Lue keskustelun säännöt.
Kun kaikki romahtaa
17.01.2017 |
Sain keskenmenon marraskuussa, nyt mieheni jätti minut viikonloppuna koska "ei tiennyt mitä tuntee" (on ollut aika vaikeaa ja riitaisaa lähiajat tuon keskenmenon jälkeen). 30v naimisissa olleet vanhempani eroavat koska äidillä on uusi ja isäni on täysin sirpaleina, tarvitsee tukeani.
Samaan aikaan pitäisi vihdoin valmistua ja vääntää gradu kasaan, löytää jostain töitä että ois rahaa edes elää.
Kaverit ei jaksa että kuormitan, he ostelevat onnellisissa parisuhteissaan yhdessä asuntoja, valmistuvat, odottavat vauvoja tai elävät tasaista elämää.
Minusta tuntuu että kaikki elämässäni romahtaa samaan aikaan ja olen täysin yksin. En jaksa enää elää.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on mahdolllisuus aloittaa alusta ja etsiä unelmien duuni ja mies. Eipä tuo mies ollut sinun arvoinen. 🤡Pelle oli
Tuntuu varmaan kamalalta, mutta parempi päästäkin tuollaisesta "miehestä" eroon. Luulis tajuavan et keskenmenon jälkeen toista kuuluu tukea ja nimenomaan pysyä rinnalla.
Ota asia ja päivä kerrallaan! Yritä joka päivä parhaasi mukaan parantaa oliasi ja tilannettasi. Pienin askelin. Ole lempeä itsellesi. Tukekaa isän kanssa toisianne, teille voi kehittyä elämäntilanteidenne ansiosta entistä lämpimämmät ja tiiviit välit. Elämässä on kaikilla vaikeuksia, sinulla ne osuivat tähän kohtaan. Ole avoin ystävillesi. He ymmärtävät luultavasti paremmin kuin odotitkaan ja avautuvat myös omista vaikeuksistaan. Älä luovuta, elämä kantaa kyllä! Kaikkea hyvää sinulle. T. Samankaltaisesta tilanteesta selvinnyt
Muuta isäsi luo jos kämppä menee alta. Tai jos isäsi on eläkeläinen tai työpaikka on lähellä omaa kaupunkiasi niin voitte hankkia yhteisen vuokra-asunnon tai asunnon toisen nimiin, jonka kulut sitten jaetaan tai järjestätte asian muuten maksukykynne mukaan. Isäsi saa seuraa eroprosessin ajaksi ja teistä on tukea toisillenne. Siis jos olette samalla paikkakunnalla tai asutte lähiseuduilla. Tuo rahallinenkin puoli sitten onnistuu varmaan helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu varmaan kamalalta, mutta parempi päästäkin tuollaisesta "miehestä" eroon. Luulis tajuavan et keskenmenon jälkeen toista kuuluu tukea ja nimenomaan pysyä rinnalla.
Voisitko kaikkitietävänä kertoa myös meille muille mitkä kaikki asiat on sellaisia, jossa kumppania on tuettava ja pysyttävä rinnalla, oli omat tunteet tai jaksaminen mitä hyvänsä? Niin ja mielellään myös sen aikarajan kuinka kauan näissä tilanteissa on rinnalla pysyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu varmaan kamalalta, mutta parempi päästäkin tuollaisesta "miehestä" eroon. Luulis tajuavan et keskenmenon jälkeen toista kuuluu tukea ja nimenomaan pysyä rinnalla.
Mikä pakko miehen on suhteessa pysyä? Miksei hänellä ole oikeutta surra omalla tavallaan? Ja paljonkos AP on häntä tukenut vai kuvitteletko, ettei keskenmeno hetkauta miestä mitenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteys terveyskeskukseen. Saat ajan lääkärille, missä tilanteesi kartoitetaan. Saat tarvittaessa lääkityksen selvitäksesi pahimman yli. Samalla saat hoitoonohjauksen, missä pääset puhumaan ihmisille, jotka osaavat auttaa.
Älä kuormita ystäviäsi, äläkä mieti tilannetta yksin. Älä leiki sankaria.
Nyt tuntuu varmasti hirveältä, mutta sä tulet vielä selviämään tuosta! Jossain sinua odottelee SE OIKEA ja sattumoisin hän ei pidä yh-äideistä. Olet jonain päivänä vielä kiitollinen, ettet saanut lasta tuon exän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu varmaan kamalalta, mutta parempi päästäkin tuollaisesta "miehestä" eroon. Luulis tajuavan et keskenmenon jälkeen toista kuuluu tukea ja nimenomaan pysyä rinnalla.
Mikä pakko miehen on suhteessa pysyä? Miksei hänellä ole oikeutta surra omalla tavallaan? Ja paljonkos AP on häntä tukenut vai kuvitteletko, ettei keskenmeno hetkauta miestä mitenkään?
Joo, helppo on jaella tuomiota tilanteisiin, joista ei tiedä muuta kuin toisen osapuolen ylimalkaisen kertomuksen.
Asia kerrallaan kuten täällä on sanottu. Sinulla on ihan tarpeeksi raskas tilanne ilman vanhempiesi eroakaan. Se on tilanne, josta voit ainakin rajata itsesi ulkopuolelle, koska tekemisilläsi ei ole siihen vaikutusta.
Hae keskusteluapua keskenmenoon ja omaan eroosi. Sitten vähitellen palaa gradusi pariin. Kyllä kaikki selviää vähitellen.
Tukekaa isäsi kanssa toisianne.