Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kroonisesti sairaan puolison kanssa jaksaminen

3 oikein ja lisänumero
18.01.2017 |

Miten ihmeessä te ihmiset jaksatte kun puoliso on pitkäaikaisesti, mahdollisesti jopa lopullisesti, sairas? Kun jatkuvat kivut vaivaavat suurta osaa elämää ja haittaavat lähes kaikkea arjen toimintaa.

Omalla rakkaalla puolisollani on todettu sairaus, joka aiheuttaa kipuja joita on hyvin vaikea saada edes kipulääkkeillä kuriin. Hän kärsii tilanteesta huomattavasti ja varmaan ymmärtää myös sen että tilanne vaikuttaa myös läheisiin. Vielä hän pystyy käymään töissä mutta se viekin koko energian. Kauaa ei varmaan enää pysty sitäkään.

Mitä tehdä, kun ei oikein voi tehdä mitään? Kun haluaisi auttaa toista mutta apua ei ole? Millä mies pitää oman pään kunnossa jotta jaksaisi vaikeiden hetkien yli, kun haluaisi kyläillä ystävillä ja harrastaa kaikenlaista mutta toisesta ei enää oikein ole kaveriksi ja tuntuu väärältä jättää toista aina kotiinkaan?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
18.01.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mies on kroonisesti sairas ja tipahti lopullisesti ulos työelämästä muutama vuosi sitten, reilusti alle nelikymppisenä. Itselläni on pari kroonista sairautta, mutta ne pysyvät lääkkeillä hallinnassa, ja mikä tärkeintä, eivät aiheuta kipuja. Kummankaan sairaudet eivät etene eivätkä rampauta, mutta syövät voimia.

Nähdäkseni jaksamiseen on mieheni kohdalla vaikuttanut eniten kolme asiaa; eläkepäätös, stressin minimointi ja kivun hallinta. Kun vähiä voimia ei ole tarvinnut enää pinnistää töissä pärjäämiseen, on ollut mahdollisuus keskittyä itsensä hoitamiseen ja kuntouttamiseen. Nämä ja lepo vähentävät kipua. Käytössä on myös pehmeitä konsteja kivun hoitoon, kaikkea täytyy kokeilla avoimin mielin (hieronta, salvat, akupunktio, TNS...) ja niiden sopivilla yhdistelmillä elämänlaatua on saatu parannettua.

Stressin minimointi (molemmilla) on meillä tarkoittanut käytännön elämän yksinkertaistamista helppoon muotoon: ok-talo vaihtui kerrostaloon jne. Pelivaraa pitää olla, mikäli molemmat ovat huonossa kunnossa yhtä aikaa.

Ja sitten on tietysti rakkaus, tahto ja myötä- ja vastamäet. Tuskinpa terve ja energinen kumppani jaksaisi tällaista leppoista mutta yllätyksetöntä peruselämää, mutta sairasta ihmistä taitaa ymmärtää parhaiten toinen sairas ihminen. Välillä on hyviä aikoja, välillä huonompia, mutta niin kai kaikilla? - Ehdottomasti isoin juttu on silti hyväksyntä. Kestää aikansa, ennen kuin oppii olemaan vertaamatta itseään toisiin, terveisiin samanikäisiin tai edes itseensä aikana, jolloin oli vielä terve.

Vierailija
2/6 |
01.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanha ketju, mutta aina ajankohtainen. Olisi kiva kuulla lisää kommentteja. Tuntuu, että itse en ole nimenomaan hyväksynyt sitä, että elämäni on nyt tätä. Seistä sairaan puolison rinnalla ja katsoa sivusta, kun muut matkustelevat, saavat lapsia ja pitävät kesäjuhlia. Joihin meitä ei usein enää edes pyydetä. Ehkäpä eläkepäätös auttaa hyväksymään pitkällä tähtäimellä. Minulla on kuitenkin jatkuva huono omatunto siitä, että mietin välillä eroa. Vaikka rakastan. En vaan meinaa jaksaa. Sitten tulee huono omatunto siitä, etten jaksa. Että joku muu varmaan jaksaisi.

Kuinka paljon täällä kirjoittelevat ne ihmiset, joilla on jotain näin raskasta kotona? Jokaisella on omat murheensa. Taas tyhmästi vertailemalla tuntuu vaan, että omassa tuttavapiirissä kellään työikäisellä ei ole mitään tähän verrattavaakaan kestettävänä elämässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
01.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tärkeintä on kuunnella sairasta puolisoa syyllistämättä. Se on paras apu. Kukaan meistä ei voi valita geenejään.

Vierailija
4/6 |
01.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä luulen, että nykyään useampi valitsee eron kuin jäämisen pitkäaikaissairaan ihmisen rinnalle. Ettenkin, jos jälkimmäinen laskee merkittävästi yleistä elämänlaatua. Monet eroavat jo pelkän seksielämän puutteen takia, muista kuin sairaudellisista syistä...

Vierailija
5/6 |
01.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on kuunnella sairasta puolisoa syyllistämättä. Se on paras apu. Kukaan meistä ei voi valita geenejään.

Mutta yhtä tärkeää on sen sairastuneen, joskus tulla sieltä sairaudestaan ja nähdä se toinen, edes pieni kiitos, että jaksat kerran kuukaudessa olisi hyvä.

Ensimmäisen avioliittoni aikana puoliso loukkaantui vakavasti ja ensimmäiset kuukaudet tapeltiin edes hengissä säilymisestä, päälle vuosi toipumista, jonka aikana hoidin kaiken, työni, kodin, lapset, raha-asiat, tuin, kannustin, autoin niissä toimissa, jotka eivät vielä sujuneet, kuuntelin kiukut, pelot ja kivut. Tottakai olin aivan loppu siinä vaiheessa kun puoliso oli tervehtynyt ja täytyy myöntää että aikamoista katkeruutta tunsin kun puoliso kiitteli kavereita, jotka olivat pari kertaa vuoden aikana poikenneet ja kehui minulle onpa hienoa, että muistavat.

Voin rehellisesti sanoa, että tunteeni kuolivat kun puoliso parantui ja jakeni kiitoksia sairaalalle, kuntouttajille, ystäville, minä sain olla testialusta vieläkö alapää toimii. Edes kerran kiitos, että olet jaksanut olisi riittänyt, mielestäni olin sen ansainnut.

Vierailija
6/6 |
01.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puolison pitää tietenkin tukea sairasta kumppaniaan, mutta myös hoitaa itseään. Hyvät keskusteluvälit kumppanin kanssa ovat tärkeät, ettei tule ongelmia tai katkeruuttaa, jos terve osapuoli tekee asioita itsekseen. Hän ei ole puolisonsa 24/7 hoitaja.

Tärkeintä olisi ensin järjestää potilaan hoito niin hyvin kuin mahdollista. Kipujen hoitoon on monta menetelmää ja myls kipuklinikat pystyvät auttamaan vaikean kivun hoidossa. Kun potilaan tilanne saadaan paranemaan, se helpottaa puolisonkin taakkaa.

Arkielämä kannattaa myös järjestää uudelleen joka kantilta. Ap.n tilanteessa puolison pitäisi sopia työnantajan kanssa työajan lyhentämisestä tai vastaavasta, joka lisäisi voimavaroja. Onko esim. kotiapua saatavissa? Apuvälineet? Kuljetuspalvelu? Muut omaiset ja ystävät? jne... Tämä kuormittaisi myös ap:ta vähemmän. Stressi ja heikko unen laatu lisäävät kipua, joten tilannetta pitäisi parantaa.

Kun sairaan puolison tilanne helpottaa, voi puolison kanssa keksiä jotain uusia harrastuksia, joihin hän kykenee, ettei suhde ei muutu pelkäksi potilas-hoitaja -suhteeksi. Harrastusten, yhteisten menojen ja seksielämän osalta on pyrittävä luomaan suhde uudestaan. Alussa monet keskittyvät suremaan sitä, "mitä emme voi enää tehdä" – olisi hedelmällisempää ideoita sitä, "mitä voimme tehdä, millä apuvälinein ja ehdoin". Tässä siis tärkeää että kummankin puolison toiveet tulisi esiin.

Puolison roolia helpottaa tieto sairaudesta ja hoidoista, sekä se, että tukea on tarjolla myös omaisille. Potilasjärjestöillä onkin joskus perheiltoja, joissa puolisot saavat tukea ja opastusta kumppanin sairaudessa. Usein se, että tietää hyvin mistä on kyse, miten hoidot toimivat ja minkälaisia oireet ovat, on hyvä pohja terveelle puolisolle. Lisäksi järjestöillä voi olla perhe- tai virkistyslomia, joissa terve puolisokin pääsee rentoutumaan. Sekin jos sairaas puoliso pääsee kuntoutukseen tai edes muutaman tunnin vertaistukiryhmään, tarjoaa puolisolle omaa aikaa. On myös vapaaehtoisia tukihenkilöitä, jotka voivat vierailla potilaan luona. Kaikki tämä helpottaa puolison taakkaa, tarjoaa hänelle vapaa-aikaa jolloin ei tarvitse huolehtia ja lisäksi lisää sairaan kumppankin omia voimavaroja. Myös keskusteluapua voidaan tarjoa omaisille, kun vakavasta sairaudesta on kyse. Nämä palvelut riippuvat tietenkin sairaudesta ja potilasjärjestöstä.

Lisäksi jos omainen joutuu hoitamaan sairaan kumppaninsa asioita, on mahdollista neuvotella työnantajan kanssa poissaoloista tai järjestelyistä omalla työpaikalla. Se helpottaa aikataulua eli voi jäädä omaa vapaa-aikaa myös terveelle. Jos kaipaa keskusteluapua tai sairaslomaa oman uupumuksen takia, voi neuvotella työterveyshuollon kanssa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi kolme