Lue keskustelun säännöt.
Mistä voimaa jaksaa? Alan olla ihan loppu.
15.03.2006 |
Käyn töissä ja illat olen kotona kaksin väsyneen ja kiukkuavan taaperon kanssa, mies on rakennuksilla. Lapsi on väsynyt, kiukkuaa omaa pahaa oloaan ja uhmaakin alkaa olla. Töissä on tosi stressaavaa, kaikki työskentelee ihan jaksamisen äärirajoilla. Illalla en jaksa mitään lapsen nukahdettua, rojahdan sohvalle ja nukahdan, herään kun mies tulee nukkumaan. Yöllä ei unta tule. Olen raskaana puolivälissä, sekin väsyttää. Viikonloppuisin lapsi on joskus ollut isovanhmepien hoidossa (asuvat aika kaukana) enkä ole muuta jaksanut tehdä kuin nukkua, nukkua, nukkua. Koko talvi on mennyt sairastaessa, minä ja taapero ollaan koko ajan sairaina.
Nyt alkaa olla takki ihan tyhjä ja voimat loppu. En jaksa kuin kiukuta miehelle, lapseen menee hermo, itkettää ja ilo on vähissä elämästä. Miten mä selviin, kun lapsia onkin kohta 2?
Mitä teen?
Kommentit (11)
Siitä saat ja tästä ja vielä tuosta! Noin, vieläkö kehtaat tulla valittamaan tänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole oikein jos voimat menee töissä käymiseen totaalisesti raskaana ollessa. Kyllä kotonakin pitäisi jaksaa touhuta. Itse sinnittelin raskaana ollessa töissä liian pitkään ja lapsi meinasikin sitten alkaa syntymään liian pian ja sain olla viimeset 2 kk sitten sängyn pohjalla ja se vasta hankalaa oli kun olisi pitänyt hoitaa myös vanhemmat lapset..
Sitten se biisi vasta revähtää.
Vaikka kuviot olisi kunnossa, on kahden lapsen kanssa todella rankkaa.
Perhe ja raskaus ovat etusijalla.
Käytä kaikki apu mitä sulle tarjotaan. Puhu tilanteesta seuraavalla neuvolakäynnillä.
On hyvä, että pääset työstressistä ainakin eroon, kun äitiysloma alkaa! Sen jälkeen ... ehkä kannattaa pitää esikoista hoidossa vielä jonkin aikaa. Sitten kun alkuhässäkkä vauvan kanssa on mennyt ohi, ala käymään lasten kanssa ihmisten ilmoilla tapaamassa muita äitejä. Toisen lapsen syntymä lyhyellä ikäerolla on rankka kokemus ja se yhdistää ihmisiä! Toisilta äideiltä saa tukea ja voi tehdä paremmin tutustuttua erinäisiä auttamisjärjestelyjä toinen toiselle.
Usko nyt vaan, ettei sulle myönnetä työn sankarin arvomitalia siitä, että näännytät itsesi.
En lakkaa ihmettelemästä sitä, miksi ihan päällisin puolin järkevän oloiset ihmiset yrittävät kaikkea yhtä aikaa: lasten tekoa, työuraa ja oman talon rakentamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hoitoapua jostain, että saat levättyä.
Lyhytkin sairasloma auttaa jaksamaan taas jonkin aikaa.
Huolehdi itsestäsi ja kasvavasta vauvastasi!
Ei ap mitään päänsilittelyä tarvitse, vaan potkun persauksiin. Nyt heti otat ap yhteyden neuvolaan ja pyydät saikkua.
Miehellesi sanot, että raksahommiin tulee tauko NYT.
-5-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka tuntuisi, ettei jaksa? Kun omat lapset olivat pieniä jaksoin paremmin illat, kun lähdettiin vähän ulkoilemaan. Jotenkin ulkona ei pinnakaan ole niin tiukalla.
Jotain sinun on pakko tehdä , muuten tuo tilanne päätyy ikävästi eroon, masennukseen tai muuhun VIELÄ vaikeampaan tilanteeseen. Viikon-kahden sairasloma olisi varmasti ensiapu, ja taapero sen ajaksi päiviksi hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suurimmilta ja vaikeimmilta, mutta monilla on asiat paljon huonommin, joten yritä itse tehdä asiallesi jotain, ettei asiat mene oikeasti huonosti.
nimin. yksin jäänyt neljän lapsen äiti, joista nuorin vauva ja rakennusprojekti jäi sitten myös minulle...
Se kirja kertoo sun elämästä. Mies rakentaa taloa, vauvan ja kodinhoito uraansa kunnianhimoisesti suuntautuneen äidin niskoilla.. No kyllä se perhe hengissä selvisi, mutta äidillä tuskin mitään muistikuvaa vauva-ajasta. Fiktiivinen kertomus, mutta voisi olla niin totta..
Kyllä ne asiat On vaan laitettava arvojärjestykseen. Voihan sitä muuttaa vaikka vuokralle (kaupunki, vvo, sato...jne) siksi aikaa kun talo on valmis. Ja voihan se firma mennä nurin sinusta huolimatta hoitovapaasi aikana. Onhan noita työpaikkoja!