Miten pääsit ujoudestasi eroon?

Ujoudesta ei tarvi päästä eroon, ei vaan tarvi käyttäytyä sen opitun ujon roolin mukaan. Loppujen lopuksi oma käytös johtuu niin paljon niistä omista ajatuksista: "minä olen nyt vain tällainen, enhän minä voi yrittää tutustua ihmisiin". Kyllä sitä mitä itsestä ajattelee voi muuttaa. Sitä on vaikea selittää, se on vaan semmonen oivallus. Ne roolit on opittu jo lapsena, ei ne välttämättä pidä paikkaansa enää aikuisena kun vaan hoksaa päästää niistä irti.

Ujous seuraa mukana, mutta käytöstä voi muuttaa. Olisi helpompaa vetäytyä syrjään ja olla hiljaa, mutta yritän ottaa osaa keskusteluihin ja antaa itsestäni jotain. Pitää mennä muiden luokse, vaikkei niin huvittaisi. Siitä se lähtee. Tsemppiä!

Mulla on auttanut aika. Kun kertyy elämänkokemusta, niin kertyy myös enemmän keskustelunaiheita. Ulkomailla asuminen auttoi myös, kun kotimaahan palatessa kaikki oli vaan helpompaa.

Opin rohkeammaksi koulutukseni kautta. Piti olla paljon äänessä ja esillä. Samalla kasvoi itseluottamus ja-tunto. Harrastukseni on myös muuttanut minua rohkeammaksi.

En ole enää niin ujo, kuin ennen. Minua ei enää kiinnosta mitä muut ajattelevat minusta. Ajattelenhan minäkin muista ihmisistä asioita. Ajatukset on ajatuksia eikä niille voi mitään.

Silti ujous ei ole luonteenpiirteenä lähtenyt pois. Olo on kuitenkin todella paljon vapautuneempi, kuin ennen. Ujous on luonteenpiirre. Luonteenpiirteitä ei voi kokonaan saada pois.

Eihän luonteeltaan puheliaskaan ihminen yritä muuttua hiljaiseksi.

Jätin sen ujon idiootin joka ei osannut käyttäytyä ihmisten ilmoilla. Silti kyllä taas autoa ajaessaan oli kovakin poika.

Torvea painoi ainakin kerran kaikilla yli 5 kilometrin automatkoilla.

Minä jouduin hoitamaan aina kaikki käytännön asiat, ei mitään minä en ole ujo ei häiritse.

Liiika on silti liikaa.