miten jaksaa masentuneen ystävän tukena, kun tuntee itsekin menettävän elämänilon?

kaverin masis vaan pahenee, on alkanut tupakoimaankin.. 29-vuotiaana. ei syö, juo vain teetä eikä saa nukutuksi.
lääkärikontakti on ja lääkkeet!

kun poikansa on paikalla jaksaa vähän touhuta, mutta kun poika lähtee isälleen hautautuu päiviksi peittojen alle. yritän olla tukena, mutta tätä menoa minäkin masennun! käyn noin 2 krt viikossa kylässä, vien yleensä ruokaa tai herkkuja mennessäni. komennan kaverin suihkuun, keitän kahvia/teetä ja avaan verhot. kaveri juo teensä, sulkee verhot ja ryömii sänkyyn. juttelemme niin, että minä istun sohvalla ja kaveri mutisee peiton alta. siellä on sellainen tunnelma, ettei saa happea, päätä särkee ja tuntee omankin iloisuuden valuvan pois. en halua hylätä ystävää hädässä, mutta en minä hitto vie jaksa! :( minun lisäkseni kun kukaan muu ei välitä... ex on kusipää, vanhemmat asuvat ulkomailla, veli toisessa kaupungissa. ja poika on liian nuori äitinsä tukipilariksi..

mitä muuta minä voisin tehdä kuin käydä tuputtamassa viinereitä ja pulisemassa puutaheinää? liikkeelle ei tätä ihmistä saa, enkä edes näe järkevää syytä raahata toista itkemään johonkin kauppakeskukseen...