Muistatko elokuvan kahdeksan surmanluotia?

Kyllä. Muistatko sinä elokuvan Maa on syntinen laulu?

Muistan ja muistan itse tapauksenkin .

Pihtipudas v. 1969 tai 68

Jostain syystä rakastan elokuvia joissa kulminoituu sen ajan suomalaisuus.

Joo, hulluutta on monenlaista.

Aijjotko surmata vaiko muiluttaa? Miten on?

Ahdistava elokuva mutta hyvin tehty.

Joo, on DVD:llä. Hyvä kuvaus siitä miten köyhä maa Suomi oli muutama vuosikymmen sitten.

Muistan. Hyvä kuva.

Entä Mona ja palavan rakkauden aika, Iso vaalee, Palava enkeli... Matti Ijäkset muuten Areenassa! Katsastus ehdoton.

Sarjaversio parempi.

Kenet sinä ajattelit surmata, kun tuollaisia kyselet?

Pasanen pääsi vankilasta ja myöhemmin, 90-luvulla, kuristi entisen vaimonsa.

Sehän oli neljäosainen tv-sarja, josta leikattiin myös elokuvaversio.

Muistan. Katsoin sen lapsena jo silloin, kun se tuli ensimmäisen kerran televisiosta. Mun enolla on siinä myös pieni rooli. Maa on syntinen laulu -elokuvan kävin katsomassa isän ja äidin kanssa elokuvissa 13-vuotiaana. Olin sitä ennen lukenut Timo K. Mukan kirjan, jonka pohjalta elokuva on tehty. Kirjaa lukiessani kuvittelin minkä näköisiä henkilöt ovat ja he olivat elokuvassa juuri sen näköisiä kuin olin kuvitellut. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan ja muistan itse tapauksenkin .

Pihtipudas v. 1969 tai 68

Se ukkeli on kai elossa vieläkin.Mikäs pahan tappaisi,oli tappanut entisen vaimonsakin kiljuhumalassa.

Siinä elokuvassa on yksi juttu, joka tuo vedet silmiin mulle. Niskasen taito puhua hevonen ympäri tiukassa paikassa tukkimetsässä, kun lasti jää jumiin ja hevonen arvioi että ei kannattaa yrittää. On tässä maassa ollut paljon käytännön viisautta miehillä kun on ollut elävä traktori ja järkyttävän kiviset metsät. Jos sitten on ollut paljon niitäkin, joilta ei ole sitten homma sujunut mitenkään.

Oli järkytys itselleni tajuta, miten kapea on sukupolvien kuilu hevosmiesten vaihduttua hevosnaisiin. Kun itkin surkeana kun hevoseni piti lopettaa, vanhat mihehet lohduttivat minua. Sellaiset, jotka eivät olleet nuorelle naiselle koskaan puhuneet mitään muuta kuin hyvänpäiväntoivotukset. Kertoivat, että se on elämän kauheimpia asioita kun hevonen kuolee. Äkkiä tajusin, että hevosilla töitä tehneet miehet ovat paljolti vielä hengissä. On kauhea sääli, että ne tarinat luultavasti kuolevat heidän mukanaan. Naapurit ovat kertoneet perheittensä hevostarinoita minulle hanakasti. Niitä pitäisi jonkun koota.

En tiedä tajusiko Niskanen asiaa itse, mutta se taitavuus hevosen kanssa ja roolihahmon kyvyttömyys ratkoa inhimillisiä ongelmia ovat syvästi ristiriidassa. Ehkä hän halusi vain kunnioittaa hevostaitoperinnettä ikuistamalla sen kameralle, tai sitten hänellä oli tragiikan tajua. Että vaikka pienviljelijä on ollut hyvä työssään, niin kun aika ajaa ohi, ei auta mikään.

Muistatteko kotimaisen jännitysssarjan Soittorasia.

Lapsuuteni trauma :D

Tauno Pasanen asuu Riihimäellä. Yli 80 v.

Vierailija kirjoitti:

Siinä elokuvassa on yksi juttu, joka tuo vedet silmiin mulle. Niskasen taito puhua hevonen ympäri tiukassa paikassa tukkimetsässä, kun lasti jää jumiin ja hevonen arvioi että ei kannattaa yrittää. On tässä maassa ollut paljon käytännön viisautta miehillä kun on ollut elävä traktori ja järkyttävän kiviset metsät. Jos sitten on ollut paljon niitäkin, joilta ei ole sitten homma sujunut mitenkään.

Oli järkytys itselleni tajuta, miten kapea on sukupolvien kuilu hevosmiesten vaihduttua hevosnaisiin. Kun itkin surkeana kun hevoseni piti lopettaa, vanhat mihehet lohduttivat minua. Sellaiset, jotka eivät olleet nuorelle naiselle koskaan puhuneet mitään muuta kuin hyvänpäiväntoivotukset. Kertoivat, että se on elämän kauheimpia asioita kun hevonen kuolee. Äkkiä tajusin, että hevosilla töitä tehneet miehet ovat paljolti vielä hengissä. On kauhea sääli, että ne tarinat luultavasti kuolevat heidän mukanaan. Naapurit ovat kertoneet perheittensä hevostarinoita minulle hanakasti. Niitä pitäisi jonkun koota.

En tiedä tajusiko Niskanen asiaa itse, mutta se taitavuus hevosen kanssa ja roolihahmon kyvyttömyys ratkoa inhimillisiä ongelmia ovat syvästi ristiriidassa. Ehkä hän halusi vain kunnioittaa hevostaitoperinnettä ikuistamalla sen kameralle, tai sitten hänellä oli tragiikan tajua. Että vaikka pienviljelijä on ollut hyvä työssään, niin kun aika ajaa ohi, ei auta mikään.

Kyllä Niskanen tajusi ja tiesi kovaa työtä tekevien ja ahtaassa raossa olevien ihmisten elämää. Vanhempansa kun olivat pienviljelijöitä Konginkankaalla. Eittämättä yksi Suomen parhaita ohjaajia ja ihmisten tuntojen kuvaajia.

Muistan itse tapahtumankin, suuri juttu silloin. Nuorena elokuva tuntui tosi ahdistavalta. Sitä se on nykyäänkin, mutta myös loistava kuvaus ihmisen ahdingosta ja ajautumisesta epätoivoiseen tekoon. Ja sen lisäksi mahtavaa ajankuvausta. Niskanen oli tavallaan elokuvan Päätalo ihmiselon kuvaajana.

Jatkona edelliseen, kyllä hän todella tiesi ja tajusi miehen ja hevosen yhteyden.