Lue keskustelun säännöt.
Mitä toivoisit lapsesi urheiluvalmentajalta
12.01.2017 |
Olen valmentanut 9-12-vuotiaita ja 13-16-vuotiaita jo parin vuoden ajan, mutta aloin miettimään mitä lapsien vanhemmat toivoisivat valmentajalta ja millaista kohtelua lapselle yms. Nyt sana on teillä ja vinkkejä kehiin!
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Huumorintajua, yksilöllistä huomioimista. Kehuja ja kannustamista. Kuitenkin tavoitteellista treenaamista ja myös vähemmän kivojen juttujen harjoittelua. Ryhmähengen luomista.
Nämä ovat meillä ainakin ihan peruskauden perustat! Turha lähteä treenaamaan haastavampaa juttua jos perustaitoja ei olla hiottu ja joukkue joukkuelajissa saatu tiiviiksi porukaksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva jos teillä niin, ei hyvä ryhmähenki ole itsestäänselvyys. Kilpailuhenkisille sitä pitää oikeasti opettaa, ettei synny ylimielisiä kuppikuntia.
Vetäjän persoonalla on iso merkitys. En tiedä pystyykö sitä opiskelemaan, ainakaan koulutustaustalla ei välttämättä ole merkitystä. Sen näkee jo päiväkodin hoitajissa, parad tatsi oli nuorella harjoittelijalla.
Riippuu vähän lajista, mutta ainakin pallopeleissä tuntuu lihashuolto ja lihastasapainoon pyrkiminen jäävän vähän vähälle. Jos laji itsessään kuormittaa lähtökohtaisesti poista puolta kehosta (oikea / vasen tai selkäpuolen / etupuolen lihakset), pitäisi muussa harjoittelussa pyrkiä tukemaan sitä toisen puolen kuormittamista. Esim. lihaskuntoliikkeet aloitetaan huonommalle / "väärälle" puolelle ja paremmalle tehdään korkeintaan yhtä paljon toistoja.
Toki sitten se tasapuolinen kohtelu ihmisenä on tärkeää. Ei nosteta toisia suosikeiksi eikä latisteta eräitä. Jokaiselle varmasti löytyy oma paikkansa porukassa. Tällä en tarkoita välttämättä täysin tasapuolista peluuttamista jos joukkuelajista on kyse, vaikka siihenkin olisi hyvä pyrkiä, etteivät tietyt aina istu penkillä katsomassa, kun parhaat pelaa. Tällä tarkoitan laajemmin esim. treeneissä huomioimista, jokaisen henkilökohtaisten vahvuuksien tukemista ja heikkouksien kehittämistä, oman roolin löytämistä. Se kaikkien pienin ja heiveröisin saattaa olla kaikkein ketterin. Tai isoin ja kömpelöin sitten kaikkein vahvin. Tai ihan miten päin vain.
Vanhemmille sanoisin, että ottakaa selvää siitä, mitä joukkueessa tapahtuu esim. pelimatkoilla. Kun olin 13-vuotias, valmentaja joi itsensä ihan känniin ja alkoi höpistä mulle jotain "märästä pikkupillusta". En kertonut vanhemmilleni, mitä tapahtui, mutta se harrastus loppui siihen. Tiedän myös, että ystäväni lapsen pelireissuilla valmentajat ovat juopotelleet ja sitten ajaneet krapulassa auto täynnä lapsia.
En usko (toivon), että tämä ei ole mitenkään yleistä, mutta toisaalta vanhemmat eivät välttämättä yhtään tiedä, mitä pelireissuilla tapahtuu. Kaikki eivät valitettavasti ole luottamuksen arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen paska urheilusaldo johtuu nimenomaan liian pehmeistä metodeista. Lapset oppivat pelkäämään jo nuorena, ja siksi eivät kestä kovempaa harjoittelua lainkaan. Kun jotain ei osata, ei sitä myöskään opetella, koska äiti on sanonut, ettei kaikessa voi olla hyvä.
Suomi pärjää ainoastaan marginaalilajeissa, ja niissäkin käytännössä vain joukkuelajeissa, kuten jääkiekko. Hiihtäminenkään ei enää oikein suju, liian rankkaa kato.
Urheilu on nykyään liikaa haiskanpitoa. Lapset eivät oikeastaan halua oppia, vaan haluavat tehdä niinkuin itse tykkäävät tehdä. Onnistumisen pelko on suuri. Joukkuelajit ja kaikki pelaa ja silleen.
Ihan kiva muuten, mutta hassunhauskuus on oikeasti hirveä temppu lasten tulevaisuudelle. Nuorena on enää vaikeaa oppia hyväksi missään. Aika meni ohi jo, ja voit olla korkeintaan "ok".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, ettei koskettele sopimattomasti, eikä tiristele suihkuun.
Vierailija kirjoitti:
Urheilu on nykyään liikaa haiskanpitoa. Lapset eivät oikeastaan halua oppia, vaan haluavat tehdä niinkuin itse tykkäävät tehdä. Onnistumisen pelko on suuri. Joukkuelajit ja kaikki pelaa ja silleen.
Ihan kiva muuten, mutta hassunhauskuus on oikeasti hirveä temppu lasten tulevaisuudelle. Nuorena on enää vaikeaa oppia hyväksi missään. Aika meni ohi jo, ja voit olla korkeintaan "ok".
Täysin totta
Huumorintajua, yksilöllistä huomioimista. Kehuja ja kannustamista. Kuitenkin tavoitteellista treenaamista ja myös vähemmän kivojen juttujen harjoittelua. Ryhmähengen luomista.