Lue keskustelun säännöt.
Vauva.fi -uutinen: Suomalaistutkimus: terveysriskit alkavat kohota jo 25-vuotiailla ensisynnyttäjillä
20.01.2017 |
Siinäpä on kaikille epäilijöille mustaa valkoisella siitä, kuinka riskit alkavat kohota jo 25 vuodesta eteenpäin.
http://www.vauva.fi/artikkeli/raskaus/suomalaistutkimus-terveysriskit-a…
Kyllähän sitä nuorten, parikymppisten naisten suusta usein kuulee, että "Mä haluan nyt kouluttautua, sitten luoda uraa ja viettää tässä vaiheessa elämää nuoruutta ja mä teen lapset sitten myöhemmin. Aikaahan mulla on vaikka kuinka". No kun ei ole sitä aikaa vaikka kuinka paljon! Siinä vaiheessa, kun ikä muuttuu kakkosella alkavaksi, pitäisi jo vakavammin alkaa miettimään lastenhankintaa, jos lapsia on suunnitellut hankkivansa.
Olisi selvästi paikallaan, että alettaisiin lisäämään valistusta ja koulutusta naisen iästä ja sen vaikutuksesta raskauden ja synnyksen riskeihin. Tällainen valistus olisi erityisesti paikallaan nuorille, parikymppisille naisille ja jopa alle parikymppisten naisten olisi syytä tiedostaa tämä, että se ei sitten heille tule parikymmentä vuotta täytettyään yllätyksenä.
Kommentit (27)
En halua vielä tässä kohtaa lapsia. Olen kohta valmistumassa, ja haluankin ensin valmistua, vasta sen jälkeen alan miettimään perhettä oltuani ainakin hetken työelämässä. Haluan luoda uraa ja tehdä sellaisia asioita, joita en tähän mennessä ole pystynyt tekemään mm. rahan vähäisyyden takia.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kyllä alle 25-vuotiaana jo valmis maisteri ja pari vuotta koulutusta vastaavassa työssä ollut, kun sain ensimmäisen lapseni. En kadu nuorena lapsen saamista, kokemusta on myös yli kolmekymppisenä vauvan saannista. Hyvät ja huonot puolensa molemmissa.
Sinulla oli siis kaikki asiat tuohon mennessä kondiksessa. Hyvä niin, mutta et ole ihan enemmistössä.
Itse olen 25 ja yliopisto-opinnot kesken. Elämä täyttyy opiskelusta, koulun ohella töissä käynnistä, matkustelusta ja kavereista. Vakituinen parisuhde on ollut jo 7 vuotta, mutta en silti haluaisi tähän elämäntilanteeseen lasta. Samaa alaa opiskeleva 25-vuotias äiti ei pääse koskaan mihinkään vapaa-ajalla, koulutöitä ehtii tehdä kun lapsi nukkuu, on jatkuvasti stressaantunut jne. Aikoo vaihtaa alaa, että pääsisi vähemmällä. Hänen miehensä joutuu tehdä paljon töitä, jotta nainen voi opiskella. En haluaisi olla hänen kengissään.
Ne ikävuoden 25 jälkeen pahenevat riskit oli artikkelin mukaan raskausdiabetes, sektio ja imukuppisynnytys. Mikään noista kolmesta ei ole kuormittavuudeltaan millään lailla edes samassa mittakaavassa kuin ei-toivotun lapsen saaminen.
tämän takia olenkin aloittanut seurustelun yhden 18-vuotiaan tytön kanssa. jos hyvin käy, niin tyttö tulee raskaaksi. tyttöystäväni on urheilullinen, syö terveellisesi ja ei polta. on kaikkki edellytykset sille, että fyysisesti terve nainen synnyttää terveen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kyllä alle 25-vuotiaana jo valmis maisteri ja pari vuotta koulutusta vastaavassa työssä ollut, kun sain ensimmäisen lapseni. En kadu nuorena lapsen saamista, kokemusta on myös yli kolmekymppisenä vauvan saannista. Hyvät ja huonot puolensa molemmissa.
Minä taas olin 20-vuotiaana vielä lukion penkillä. Mutta taatusti tehnyt paljon sellaista mitä sinä et, jos tästä kilpailu tehdään. Mieluummin ei tehdä.
Ja sopiva lasten "teko"ikä on se, kun niitä haluaa. Ei mikään koulutuksen tai työn määrittelemä aikaikkuna.
So? En edelleenkään ala lisääntymään vielä seuraavaan pariin vuoteen. En vaikka riskit olisi mitä.
Katsos niille lapsille pitäisi olla jotain tarjottavaakin. Vakaa elämä, vakaa taloudellinen tilanne, vakaat vanhemmat, jotka kykenevät antamaan rakkautta, aikaa, rajoja, läsnäoloa. En pykkää väkipakolla lapsia, jos minusta/meidtä ei siihen vielä ole. Ei syntyminen ole mikään itseisarvo, ei lasta kannata tehdä ihan mihin sattuu tilanteeseen, koska ikä yms.
Ihmisten pitäisi harkita vieläkin nykyistä tarkemmin, että milloin lisääntyä, vai kannattaisiko jättää lapset tekemättä. Käyttää sitä älyä lasten hankinnassa sekä vakaata harkintaa. Suomessa otetaan ihan liikaa lapsia huostaan kykenemättömiltä vanhemmilta ja tänäänkin oli uutinen siitä, miten osissa adhd-diagnooseissa syy on itseasiassa siinä, että vanhemmat eivät ole läsnä lastensa elämissä. Joten lapset oireilevat epätoivotulla käytöksellä.
Ei kiitos lisää onnettomia lapsia Suomeen, meillä ei ole varaa siihen.
T. Nainen, 31-vuotias