Epäilen olevani asperger. Miten edetä asian kanssa?

Jos se ei ole vammauttanut sua mitenkään ja pärjäät elämässäsi ilman apua, on turha kuormittaa järjestelmää. Itse sain diagnoosin vuosia sitten, mutta ei siitä ole ollut mitään hyötyä. Omillani olen edelleenkin saanut pärjätä. Tai "pärjätä". Pelkään, että olen nytkin pian asunnoton. Opinnot jäivät vaikeuksien takia. Olen käytännössä työkyvytön. Jos pystyt hoitamaan asiasi, niin pelkän identiteetin takia ei diagnooseja kannata hankkia.

Toki voit pitää asian mielessä ja pohtia uusia ratkaisuja ongelmiin, jos syy on selvillä. Itse olen vähän oppinut elämään. Ainakin siinä mielessä, että joskus oli vaikeampaa.

Itse epäilen samaa, mutta en nykyään näe tarvetta hakeutua tutkimuksiin. Olen ajan kanssa oppinut pärjäämään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos se ei ole vammauttanut sua mitenkään ja pärjäät elämässäsi ilman apua, on turha kuormittaa järjestelmää. Itse sain diagnoosin vuosia sitten, mutta ei siitä ole ollut mitään hyötyä. Omillani olen edelleenkin saanut pärjätä. Tai "pärjätä". Pelkään, että olen nytkin pian asunnoton. Opinnot jäivät vaikeuksien takia. Olen käytännössä työkyvytön. Jos pystyt hoitamaan asiasi, niin pelkän identiteetin takia ei diagnooseja kannata hankkia.

Toki voit pitää asian mielessä ja pohtia uusia ratkaisuja ongelmiin, jos syy on selvillä. Itse olen vähän oppinut elämään. Ainakin siinä mielessä, että joskus oli vaikeampaa.

Kiitos! Mitä kautta sait tietää olevasi asperger? Koen, että asian varmistuminen helpottaisi arkeani. Ja myös olisi hyvä tietää jos tämä onkin jotain muuta.

Ap

Itsellänikin on epäilyjä, se selittäisi paljon käytöksestäni ja ongelmistani. Ja ongelmia minulla ainakin on ollut reilun puoleisesti, joten ihan huvikseni en ole asiaa miettinyt enkä usko että kukaan nyt ohan vain ajan kulukseen keksii itselleen diagnooseja, kai siinä aina on jonkinlainen todellinen tarve takana.

Mutta itsekään en sitten tiedä mitä siitä diagnoosista sitten hyötyisi käytännössä kun en haluaisi kuitenkaan leimautua ja "luovuttaa" niin kauan kuin voin sinnitellä näinkin. Tosin voi olla että mitään työuraa en tule saamaan ellei nyt sitten todella hyvä onnenpotku osu kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se ei ole vammauttanut sua mitenkään ja pärjäät elämässäsi ilman apua, on turha kuormittaa järjestelmää. Itse sain diagnoosin vuosia sitten, mutta ei siitä ole ollut mitään hyötyä. Omillani olen edelleenkin saanut pärjätä. Tai "pärjätä". Pelkään, että olen nytkin pian asunnoton. Opinnot jäivät vaikeuksien takia. Olen käytännössä työkyvytön. Jos pystyt hoitamaan asiasi, niin pelkän identiteetin takia ei diagnooseja kannata hankkia.

Toki voit pitää asian mielessä ja pohtia uusia ratkaisuja ongelmiin, jos syy on selvillä. Itse olen vähän oppinut elämään. Ainakin siinä mielessä, että joskus oli vaikeampaa.

Kiitos! Mitä kautta sait tietää olevasi asperger? Koen, että asian varmistuminen helpottaisi arkeani. Ja myös olisi hyvä tietää jos tämä onkin jotain muuta.

Ap

Sain psykiatrilta (kävin siellä jo valmiiksi säännöllisesti kun oli vaikeuksia) lähetteen neuropsykiatrian poliklinikalle. Sitten mua tutkittiin siellä aika kauan. En ihan muista, mutta yli puoli vuotta siinä meni. Noin se meni silloin 8 vuotta sitten. Tuskin käytännöt ovat kuitenkaan muuttuneet. Lähete tutkimuksiin pitää saada siis ensin, varmaankin psykiatrilta, mikäli epäillään jotain neurologisen puolen ongelmia.