Mielestäni on epäreilua rumia ihmisiä kohtaan että meilläkin on seksuaalisia haluja.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä. Turhauttavaa kun on haluja ja kokee myös niitä ihastumisentunteita mutta tietää että se jää yksipuoliseksi. En ole koskaan edes suudellut tai pitänyt ketään kädestä, toista ihmistä olen koskenut viimeksi vuosi sitten ja sekin oli oma veli joka halasi.

Pahinta meillä rumilla on se että meitä myös pilkataan, mullekin (etenkin nuorempana, nyt olen 23v) sanottiin jatkuvasti että "tolla naamalla saa varmasti paljon pillua, ivalliseen sävyyn"  ehkäpä pahin oli ylä-asteella kun terveydentiedon tunnilla tutustuttiin kondomeihin ja opettaja jakoi kaikille muutaman kappaleen niin yksi luokkalainen tuli ja otti mun pulpetilta ne pois ja sanoi kovaan ääneen "kaikkihan tietää ettei tää jäbä näitä tuu koskaan tarvitsemaan" ja kaikki nauro :/

Eniten kaipaisin vaan toisen ihmisen kosketusta, vilpitön hali olisi parasta mitä mulle voisi tapahtua. Nykyään kun alan nukkumaan niin muistelen sitä aikaa kun olin ihan pieni ja äiti kertoi jonkun tarinan ja samalla hiveli selkää kunnes nukahdin. Tiedän että en tule enää ikinä kokemaan selän hivelyä, siksi kai muistelen sitä

Eikö kannattas jo harkita sudokua?

Kaikista hirveimmän näköistä on se, kun kaksi rumaa harrastaa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksista huomaa että aloittaja keksii onnettomia tekosyitä, ettei hänen tarvitsisi lähestyä niitä tasoisiaan naisia. Aloittaja on varsin tietoinen siitä, että mahdollisesti kelpaisi jollekin rumalle naiselle mutta kiven kovaa väittää että rumat naiset eivät häntä huoli, jotta hän välttäisi sudenkuopan. Aloittaja tekee mitä tahansa ettei hänen tarvitsisi joutua myöntämään ääneen sitä väistämätöntä tosiasiaa: maailma on karu paikka etenkin rumille ihmisille, ja hänen ainoa mahdollisuus päästä suhteeseen on tyytyä rumaan naiseen mutta tämä on juuri se vaihtoehto mikä ei aloittajaa miellytä. Se ymmärrettävästi masentaa häntä mutta realiteetit ovat mitä ovat, ne pitää hyväksyä ennemmin tai myöhemmin. Ei sitä voi paeta. Toki toinen vaihtoehto on elää koko elämä ilman kumppania mutta sellainen on loppupeleissä ihan äärimmäisen yksinäistä -ja ankeaa.

Siis mistä nyt tulee se johtopäätös että kelpaisin nyt ihan varmasti niille rumille naisille. Siis samaltahan minä näytän sekä ruman että kauniin naisen silmissä?

Et tietenkään näytä samalta eri ihmisten silmissä! Kauneus on hyvin subjektiivinen määre, eivät kaikki ihmiset pidä samanlaisia piirteitä kauniina taikka rumina. Tuskin sinunkaan kauneusihanteesi vastaa kaikkien tuntemiesi miesten makua? Ihan samalla tavalla eri naisilla on erilaiset näkemykset siitä, millaiset seikat he toisen ulkonäössä näkevät viehättävinä.

Rumalle naiselle voisit hyvin kelvata monestakin syystä. Ensinnäkin rumat naiset ja myös miehet eivät läheskään aina ole kovin ulkonäkökeskeisiä johtuen jo siitä, etteivät itse pääse ulkoisilla avuilla loistamaan. He ovat omakohtaisen kokemuksen kautta oppineet sen, ettei ulkonäkö ole ainoa eikä lähellekään tärkein ihmisen arvon ja kelvollisuuden määrittelijä. Lisäksi valtaosa ihmisistä ei vaadi kumppaniltaan enempää kuin mitä itse pystyvät tarjoamaan.

Sinun hyvin ulkonäkö- ja seksikeskeistä ajatteluasi vaivaa minusta vielä teini-iälle ominainen ehdottomuus; esität omia käsityksiäsi jonkinlaiena yleispätevänä totuutena, väität valehtelijoiksi ihmisiä, jotka eivät pidä ulkonäköä kumppaninvalinnassa tärkeänä ja luulet tietäväsi asioita, joista sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta vielä. Ja vaadit naisilta enemmän kuin mitä itse pystyt tarjoamaan ja tästä johtuen luulet kaikkien muidenkin olevan samanlaisia. Uskoisin että kymmenen vuoden kuluttua sinäkin näet asiat hiukan moniuloitteisempina kuin nyt. Teini-iässä ihminen luulee tietävänsä kaiken. Yleensä viimeistään kolmekymppisenä sitä puolestaan alkaa tajuamaan, ettei vieläkään tiedä tarpeeksi. Vaikket enää ihan teini olekaan, ei siitä kohdallasi kuitenkaan niin kauaa ole, ettetkö ehtisi kehittymään vielä paljon elämäsi varrella. Ja koska olet todellakin hyvin nuori vielä, ei sulla ainakaan mitään kiirettä ole mihinkään.

Olen samoissa ajatuksissa. Itselläni on todella kovat seksuaaliset halut. Haluaisin 6-16 yhdyntää viikossa.

Olen 26-v sinkku enkä ole koskaan seurustellut. Haluaisin nimenomaan parisuhteen, jossa saisi myös rakastella miehen kanssa. Harmi kun on vaikeaa löytää nykypäivänä miestä, jota voi kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen samoissa ajatuksissa. Itselläni on todella kovat seksuaaliset halut. Haluaisin 6-16 yhdyntää viikossa.

Olen 26-v sinkku enkä ole koskaan seurustellut. Haluaisin nimenomaan parisuhteen, jossa saisi myös rakastella miehen kanssa. Harmi kun on vaikeaa löytää nykypäivänä miestä, jota voi kunnioittaa.

Tosin lisään vielä, että olen erittäin iloinen, että minulla on seksuaalisia haluja, vaikka se onkin tuskaa, kun niitä ei pääse tällä hetkellä toteuttamaan kenenkään kanssa. Mutta se on tietenkin vähän epäreilua, että kaikki eivät pääse parisuhteisiin, mutta minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä. Turhauttavaa kun on haluja ja kokee myös niitä ihastumisentunteita mutta tietää että se jää yksipuoliseksi. En ole koskaan edes suudellut tai pitänyt ketään kädestä, toista ihmistä olen koskenut viimeksi vuosi sitten ja sekin oli oma veli joka halasi.

Pahinta meillä rumilla on se että meitä myös pilkataan, mullekin (etenkin nuorempana, nyt olen 23v) sanottiin jatkuvasti että "tolla naamalla saa varmasti paljon pillua, ivalliseen sävyyn"  ehkäpä pahin oli ylä-asteella kun terveydentiedon tunnilla tutustuttiin kondomeihin ja opettaja jakoi kaikille muutaman kappaleen niin yksi luokkalainen tuli ja otti mun pulpetilta ne pois ja sanoi kovaan ääneen "kaikkihan tietää ettei tää jäbä näitä tuu koskaan tarvitsemaan" ja kaikki nauro :/

Eniten kaipaisin vaan toisen ihmisen kosketusta, vilpitön hali olisi parasta mitä mulle voisi tapahtua. Nykyään kun alan nukkumaan niin muistelen sitä aikaa kun olin ihan pieni ja äiti kertoi jonkun tarinan ja samalla hiveli selkää kunnes nukahdin. Tiedän että en tule enää ikinä kokemaan selän hivelyä, siksi kai muistelen sitä

Ikävää kuulla että olet kärsinyt paljon tästä. Itse en ole joutunut ihan kiusatuksi rumuudestani kuitenkaan vaikka tietty naisten kannalta tämä on todella masentavaa. Tuo kiusaaminen lisää kärsimystä varmasti todella paljon. Minusta kyllä vähän outoa että jotain miestä kiusataan ulkonäöstään. Ei sillä nyt pitäisi olla miesporukassa mitään väliä. Enemmän kuvittelisi jossain naisporukassa olevan. Vaikka olin porukan rumin niin oli minulla kyllä ystäviä koulussa.

Ap

Juu en yhtään ihmettele miksi susta ei naiset kiinnostu. Tuo asenne on ihan kamala, voisit olla vaikka minkälainen adonis mutta voin vaikka vannoa että naiset kaikkoais aika helvetin äkkiä kun aloitat tuollaisen uhriutuminen ja ulinan.

No entä jos alkaisit panostamaan kroppaasi? Eli treenaat ja hankit lihasta ja alat pukeutumaan hyvännäköisiin kuteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksista huomaa että aloittaja keksii onnettomia tekosyitä, ettei hänen tarvitsisi lähestyä niitä tasoisiaan naisia. Aloittaja on varsin tietoinen siitä, että mahdollisesti kelpaisi jollekin rumalle naiselle mutta kiven kovaa väittää että rumat naiset eivät häntä huoli, jotta hän välttäisi sudenkuopan. Aloittaja tekee mitä tahansa ettei hänen tarvitsisi joutua myöntämään ääneen sitä väistämätöntä tosiasiaa: maailma on karu paikka etenkin rumille ihmisille, ja hänen ainoa mahdollisuus päästä suhteeseen on tyytyä rumaan naiseen mutta tämä on juuri se vaihtoehto mikä ei aloittajaa miellytä. Se ymmärrettävästi masentaa häntä mutta realiteetit ovat mitä ovat, ne pitää hyväksyä ennemmin tai myöhemmin. Ei sitä voi paeta. Toki toinen vaihtoehto on elää koko elämä ilman kumppania mutta sellainen on loppupeleissä ihan äärimmäisen yksinäistä -ja ankeaa.

Siis mistä nyt tulee se johtopäätös että kelpaisin nyt ihan varmasti niille rumille naisille. Siis samaltahan minä näytän sekä ruman että kauniin naisen silmissä?

Et tietenkään näytä samalta eri ihmisten silmissä! Kauneus on hyvin subjektiivinen määre, eivät kaikki ihmiset pidä samanlaisia piirteitä kauniina taikka rumina. Tuskin sinunkaan kauneusihanteesi vastaa kaikkien tuntemiesi miesten makua? Ihan samalla tavalla eri naisilla on erilaiset näkemykset siitä, millaiset seikat he toisen ulkonäössä näkevät viehättävinä.

Rumalle naiselle voisit hyvin kelvata monestakin syystä. Ensinnäkin rumat naiset ja myös miehet eivät läheskään aina ole kovin ulkonäkökeskeisiä johtuen jo siitä, etteivät itse pääse ulkoisilla avuilla loistamaan. He ovat omakohtaisen kokemuksen kautta oppineet sen, ettei ulkonäkö ole ainoa eikä lähellekään tärkein ihmisen arvon ja kelvollisuuden määrittelijä. Lisäksi valtaosa ihmisistä ei vaadi kumppaniltaan enempää kuin mitä itse pystyvät tarjoamaan.

Sinun hyvin ulkonäkö- ja seksikeskeistä ajatteluasi vaivaa minusta vielä teini-iälle ominainen ehdottomuus; esität omia käsityksiäsi jonkinlaiena yleispätevänä totuutena, väität valehtelijoiksi ihmisiä, jotka eivät pidä ulkonäköä kumppaninvalinnassa tärkeänä ja luulet tietäväsi asioita, joista sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta vielä. Ja vaadit naisilta enemmän kuin mitä itse pystyt tarjoamaan ja tästä johtuen luulet kaikkien muidenkin olevan samanlaisia. Uskoisin että kymmenen vuoden kuluttua sinäkin näet asiat hiukan moniuloitteisempina kuin nyt. Teini-iässä ihminen luulee tietävänsä kaiken. Yleensä viimeistään kolmekymppisenä sitä puolestaan alkaa tajuamaan, ettei vieläkään tiedä tarpeeksi. Vaikket enää ihan teini olekaan, ei siitä kohdallasi kuitenkaan niin kauaa ole, ettetkö ehtisi kehittymään vielä paljon elämäsi varrella. Ja koska olet todellakin hyvin nuori vielä, ei sulla ainakaan mitään kiirettä ole mihinkään.

Niin itse taas olen kokemuksien perusteella oppinut taas juuri niin päin että ulkonäöllä on todella iso merkitys ainakin ikäisilleni naisille ja miehille. Ja se että vaadin liikoja naisista siihen nähden mitä pystyn itse tarjoamaan on ihan totta. Se että nainen viehättäisi omaan silmääni ja olisi mukava ovat ainoita kriteerejäni ja varmaan noin 90 % ikäisistäni naisista nämä täyttävät. Varmasti monet muut ikäiseni miehet vaativat esim. ulkonäöltä enemmän, etenkin ne naisten suosiossa olevat.

On masentavaa siis että kohdallani tuokin on jo ihan liikaa vaadittu tietty koska en itse viehätä taas heitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö rumatkaan naiset kelpuuta?

Tuskin ja en minä itsekkään rumista viehäty.Siinä siis pointtini: Kun rumakaan ei käy toiselle rumalle niin ei koko seksuaalisuudessa ole mitään järkeä tämänkaltaisille

Ongelmasi on siis se, että et kelpuuta oman tasoistasi naista ja tasokkaampaa et saa. Ja sitten uliset täällä.

Sorry mutta aika vaikea tuntea sympatiaa näin rumana naisena, joka ei miehen ulkonäöstä välitä yhtään kunhan löytyisi se sielunkumppani. Mutta kun me rumat naiset emme kelpaa edes teille rumille miehille, niin ihan yhtä yksin mekin jäämme. Tosin toisin kuin sinä, minun ei sentään tarvitse omasta nirsoudestani ja ulkonäkökeskeisyydestäni yksinäisyyttäni syyttää. Ja siltikään en kuluta aikaani netissä kohtaloani itkemällä.

Ensinnäkin valehtelet että et välittäisi miehen ulkonäöstä. Se ei ole biologisesti mahdollista.

Ap

Höpöhöpö. Etkö ole koskaan kuullut siitä, että rakkaus kaunistaa? Ei minuun mieheni ulkonäkö iskenyt millään tavalla, kun hänet ensimmäistä kertaa tapasin, eikä ihan heti sen jälkeenkään. Mua lähes 10 senttiä lyhyempi, finninaamainen ja ylipainoinen mies pahasti pakenevalla hiusrajalla. Mutta mitä enemmän hänen kanssaan aikaa vietin, sitä enemmän viehätyin hänen hurmaavasta persoonastaan, hyväntahtoisesta luonteestaan ja leppeästä huumorintajustaan. Sitten huomasinkin olevani päätäpahkaa lätkässä häneen. Onneksi tunne oli molemminpuolinen, sillä takana on jo seitsemän yhteistä vuotta ja mitä enemmän rakkauden vuosia kertyy, sitä paremmalta hän minun silmissäni näyttää.

Me emme kyllä olleet enää parikymppisiä tavatessamme, emmekä muutenkaan kumpikaan mitään ulkonäköön tuijottajia.

Onko miehesi rikas?

Ammattikoulutuksen käynyt tavallinen duunari hän on. Tienaa hiukan alle 3000€ bruttona kuussa. Omat tuloni ovat suunnilleen samaa luokkaa.

On se nyt näköjään joillekin tosi vaikeaa uskoa, että joillekin meistä ihan oikeasti se luonne ratkaisee paljon enemmän kuin ulkonäkö tai varallisuus...

Jos luonne ratkaisisi enemmän niin silloinhan melkein jokainen mies pitäisi kelvata? Aika samanlaisia suurin osa miehistä näin ihmisenä on. Samat puheenaiheet tylsästä arjesta. Jännämiehet tietty erikseen.

Ompas sinulla masentava mielikuva miehistä. Minusta jokainen mies ja jokainen nainen on ihan ikioma yksilönsä, hyvine puolineen ja puutteineen päivineen.

Jos sinulle parisuhteessa kumppanin ulkonäkö merkkaa enemmän kuin luonne, säälin sinua. Ulkonäkö kun muuttuu väistämättä jo iän myötä, ja lisäksi siihen vaikuttaa elämäntilanteeseen ja terveydentilaan liittyvät seikat. Parisuhde, joka ei kestä ikäryppyjä, raskausarpia, ihon veltostumista, silmäpusseja, kaljuuntumista, satunnaisia painonvaihteluita tai sairauden aiheuttamia muutoksia ei voi olla kovinkaan pysyvä luonteeltaan.

Toivottavasti et pariutuessasi lupaa puolisollesi rakastaa ja kunnioittaa häntä sekä myötä- että vastoinkäymisissä, vaan ainoastaan niin kauan, kuin hän on nuori ja terve ja näyttää hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

No entä jos alkaisit panostamaan kroppaasi? Eli treenaat ja hankit lihasta ja alat pukeutumaan hyvännäköisiin kuteisiin?

Ei se vielä kompensoi kaljua, naamaa ja lyhyyttä tarpeeksi. Yritetty on. Ja silloin minulla oli vielä hiuksetkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen samoissa ajatuksissa. Itselläni on todella kovat seksuaaliset halut. Haluaisin 6-16 yhdyntää viikossa.

Olen 26-v sinkku enkä ole koskaan seurustellut. Haluaisin nimenomaan parisuhteen, jossa saisi myös rakastella miehen kanssa. Harmi kun on vaikeaa löytää nykypäivänä miestä, jota voi kunnioittaa.

Olet kumminkin paneskellut?

No kun aikuiseksi kasvat niin saatat vähän siirtyä elämäänkin.

aamuja

Ensinnäkään en ymmärrä kuka määrittelee ruman ja kauniin. Saa ne missitkun osakseen haukkuja ulkonäöstään. Etsi rohkeasti seuraa, älä välitä ihmisten mielipiteistä. Olen törmännyt moneen komeaan ja hyvässä ammatissa olevaan mieheen, ja voinut vaan todeta että mies on täysi mulkku. Joten ne pinnalliset piirteet eivät ratkaise. Kun se oikea osuu kohdalle, et voi erehtyä. Meille jokaiselle on olemassa se ihminen jonka kanssa kemiat kohtaa.

Ulkonäössäsi ei ole vikaa, vaan asenteessasi. Olen itsekin alkanut kaljuuntumaan myös n 18 v iässä, tiedätkö mitä tein? Leikkasin koko pääni millisängeksi ja kasvatin tiheän parransängen. Sain ensimmäisen tyttöystäväni kaljuna. Se ei ole este, monet naiset rakastavat kaljuja miehiä! Aloita pukeutumaan siistimmin ja kuntoilemaan, sinulla ei tarvitse olla jäätäviä lihaksia, kunhan näyttää siltä että huolehdit kehostasi. Kyllä sinä jonkun löydät!

Muuta lappiin ja ala kasvattamaan pilveä! Vitut naisista. Pane sitten poroja jos on haluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö rumatkaan naiset kelpuuta?

Tuskin ja en minä itsekkään rumista viehäty.Siinä siis pointtini: Kun rumakaan ei käy toiselle rumalle niin ei koko seksuaalisuudessa ole mitään järkeä tämänkaltaisille

Ongelmasi on siis se, että et kelpuuta oman tasoistasi naista ja tasokkaampaa et saa. Ja sitten uliset täällä.

Sorry mutta aika vaikea tuntea sympatiaa näin rumana naisena, joka ei miehen ulkonäöstä välitä yhtään kunhan löytyisi se sielunkumppani. Mutta kun me rumat naiset emme kelpaa edes teille rumille miehille, niin ihan yhtä yksin mekin jäämme. Tosin toisin kuin sinä, minun ei sentään tarvitse omasta nirsoudestani ja ulkonäkökeskeisyydestäni yksinäisyyttäni syyttää. Ja siltikään en kuluta aikaani netissä kohtaloani itkemällä.

Ensinnäkin valehtelet että et välittäisi miehen ulkonäöstä. Se ei ole biologisesti mahdollista.

Ap

Höpöhöpö. Etkö ole koskaan kuullut siitä, että rakkaus kaunistaa? Ei minuun mieheni ulkonäkö iskenyt millään tavalla, kun hänet ensimmäistä kertaa tapasin, eikä ihan heti sen jälkeenkään. Mua lähes 10 senttiä lyhyempi, finninaamainen ja ylipainoinen mies pahasti pakenevalla hiusrajalla. Mutta mitä enemmän hänen kanssaan aikaa vietin, sitä enemmän viehätyin hänen hurmaavasta persoonastaan, hyväntahtoisesta luonteestaan ja leppeästä huumorintajustaan. Sitten huomasinkin olevani päätäpahkaa lätkässä häneen. Onneksi tunne oli molemminpuolinen, sillä takana on jo seitsemän yhteistä vuotta ja mitä enemmän rakkauden vuosia kertyy, sitä paremmalta hän minun silmissäni näyttää.

Me emme kyllä olleet enää parikymppisiä tavatessamme, emmekä muutenkaan kumpikaan mitään ulkonäköön tuijottajia.

Onko miehesi rikas?

Ammattikoulutuksen käynyt tavallinen duunari hän on. Tienaa hiukan alle 3000€ bruttona kuussa. Omat tuloni ovat suunnilleen samaa luokkaa.

On se nyt näköjään joillekin tosi vaikeaa uskoa, että joillekin meistä ihan oikeasti se luonne ratkaisee paljon enemmän kuin ulkonäkö tai varallisuus...

Jos luonne ratkaisisi enemmän niin silloinhan melkein jokainen mies pitäisi kelvata? Aika samanlaisia suurin osa miehistä näin ihmisenä on. Samat puheenaiheet tylsästä arjesta. Jännämiehet tietty erikseen.

No juuri päinvastoin! Jos mies on sosiaalisesti taitamaton, itserakas, toisia huomioimaton, huumorintajuton ja pihi, niin onhan hänellä silloinkin luonne. Ei sellaisen kanssa kukaan tietenkään halua olla. Se, mikä tekee persoonan viehättäväksi - huom, tämä on sitten ihan kiinni yksilöiden mieltymyksistä, kukaan ei voi viehättää kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia - ovat ne hyvät ominaisuudet, jotka erottavat hänet edukseen muista ihmisistä. Ihmiset eivät todellakaan ole samanlaisia ja puhu samoista tylsistä arkijutuista. Sinulla on todella omituinen kuva sosiaalisesta kanssakäymisestä, jos luulet niin olevan.  

Ellet ole kaivatunut liian syvälle itsesäälin poteroosi ja halua valittaa vauva-palstalla seuraavia tulevia vuosikymmeniä, niin sinuna todellakin katsosin peiliin ja miettisin, että mitä tarjottavaa sinulla ihmisenä voisi olla toiselle ihmiselle. Millainen on hyvä kumppani, jonka seurassa on mukava olla. Sitten kun olet keksinyt muutaman positiivisen asian, niin lähde aktiivisesti kehittämään niitä itsessäsi. Sen jälkeen olet jo hyvässä alussa parisuhteen saamiseksi (paitsi jos vingut ja itket pelkän seksin perään, niin sitten saat vinkua yksin lopun ikääsi).

Mitä nyt näkee kadulla ja tietää ihmisiä, niin eihän heistä valtaosa ole oikein minkään näköisiä. Siltikin useimmat ovat naimisissa ja hankkineet lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt näkee kadulla ja tietää ihmisiä, niin eihän heistä valtaosa ole oikein minkään näköisiä. Siltikin useimmat ovat naimisissa ja hankkineet lapsia.

Niin minkään näköisillä tarkoitetaan varmaan taviksia. Ei rumia.

Ap

Joku tuolla edellä kommentoi että kaikki naiset saavat komeita miehiä, jopa rumatkin naiset. Anteeksi mitä? Missä ihmeen Laa laa-maassa oikein elät? Itse en saa edes niitä tavallisia miehiä kiinnostumaan itsestäni niin kaikella logiikalla -ja järjellä ajateltuna, miten ihmeessä saisin komean miehen ihastumaan minuun? Enkä sellaisesta ole koskaan edes haaveillut, ei standardikomea edes ole se ultimaattinen ihanteeni lainkaan vaan haluan ihan normaalin miehen mutta nekin miehet halajavat niitä kaunottaria, joten minunkaltaisen harmaahiirulaisen osa on olla ihan yksin.