vain huonontaa asioita. 

No eikö tuo nyt jotain keksi, kun kyllästyy rypemiseen. Minun nuoruudessani, kun ei ollut tietokoneita, niin vastaavanlaiset veivasivat kylillä edestakaisin ja ryyppäsivät, 90-luvun lama, ei ollut töitä. Parannusta tuo siihen on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän sama, koulu jäi kesken kun ei vaan huvittanut enää vaikka alunperin kyseisen linjan ihan itse valitsi. Nyt on onneksi saanut jonkin verran pätkätöitä vuokrafirman kautta ettei enää kotona pelkästään makaa. Rahan tarvetta kuitenkin oli ja tein selväksi etten ala makoilua rahoittamaan eikä siihen olisi rahani riittäneetkään.

Olen yrittänyt puhua nätisti ja vähemmän nätisti siitä että joku koulutus täytyisi hankkia ja päästä jonkinlaiseen omaan elämään kiinni. Kaikkeen vastaus on "joojoo". Mikään ei tunnu kiinnostavan, olen tarjonnut mahdollisuutta käydä ammattiauttajan kanssa puhumassa mutta ei hänellä mielestään ole mitään ongelmaa. 

Ei minulla ole sydäntä pihallekaan häntä heittää kun pelkään että se vain huonontaa asioita. 

Ei se puhumalla parane ja -isi päätteillä. Sinä sanot että nyt menet, haet kouluun jne. Varaa aika tai soita nuorisopalveluun, tulevat vaikka kotiin tarvittaessa. Tuossa tilanteessa vanhempi ei saa olla nössö. 

Ei asu, enää. Ei tarvinnut edes heittää pihalle vaan muutti omaan huusholliin ihan vapaaehtoisesti. 

Toivottavasti ei syrjäydy ihan täysin, kun on sentään (täysipäisiä?) kavereita, harrastuksia ja silloin tällöin jonkun satasen edestä töitäkin. Ammattikoulun kävi loppuun, mutta ei ole todellakaan ainoa, joka en silti ole töitä saanut.

On tuo vaikea tilanne. Minulla kyseessä ei ole oma lapsi, ja asuu itsenäisesti. Mutta viime aikoina elämä on ollut tuota samaa. Ei aikuista voi pakottaa avun luo. Mutta sattuu se paljon katsella sivusta, kun toinen hylkää itsensä. Eikä mitään voi tehdä. Tietenkin tarjoan apua ja ehdotan auttavia tahoja. Mutta kun ei halua lähteä, niin lopputulos on, että hän rypee ja minä itken murheissani.

Noitahan on sitten kerrostaloyksiöissä naapureiden kiusana viettämässä vilkasta yöelämää yhteiskunnan tukemana. Paskaa musaa täytyy luukuttaa tosi kovaa, pleikkaa pelataan yötä myöten huutokiroillen ja lattiaa polkien. Samahenkiset toverit tulevat kylään myöhään illalla kunhan ensin heräävät kunnolla. Olette vanhemmat varmasti todella ylpeitä itsenäistyneistä energiajuomalla kasvaneista hedelmistänne.

Milläs ne saisivat työtä? Ei ole töitä, samaan ne kasvavat kaikkien lapset. Varautukaa rahoittamaan.

Teet selväksi että kotona ei oleilla miten itse haluaa. Herätään ja nukutaan samaan aikaan kun muutkin. Annat kotitöitä mitkä pitää tehdä.

Patistat johonkin toimintaan. Menet mukana työkkäriin ja kerrot tilanteen. Työ kokeilua saa varmasti hyvin nopealla aika taululla.

Vanhemmat olivat liikaa töissä ja lapsi sai liian vähän aikaa vanhemmiltaan. Tämä on se ongelma.

Ette oikein voi tehdä enää mitään rakentavaa. Hän saattaa pilata elämänsä ja olla vanhemmilleen ikuisesti katkera.

Ei se työnteko oikeastaan paljoa taloutta nosta mutta pakko se on kilttinä vanhempana tehdä töitä pomon käskystä. Samalla lapsi jää heitteille ja illalla ei jaksa yhtään antaa aikaa. Sitä sitten valehtelee itselleen ja antaa viikonlopusta pari tuntia ja esitetään hyvää perhettä.

En syytä vanhempia mutta otan huomioon heidän virheensä. Harmi ap että te mokasitte ja pilasitte nuorenne elämän. Se on teidän syytä tämä tilanne ettei hän ensinnäkään usko itseensä ja hänellä ei ole mitään yhteistä teidän kanssanne muuta kuin kurja elämä ja pimeä tulevaisuus jonne te hänet työnnätte ja hylkäätte.

Vierailija kirjoitti:

Milläs ne saisivat työtä? Ei ole töitä, samaan ne kasvavat kaikkien lapset. Varautukaa rahoittamaan.

Mitä rahoittamaan? Ketään himassa hani? Sossu maksaa! Urpo!

Asuu. Sai tosin 18 vuotta täytettyään hallintaansa isältään jääneen perinnön ja elelee varmaan koko loppuikänsä pääomatuloilla, jos ei muutakaan halua tehdä. 

Eikö muka mitään merkkejä aikaisemmin ollut? Nyt vaan poks, se on syrjäytmisuhan alla?

Sitten vaan rauhallista keskustelua, että mitä meinaa elämässään tehdä.. Kerrotte teidän talon säännöt, että kun siellä asuu on tehtävä kotitöitä ja osallistuttava perheen arkeen. Päivisin sais nukkua puoleen päivään, kunhan on sitten ruuat tehty ja kotisiisti, kun muut tulee. Ne pitää tehdä hyvin, eikä sutasemalla.

Ehkä suunnittelette yhdessä ruokalistoja ja käytte kaupassa yhdessä. Hän sitten toteuttaa loput. Tiskaa, pyykkää...

Mistä saa rahaa tupakkaan?

Kun amis jäi kesken, niin kohta on hakuaika taas. Eikun ottamaan selvää paikkakunnan hakujutuista. Kyllä sen pitäisi jotain löytää, suht mieleistä, josta tulee jatkossa palkkaa, että voi elää..

TAI sitten etsii töitä. Heikosti niitä nuorille löytyy, mutta onhan niitä jotain pajatoimintoja työkkärissä..

No ei ihan samanlainen tilanne, mutta syrjäytymisuhan alla oleva nuori meillä asuu. On lukiossa ja menee ihan kohtuullisesti. Pojalla vaan ei ole yhtään kaveria eikä mitään harrastuksia. Valvoo myöhään ja nukkuu pitkään, tämän mahdollistaa 4 vuoden lukio, usein koulu alkaa vasta aamupäivällä tai myöhemmenkin. Viikonloput menee nukkuessa, poissaoloja aika paljon koulusta, mutta ei kuitenkaan liikaa. Ei aio mennä lukion jälkeen mihinkään kouluun.

Vapaa-aika kuluu tietokoneen ääressä, lähinnä pelaten. Poika ei juo, ei tupakoi, ei ole koskaan mitenkään öykkäröinyt, läksytkin tekee ja osansa kotitöistä. Mikään ei vaan oikein kiinnosta, ei silti ole masentunut. On kova jännittämään ja kokee helposti ahdistusta ja lieviä paniikkioireita ja kärsii sosiaalisesta pelosta.

Tavallinen perhe ollaan. Olin kotona lasten ollessa pieniä, sitten menin osa-aikatöihin ja myöhemmin kokopäivätöihin. Isä on aina tehnyt kokopäivätyötä. Tullaan toimeen, mutta aika tiukkaa on asuntolainan takia. Harrastuksiin on koetettu ohjata, tehdä yhdessä asioita, jutella, antaa aikaa. Kahdella muulla lapsella ei ongelmia.

Se tietokoneella pelailu ja valvominen öisin näyttäisi olevan se yhdistävä tekijä näissä syrjäytyvissä.

Edes huumeet tai alkoholi ei syrjäytä noin pahasti kuin tietokoneella useita tunteja vietetyt ajat. Ne sentään tarjoaa ihmiskontakteja ja ehkä tyttöystävänkin vaikkakin viinanhuuruisen, mutta enemmän se elämälle antaa kuin tietokone.

Jossain elokuvassa äiti pyysi syrjäytynyttä lastaan mukaan ostamaan hänelle vaatteita mutta ajoikin suoraan mielisairaalaan ja jätti hänet sinne.

Tietokone syynä kirjoitti:

Se tietokoneella pelailu ja valvominen öisin näyttäisi olevan se yhdistävä tekijä näissä syrjäytyvissä.

Edes huumeet tai alkoholi ei syrjäytä noin pahasti kuin tietokoneella useita tunteja vietetyt ajat. Ne sentään tarjoaa ihmiskontakteja ja ehkä tyttöystävänkin vaikkakin viinanhuuruisen, mutta enemmän se elämälle antaa kuin tietokone.

Tietokoneelle hylätyt pojat ovat aina riski.

Näistä tapauksista on kehittynyt kouluampujiakin.

Kyllä tietokone on suuri riski syrjäytymiselle. Kultainen keskitie olisi hyvä löytää.