Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla 3v " epäsosiaalisia" lapsia
15.03.2006 |
Meidän esikoinen on niin menevä ja touhukas lapsi esim. omassa pihassa. Keksii itse kaiken sorttista tekemistä ja touhuaa omiiaan vaikka kuinka.
Mutta kun mennään esim. puistoon jossa on toisia lapsia niin poika vaan kiertelee yksin ties missä, ja vaikka joku toinen pyytäisi häntä esim. keinulaudalle keinumaan niin ei missään nimessä mene... vaan lähtee ihan toiseen suuntaa... Vaikka joku huitoisi risulla päin naamaa niin ei tuumaa yhtään mitään. Ei siis milläänlailla osallistu toisten leikkeihin tai mene lapsiporukkaan mukaan...
Hän on aina ollut sellainen todella reipas ja aurinkoinen. Ei ole koskaan vierastanut ketään aikuista ja vaikka jku vieras sanoisi lähtiessään meiltä, että lähdetkö mukaan niin heti olisi valmis lähtemään. Mutta vaikka meille kotiin tulee leikkikavereita niin ei mitään reaktiota toisiin lapsiin.
Tässä kun nuorempi nyt on 1,5v niin olen kummastellut, että kun joudun ihan pojan perässä juoksemaan kun tämä haketuu toisten lapsten luoksen ja aina on saanut varoa ettei mene ns. liian lähelle tai satu mitään... siis siitä asti kun on kontannut niin on mennyt toisia lapsia tutkimaan. Kun taas esikoinen ei vauvanakaan tai muutenkaan pienenä koskaan edes konttaamalla mennyt toisten lasten läheisyyteen...
En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan, mutta olen vaan jotenkin huolissani siitä, että mikä tuota poikaa oikein vaivaa...
Kommentit (2)
mutta tuon esikoisen " touhu" on jo niin ahdistavaa, että minulta meinaa itsku päästä kun olemme puistossa... poika muuttuu niin täysin erilaiseksi, ei suko mitään, ei tee mitään niin kuin " pitäisi" ainoastaan kiukuttelee ja taahailee karkuun... Välillä yrittää hävitä pois näkyviltä kokonaan ja kun lapselta puuttuu kokonaan pelko siitä että, äiti ei todella olekkaan lähellä niin hirvittää että eksyy pian oikeasti...
Kun olemme ulkona tai kävelemme jossakin ja pojalle iskee ns. kiukkukohtaus " en kävele" tai joatkin muuta niin tälle pojalle ei missään nimessä saa tehdä sitä " noh, äiti menee, heippa" koska silloin poika yksin kertaisesti lähtee vaikka ihan toiseen suuntaa tai istuu siinä ties kuinka pitkään, ja minä kerkiäisin vaikka kotiin asti...
meidän nuoremmalle kun ilmoitan " heippa, äiti lähtee" niin jo tulee poikaan vauhtia ja juoksee kyllä perässä... mutta ei puhettakaan esikoisen kanssa...
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itsekin olen ollut sellainen vaikka ei millään kukaan usko.
Eli juuri samanlaista kuin teilläkin. Ei ujostele aikuisia mutta lapsista ei ole koskaan oikein välittänyt. Joskus suorastaan pelkää heitä. Pikkuveli 3-v. on aivan eri maata.
Olen itse pähkäillyt asian niin, että esikoinen ei pidä oikein mistään arvaamattomasta. Ja lapsethan ovat usein arvaamattomia...vievät leluja käsistä, tönivät. Meidän poika on osaaa kyllä leikkiä esim. naapurin pojan kanssa mutta siinä meni melkein vuosi ennen kuin poika oli riittävän tuttu. Mutta sitten esim. 12-v. serkkuni kanssa tykkää puuhastella paljonkin, aina kun he tulevat kylään.
En osaa oikein mitenkään auttaa kuin sillä, että me kaikki olemme erilaisia. Minäkään en koskaan halunnut päiväkotipäivän jälkeen ja viikonloppuisin leikkiä kavereiden kanssa. Aikuisten kanssa sitä vastoin olisin halunnut pelata, leikkiä ja olla. Vielä kouluiässäkin mielummin käpristyin peiton alle lukemaan. Mutta onneksi " ryhdistäydyin" ja olen nykyään suhteellisen sosiaalinen...