Lue keskustelun säännöt.
Miehen työmatkailu rajoittaa elämistäni.
18.01.2017 |
Ei siinä mitään, saa matkustaa työn takia mutta silti tämä on kovin vaikeaa puolisolle. Mun on vaikea suoriutua omista arkipuuhistani kun arki eri rullaaakaan totutun kuvion mukaisesti niinä ajankohtina kuin mies on poissa.
Miten olette tällaisen ongelman ratkaisseet te, joilla on reissaava puoliso?
Tuntuu, että multa on ihan veto pois ja on tavattoman vaikea suoriutua yhtään mistään. Olen ollut niin rutiinien kantama jotenkin. Nyt kun niitä ei ole, olen hukassa.
Kommentit (28)
Ajattelin että tämä olisi ns normaali aloitus siitä kuinka puolison työmatkailu aiheuttaa puolisolle stressiä sen takia että kotiin jäävä joutuu tehdä kaikki arjen askareet yksin, hoitaa lapset ja koti. Mutta ap valittaa ettei jaksa lähteä omiin harrastuksiin kun puoliso ei ole pyörittämässä arkea, siis mitä hittoa?!!!! Ap on kyllä erittäin, erittäin vaikea tyyppi jos kaikki on puolison tehtävä ja puolison on kannettava vastuu siitä että toinen pääsee harrastuksiin. Ei normaalia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama. Yritän ajatella, että kun mies on poissa niin silloin minulla on aikaa keskittyä projektiin x ja harrastuksiin. Käytän aikani niihin. Ajattelen myös työmatkat "omana" aikanani. Saan syödä mitä huvittaa, olla kotona miten haluan ja nukkua viikonloppuisin pitkään! Iltaisin voin syödä karkkia ja pitsaa jos siltä tuntuu. Sitten kun mies tulee kotiin niin alkaa arkirutiinit ja itselläni projektit jäävät tauolle.
Ikävä on kyllä kova! Matkat kestävät 2-30 päivää.
Tuollainen ei ole normaalia, kuulostaa mun korvaan masennukselta.
Mene kaymaan laakarissa.
Oli tosi rankkaa, kun lapset oli pieniä, ei tukiverkkoja vieraalla paikkakunnalla, ja mies usein reissussa. Helpotti kun lapset kasvoivat, mutta kyllä se oli kovaa aikaa.
Hieman helpotti myös se, kun itse meni töihin, ja sai sen 8 tuntia päivässä levätä aikuisseurassa asiantuntijana, ennen kuin piti palata sinne hullunmyllyyn. Ja todellakin rakastan lapsiani, mutta omat vahvuuteni ovat älyllisellä puolella, eivät käytännöllisellä.
Tämä on yksi syy, jonka vuoksi jokaisen pitäisi elää aikuisena jonkun aikaa ihan yksinään ja itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksi syy, jonka vuoksi jokaisen pitäisi elää aikuisena jonkun aikaa ihan yksinään ja itsekseen.
Mä elin 5 vuotta ennen avioitumista. Mielestäni se ei nyt liity tähän. ap
Mun mies on aina tehnyt sellaista työtä, että on paljon työmatkoja, joskus jopa 3 viikkoa yhtä menoon reissussa. Musta tuntuu, että saan jopa enemmän aikaan kun mies pn poissa. Ehkä siinä on se kun tietää, että pakko tehdä itse kukaan ei tuu auttamaan. Miehen työmatkat aiheuttaa haastetta siinä, että teen itse 3-vuorotyötä ja meillä 2 lasta.
Siis onko ap vielä lapseton? No voi voi
Mä nautin kun mies on välillä (5-10pv/kk) reissussa. Silloin on paljon rauhallisempaa, hiljaisempaa ja siistimpää:D Kun mies lähtee siivoan "oman siivoni" kotiin ja nautin siitä että aamulla ei ole leivänmuruja juuri siivotulla saarekkeella kuten normaalisti. Jotenkin kun mies on kotona olemme enemmän symbioosissa ja teemme kaiken yhdessä - ihanaa sekin mutta vie energiaa enemmän. Lisäksi mies on kova keskustelemaan ja aina kun otan kirjan käteen hän tulee intopiukeana selittämään jotain mihin mun pitää taas keskittyä.
Kun mies on poissa mun ja lapsen (enää 1 kotona) aikataulu on paljon joustavampi ja olen paljon liikenteessä, tapaan ystäviäni ja touhuan omiani.
Ja toisinpäin, mies varmaan nauttii kun mä olen välillä 3-9 pv reissussa ja saa vastata kodista yksin:)