Masennuslääkityksellä olleet: Paransivatko lääkkeet teidät?

SSRI-lääke kyllä pitkään käytettynä vähentää ahdistusta, sen sijaan vaikutuksesta masennukseen en osaa sanoa kun itse kärsin enemmän ahdistuneisuudesta.

Ei. Escitalopraamia söin 5 vuotta. Oikea hoitoni olikin kilpirauhaslääkitys.

Sertralin, käytössä muutaman vuoden eri annostuksilla. Venlafaxin, myöskin käytössä muutaman vuoden eri annostuksilla. Moclobemidillä sama juttu, mutta puhkaisi manian, jonka jälkeen masennuslääkkeitten rinnalle otettiin tasottavia lääkkeitä. 

Ei. Auttoi vaikeassa masennuksessa, sen jälkeen ei.

Ei. Kymmenen vuoden aikana syönyt Citalopramia, Paroxetinia ja Seroquelia.

Lääkkeet veivät pahimman olon. Saivat arjen rullaamaan joten kuten.

Terapia paransi.

Kyllä. Psilosybiini pari kertaa vuodessa http://tieku.fi/ihminen/aivot/masennus/taikasienet-helpottavat-vaikeaa-…

Citalopramia syön nyt toista kertaa noin neljän vuoden tauon jälkeen, eli miten sen nyt sitten ottaa... Auttoi siis aikanaan pääsemään pahimmasta masennuksesta yli, mutta ei parantanut, kun kerta samassa tilanteessa olen taas.

Ei masennuslääkkeen pidäkään parantaa masennusta -_-

Masennuslääke on "pelastusliivi", joka nostaa syvimmästä suosta, jotta potilas on siinä kunnossa, että voi alkaa itse hoitaa masennustaan. Masennus ei lähde lääkkeillä, ne ovat vain pieni apuväline matkalla kohti parantumista.

Olen itse ollut Venlafaxinilla, joka sai minut niin hyvään kuntoon, että kykenin terapiaan ja muuttamaan elämäni ja ennen pitkää parantumaan. Ilman sitä se ei olisi onnistunut, mutta ei se olisi myöskään onnistunut pelkästään sillä lääkkeellä.

Ei ne mitään paranna, pikemminkin helpottaa oireita. Itellä Sertralin 150mg, tähän asti ollut se oikea lääkitys. Kokeiltu siis on vaikka mitä, tämä lääkitys tuntuu auttavan parhaiten :-)

Ei. Ne auttoivat pahimman yli, mutta vaikka söin useita vuosia niitä, niin vasta lopetettuani lääkityksen sain elämäni kunnolla raiteilleen. Lääke piti olon liiankin tasaisena ettei ollut edes kiinnostusta täydelliseen paranemiseen, oli "ihan ok" muttei huvittanut eikä jaksanut juurikaan mitään.

Anninen kirjoitti:

Ei ne mitään paranna, pikemminkin helpottaa oireita. Itellä Sertralin 150mg, tähän asti ollut se oikea lääkitys. Kokeiltu siis on vaikka mitä, tämä lääkitys tuntuu auttavan parhaiten :-)

Miksi sitten ihmisiä lääkitään vuosikausia? Eikö olisi viisaampaa vain hoitaa itse sairautta eikä oireita?

Ei auttanut. Pahensi tilannetta ja yritin tappaa itseni. En onnistunut. Pysähdyin, lopetin lääkkeet ja panostin terapiaan.

Tavallaan paransi. Masennus muuttui maanisdepressiivisyydeksi.

Minulla oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja post-traumaattinen stressihäiriö jonka seurauksena sain paniikkikohtauksia viime vuoden keväästä syksyyn, 1-4 krt viikossa.

Lääkäri ei halunnut määrätä enempää benzoja eli rauhoittavia joita otin tilannekohtaisesti (olin vasta ottanut niitä 30 kappaletta 3 kk aikana ja kyseiset bentsot oli mietoja), vaan antoi masennuslääkekuurin eli SSRIt. Makasin lääkekuurin aloittaessani 2 päivää vessan lattialla oksennellen ja välillä pytyllä ripuloiden, en uskaltanut lähteä ulos! Kurkkuni turposi melkein umpeen ja naamani turposi ja sitä kutitti ja kihelmöi kuin olisin palanut auringossa. Olin vasta ottanut 3 tablettia!

Tämän jälkeen rauhoituin beetasalpaajakuurilla (Propral ja Emconcor) sekä L-teaniinilla joka on rauhoittava anti-stressi luontaistuote, ja sain unen valeriaana-kärsimyskukka-kapseleiden ansiosta eli pystyin jättämään pois myös nukahtamislääkkeet.

Kyseisistä luontaistuotteista ei tullut tuollaisia rajuja allergiakohtauksia. Lääkäri käski lopettaa sen masennuslääkekuurin välittömästi kun näki mitä ne minulle aiheuttivat.

Nyt voin erinomaisesti. Ei enää mielialakemikaaleja kehooni, kiitos.

Toisaalta en tajua miksi ahdistuksesta ja paniikkihäiriöistä kärsivälle ei anneta täsmälääkkeitä kuten bentsoja, vaan määrätään masennuslääkkeitä, joiden eroon pääseminen on kuulemma paljon hankalampaa kuin bentsoista eroon pääseminen.

Jenkeissä ahdistus- ja paniikkihäiriöihin annetaan aina kunnon nopea- ja pitkävaikutteistet benzot kuten Xanax. Täällä niiden reseptejä ei enää pahemmin kirjoiteta. Aika junttia touhua sillä suomalaiset lääkärit kuvittelee että KAIKKI potilaat alkavat vetää benzoja viihdetarkoituksessa viinan kanssa! Siksi antavat kaikille todella helposti masennuslääkkeitä jotka on pahimpia aivokemikaaleja mitä maa päällään kantaa ja joista ei meinaa päästä eroon ja olo saattaa olla kuin zombiella kuukausia, vuosia.

Riippuu varmaan siitä, mikä masennuksen on aiheuttanut. Jos on krooninen masennus, lääkkeitä saattaa joutua kokeilla montaa eri ennenkuin löytää avun. Itellä aikoinaan perhe kuoli onnettomuudessa ja olin jo suunnilleen tappamassa itteni perään. Masennuslääkkeillä pääsin tuon vaiheen yli, mutta ei se muuta iloa elämään tuonut. Vuosia myöhemmin olin yllättäen ilman mitään suurta syytä jatkuvasti apaattinen eikä mikään kiinnostanut, ja sain taas masennuslääkkeet lääkäriltä. Ei mitään apua, vaikka monta merkkiä kävin läpi. Lopulta sitten sain kilpirauhasen vajaatoiminta diagnoosin, ja masennuskin katosi oikealla lääkityksellä. Kyllä noilla lääkkeillä varmaan pääsee vaikean vaiheen läpi jos on jokin konkreettinen tapahtuma vaikka masennuksen taustalla, mutta jos masennukseen on ajautunut salakavalasti pitkän ajanjakson kautta, esimerkiksi elämä ei tarjoa virikkeitä tai ole sitä mitä haluaa ja ihminen masentuu siitä syystä, lääkitys voi auttaa oloon, muttei se ongelmaa kokonaan poista.

Vierailija kirjoitti:

Anninen kirjoitti:

Ei ne mitään paranna, pikemminkin helpottaa oireita. Itellä Sertralin 150mg, tähän asti ollut se oikea lääkitys. Kokeiltu siis on vaikka mitä, tämä lääkitys tuntuu auttavan parhaiten :-)

Miksi sitten ihmisiä lääkitään vuosikausia? Eikö olisi viisaampaa vain hoitaa itse sairautta eikä oireita?

Eiköhän se ole kustannuskysymys. On halvempaa tyrkätä lääkkeitä kuin kustantaa terapia. Puhumattakaan kaikesta muusta, mitä masennuksesta -oikeasti- parantuminen vaatisi.

Joo kiva. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen söin 2 kk mirtatsapiinia. Sain 20kg oikeasti.

Todellinen syy "masennukseen" oli hoitamaton välilevypullistuma.

Kas kummaa, kun mieliala koheni selkäleikkauksen jälkeen ja paino putosi, kun pystyi taas kävellä.

Söin ensin puoli vuotta, vei entistä pahempaan kuntoon. Annosta nostettiin, olo meni vieläkin pahemmaksi. Vuoden lääkkeiden syömisen jälkeen olin lopulta pahassa maniassa ja psykoottinen.

Lääkkeet lopetettiin ja siitä alkoi toipuminen. Kävin terapiassa ja se auttoi, terve olen ollut nyt jo 5 v.

Mulla on ahdistuneishäiriö ja toistuva masennus. Escitalopraami + mirtazapiini uneen poisti ahdistuksen ja sain nukuttua. Vuoden jälkeen lopetin lääkkeet koska olo ja elämäntilanne oli kohentunut. Resepti on uusittu jotta voin aloittaa lääkityksen uudestaan tarvittaessa. Ei traumoja taustalla joten ei kiinnosta terapia. Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: kyllä ja ei. Olen kunnossa toistaiseksi, ja tiedän että jos/kun masennus iskee on lääkkeet saatavilla.