Millaisin keinoin teitä on yritetty tappaa?

Univajeeseen.

nauruun

Stressiin ja murheeseen.

univelkaan ja nauruun.

niin ja nuorena likkana jouduin aamuyöstä vastakkain pistoolia heiluttelevan, sekavan nuorenmiehen kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Työntämällä parvekkeelta alas kolmannesta kerroksesta. Selvisin murtuneella lonkalla ja kädellä + helvetinmoisilla mustelmilla ja ruhjeilla. Erehdyin suhteeseen muslimimiehen kanssa.

Syy tähän oli siis se, että halasin miespuolista serkkuani kun hän kävi luonani tuomassa syntymäpäivälahjan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työntämällä parvekkeelta alas kolmannesta kerroksesta. Selvisin murtuneella lonkalla ja kädellä + helvetinmoisilla mustelmilla ja ruhjeilla. Erehdyin suhteeseen muslimimiehen kanssa.[/quote

Ylläri, tämä viesti poistettiin.Wonder why..

Olin nuorena ja sinisilmäisenä avoliitossa miehen kanssa, joka sai päissään käsittämättömiä, yhtäkkisiä raivareita ym. kohtauksia, joista aivan kokonaisuudessaan ei välttämättä itsekään muistanut mitään jälkikäteen.

Kerran se taas raivostui ja alkoi " käsitellä" minua pyörittelmällä hiuksista pitkin seiniä ja lopulta kuristamalla. Onneksi sain keploteltua itseni alta pois ja sitten puhuttua niin, että sain muka lähteä "vähän ulos lenkille", rauhoittumaan siitä järkytyksestä, jonka juuri hyökkäyksessä koin. Piti vannoa, etten mene kenenkään luo, vaan käyn vain kävelemässä ja sitten tulen kotiin. Voitte arvata, etten mennyt enää loppuyönä kotiin...

Toinen kerta: odotteli minua yöllä kotona kirveen kanssa. Oli sitten aamulla herännyt viimein keittiön pöydän alta sen kirveen kanssa... Järkyttynyt itsekin, että mitä hel***tiä olikaan ollut tekemässä! Jos en olisi aavistanut pahaa jo illalla ja mennyt ystävän luo yöksi, niin en olisi enää edes tätä kirjoittamassa.

Syy kirveen kanssa odotteluun: olimme yhdessä baarissa iltaa viettämässä kaikessa sovussa, kunnes eräs tuttumme (mies) tuli juttelemaan minulle ja kehaisi siinä juttelun lomassa minua myös mukavaksi ihmiseksi. Minä en tehnyt elettäkään tämän juttelijan tulemiseksi luokseni, enkä millään tavalla flirttaillut enkä kehuskellut häntä ym., vaan kiitin tietysti hänen kehuistaan ja vastailin neutraalin normaalisti, kuten kohteliaasti tehdään, jos joku tulee jututtamaan.

Tämä kuitenkin riitti miehen mustasukkaisuuskohtaukseen, jolloin hän sihisi hampaiden välistä minulle, että "ootahan, kun päästään kottiin...", luoden minuun todella murhaavan katseen. Tuosta tiesin heti, että okei: tänä yönä en mene ainakaan kotiin yöksi, en mistään hinnasta!!!

Työkaverini yrittävät viikottain tarjota minulle myrkytettyjä herkkuja. Esittävät itse syövänsä niitä, ja tarjovat suurieleisesti minullekin - en tietenkään mene noin helppoon! Heillä on salaliitto  minua vastaan, enkä uskalla enää käyttää hissiä, koska pelkään että sen lattia on joku päivä ruuvattu irti - kunto nousee, kun kävelen monta kertaa päivässä 10. kerrokseen. 

Lisäksi autoani on yritetty kopeloida; tiedän tämän siitä, että sen ympärillä on ollut vieraita jalanjälkiä.

Kerran Linnanmäellä olin menossa maailmanpyörään ja "sattumalta" olisin joutunut vaunuun yksin, vaikka jonoa oli paljon. Huomasin heti, että työntekijä oli pukeutunut valepukuun, ja juoksin nopeasti tilanteesta pois. Tärisin tämän jälkeen varmaan tunnin, oli nimittäin todella lähellä! 

Muitakin vaaratilanteita on monta kertaa kuukaudessa, koen eläväni vaaran silmässä koko ajan. 

bold kirjoitti:

Työkaverini yrittävät viikottain tarjota minulle myrkytettyjä herkkuja. Esittävät itse syövänsä niitä, ja tarjovat suurieleisesti minullekin - en tietenkään mene noin helppoon! Heillä on salaliitto  minua vastaan, enkä uskalla enää käyttää hissiä, koska pelkään että sen lattia on joku päivä ruuvattu irti - kunto nousee, kun kävelen monta kertaa päivässä 10. kerrokseen. 

Lisäksi autoani on yritetty kopeloida; tiedän tämän siitä, että sen ympärillä on ollut vieraita jalanjälkiä.

Kerran Linnanmäellä olin menossa maailmanpyörään ja "sattumalta" olisin joutunut vaunuun yksin, vaikka jonoa oli paljon. Huomasin heti, että työntekijä oli pukeutunut valepukuun, ja juoksin nopeasti tilanteesta pois. Tärisin tämän jälkeen varmaan tunnin, oli nimittäin todella lähellä! 

Muitakin vaaratilanteita on monta kertaa kuukaudessa, koen eläväni vaaran silmässä koko ajan. 

Lääkkeet?

No ihan elämä tuntuu tekevän hyvää työtä.

Mutta joskus vuosikausia sitten tunsin todella moniongelmaisen mieshenkilön joka oli loukkaantunut minulle jostain vähäpätöisestä syystä. Pakenin hänen aggressiivista käytöstään julkiselle paikalle. Jotenkin hän puhelimessa "huijasi" minut paikkaan, jossa ei ollut kameravalvontaa ja heti kun saavuin sinne (muistaakseni noutamaan jotain tärkeää omaisuuttani) niin hän repi minut sivukujalle ja alkoi kuristaa minua täysillä seinää vasten. Kyyneleet vain valuivat ja tunsin kuinka kohta tajunta katoaa. Kurkusta kuului kauheaa korinaa, mille en voinut mitään. Selkä repeytyi auki seinää vasten. Ehdin varmaan jonkun rukouksen lähettää, koska yhtäkkiä aivan tyhjästä ilmestyi tuntematon miesporukka, joka ajoi tuon sekopään pois. He saattoivat minut kotiin. Olin tosi nuori ja asia jäi siihen.