Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
enkö saisi sanoa, että nuoruus oli perseestä ja nyt nelikymppisenä elän elämäni parasta aikaa?
13.01.2017 |
olin yksinäinen, ujo ja kisattu teini. pukeuduin äidin ostamiin isoihin kolitsipatoihin enkä uskaltanut meikata tai värjätä hiuksiani, pelkäsin että minulle naurettaisiin., en käynyt diskoissa enkä puskapissillä siideripäissäni, nuoruusvuosista muistoiksi ovat jääneet vain yksinäiset illat huoneessani ja päiväkirjan sivuille tippuvat kyyneleet.. seurustelin ensimmäisen kerran 19-vuotiaana ja ekat humalatkin vedin vasta noihin aikoihin.
nyt nelikymppisenä minulla on pieni mutta sitäkin rakkaampi ystäväpiiri, ihana juuri koulun aloittanut poika ja ihana aviomies. sekä itsevarmuutta ! olen kuitenkin huomannut, että yleisen mielipiteen mukaan minun pitäisi surra keski-ikästymistäni ja haaveilla herääväni 17-vuotiaana!
Kommentit (3)
Monelle ikäisellesi saadaan myydyksi nostalgian varjolla kaikenlaista, ja siksikin pakotetaan nuoruus oli ihanaa - ajattelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kokenut nuoruuden puskapissat siideripäissäni ja seurustelukokemukset sun muut enkä silti kaipaa nuoruuttani! Itse olen pitkä ja isokokoinen nainen ja nuorena luulin olevani lihava, koska en ollut pieni ja siro. Kärsin kamalista itsetunto-ongelmista ja juodessani alkoholia kaikki estot lähti ja eksyin vähän vanhempien miesten sänkyyn. Vihasin sitä aikaa. Paljon mieluummin olen nyt 35 naimissa oleva perheellinen nainen.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä sinä saat, kun pidät sen just noin omana kokemuksena, että sinulla nuoruus ei ollut niin ihanaa aikaa ja nyt on paremmin. Totta kai saat. Et tarvitse kenenkään lupaa tuntea niin ja sanoa sen ääneenkin tilanteissa, joissa se on luontavaa sanoa.