Lue keskustelun säännöt.
Akateemiset, miten jaksatte landella?
11.01.2017 |
Joululoman jälkeen palasin uudelle kotipaikkakunnalleni ja itkuhan siinä pääsee. Miten oikeasti jaksatte elää täällä? Juuri mitään ei voi tehdä töiden jälkeen muuta kuin olla kotona ja odottaa seuraavaa työpäivää. 90% vastaantulevista ihmisistä on kaikenlaisia junttieinareita ja pää hajoaa
Kommentit (64)
AI minä kun luulin, että nimenomaan akateemiset ovat flegmaattisia introvertteja.
En ole saanut kovin toimeliasta kuvaa tuntemistani akateemisista. Eikö se muutenkin ole vähän sellainen elämänvalinta, johon vain ajaudutaan, kun ei uskalleta koulun suojista kylmään maailmaan omilleen. Tai ei tiedetä mitä halutaan.
Minä luulin että teille riittää nojatuoli ja kirjakasa ja punkkupullo. Kännitkin sivistyneesti kalsareissa.
Pöytälaatikkoon haikeita runoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme vanhaa suurta maalaistaloa, minä, mies ja lapset 16, 13 ja 8 vuotta. Mies käy töissä kaupungissa ja vanhin lapsi käy erikoislukiota siellä. Työ- ja koulumatkaa kertyy noin 1 1/2 tuntia päivässä. Itse olen juuri suorittanut FM-tutkinnon ja suunnittelen jatko-opintoja. Aikaisemmin olin terveydenhoitaja kunnalla. Opintojen lisäksi viljelen puutarhaa ja kolmea kasvihuonetta, hoidan kolmea hevosta, lampaita ja kanoja. Koiria on kolme ja kissoja kaksi. Harrastan aktiivisesti ratsastusta ja toimin mukana useissa yhdistyksissä ja järjestöissä, mm. SPR, Hem och Skola, Livboijen, sotilaskotiyhdistys ym. Seuraelämä paikkakunnalla on vilkasta, täällä asuu paljon kaupungissa työssä käyviä. Koko perheen yhteinen harrastus on veneily, meillä on 12-metrinen puuvene, jonka pitäminen kunnossa vaatii paljon aikaa. Kaksi lapsista purjehtivat jollilla. Meillä ei ole juurikaan luppoaikaa. Viihdymme täällä valtavan hyvin.
Yliopistolta lasta hakemaan ja kotiin noin viiden aikaan. Leikit ja syömiset seitsemään saakka. Sitten iltatoimet. Viikonloppusin ulkoillaan ja retkeillään. Talon ympärillä metsää ja oma ranta. Aika kuluu mukavasti. Illalla ihaillaan kaunista järvinäkymää. Joskus leivotaan. Pelaillaan. Joskus käymme kylällä kahvilla. Emme arvosta kaupunkien elämänmenoa ja hälinää. Emme viihdy ostareilla tai massatapahtumissa. Ei ole aikaa shoppailuun.