Lue keskustelun säännöt.
Tilannehan on sellainen, että en halua luopua asunnostani
20.01.2017 |
Todennäköisesti vuosiin, jos koskaan. Parisuhteessa "täytyisi" edetä jossain vaiheessa (ei itselleni lainkaan ajankohtainen asia), mutta tiedän jo nyt, etten voisi myydä kotiani välttämättä koskaan... Vuokralle laittaminen olisi riski, ja lisäksi inhottaisi palata asumaan kotiin, joka on ollut välissä toisen koti. Olen hieman hysteerinen näissä asioissa ;) Eikä kai kukaan suunnittele yhteistä elämää niin, että ajattelee palaavansa omaan kotiin yksin asumaan "sitten joskus"...
Asia siis häiritsee minua, koska olin juuri vasta asettunut aloilleni ikiomaan kotiini, kun sitten "tupsahti" parisuhde ja "hieman" hoppuileva poikaystävä... Enpä ole uskaltanut kertoa totuutta ajatuksistani hänelle...
Kommentit (32)
Varo ap tuollaisia hoputtajia. En ole koskaan kuullut yhdestäkään hoputtajasta, jolla ei olisi ollut persoonallisuushäiriötä tai läheisriippuvuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se vähän omituista että joku tietty asunto, eloton asia, tila jossakin, on ap:n arvomaailmassa ykkösenä. Se on asia joka ei muutu tai häviä koskaan ja pysyy aina vierellä.
Meistä useimmat kuvaisivat samalla tavalla puolisoa. Mutta onhan niitä dokumentteja näkynyt telkkarissa että mennää naimisiin Eiffel-tornin tai jonkun sillan kanssa.
Ei ole mikään luonnonlaki että kumppaninsa kanssa on asuttava yhdessä. Tai sitten tosiaan laitat asuntosi vuokralle. Mutta jos ainoa este sille on että pelkäät asunnon pintojen puolesta, niin silloin suhde ei ole ehkä ihan hirveän korkealla arvoasteikossasi. Sinällään ymmärrän kyllä kodin tärkeyden, enkä ihan hätiköiden myisi omaani.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän omituista että joku tietty asunto, eloton asia, tila jossakin, on ap:n arvomaailmassa ykkösenä. Se on asia joka ei muutu tai häviä koskaan ja pysyy aina vierellä.
Meistä useimmat kuvaisivat samalla tavalla puolisoa. Mutta onhan niitä dokumentteja näkynyt telkkarissa että mennää naimisiin Eiffel-tornin tai jonkun sillan kanssa.
Tyhmät haluaa ajatella asian juuri noin. Väärin.
Voisi sanoa että aloittajalle on tärkeintä, itsenäisyys, riippumattomuus, oma tila ja oma rauha.
Ei ne pois sulje etteikö mies voisi kiinnostaa ja olla tärkeä.
Minusta on jotenkin outoa kun ihmiset ovat parisuhteessa, yhteisen omaisuuden, yhteisten velkojen ja keskenään jotenkin jaettujen kotitöiden kanssa, eivätkä ajan kuluessa edes siedä sitä arjen jakajaansa kuin pitkin hampain.
Paras parisuhde on sellainen jossa ollaan suhteessa ihmiseen, eikä omaisuuteen, ja samalla huolehditaan itsenäisesti omasta taloudestaan, eikä eletä puoli ja toisin toisen siivellä.
Parisuhteessa oleminen ei edellytä yhdessä asumista saati oman asunnon myymistä. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet täysin sekopää, suosittelen terapeuttia. Kotia ei ole tarkoituksena pitää perheenjäsenenä vaan käyttötavarana kuten vaikka autoa.
Tällaiset kommentit ja tuntemattomalle ihmiselle terapeutin suosittelu, jos mikä, on täysin sekopäistä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi luopua, ettekö voi asua yhdessä sun luona kun tulee ajankohtaiseksi?
Todennäköisesti ei... Poikaystävällä on tarkat kriteerit, mitä asunnossa pitää olla jotta hän voi siellä asua, ja minun kotini ei täytä kriteereitä. Lisäksi tämä on minun makuni mukaan remppailtu, enkä todellakaan antaisi lupaa muokkailla minun itselleni teettämiä asioita. Eli kotini värimaailmakin on poikaystävän makuun väärä. Jopa asumisMUOTOKIN on väärä. Huoh...
Minä ymmärrän sinua oikein hyvin. Älä anna poikaystävän hoppuilla ja painostaa itseäsi. Jos ajatus tuntuu pahalta, hän ei ole sinua varten.
Asu omassa kodissasi ja poikkis voi muuttaa sinne. Voitte hankkia yhdessä vaikka kakkosasunnon mökin tms, jos sinä esim haluat olla siinä kerrostalossa ja poikkis omakotitalossa. Arki ja vkonloput eri kodeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi hätäillä? Jos sinusta tuntuu, ettet ole valmis luopumaan asunnosta, älä luovu. Ei parisuhde välttämättä vaadi yhteistä asuntoa heti, tai välttämättä koskaan. Ei omasta asunnosta pidä mennä luopumaan siksi, että toisella on kiire. Jos kumppani ei ole valmis odottamaan, anna mennä.
Mä sanoisin kanssa, että pidä kämppä, heivaa äijä.
Ihan vaan sen takia, että jos asunto tuntuu paremmalta ajatukselta kuin mies, niin siinä on silloin joku totuus, joku mitä alitajunta yrittää sulle kertoa. Kerron nyt vaan avioerosta, jossa muutin uuteen asuntoon. Olin hyvin mustasukkainen siitä alkuun, vahdin kaverinkin mukuloita ettei vaan klähmitty seiniä ja sohvalla istuttiin nätisti.
Sisustusmakuni oli jopa sellainen, että perustelin hankintojani "eksä inhoaisi tätä!" koska halusin välimatkaa menneeseen.
Sittemmin opin taas relaamaan ja asunnosta tuli koti ja sinne lopulta mahtui uusi mieskin. Mutta ihan ketä tahansa en olisi edes päästänyt kynnyksen yli.
Se oli kuitenkin sitä aikaa, jonka tarvitsin oikeasti itselleni. Se vaan ilmeni sitten epätoivoisena oman reviirin vahtimisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo kyllä kuulosta rakkaudelta laisinkaan. Jos rakastaa haluaa olla yhdessä. Te kumpikaan ette rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo kyllä kuulosta rakkaudelta laisinkaan. Jos rakastaa haluaa olla yhdessä. Te kumpikaan ette rakasta.
Miksi pitäisi asua yhdessä?
Jos suhde on vasta alussa niin mitä ressaat...elä tätä päivää!
Ja jos asunto on tärkeämpi kuin parisuhde ja mies niin ehkä mies ei ole se oikea tai kukaan mies ei edes voi olla se jonka kanssa haluat olla yhdessä. Ehkä sinun tulevaisuus on sinä itse ja asunto...