Kuvittelin, että suhteeni äitiin paranisi vanhemmiten, mutta taitaa mennä päinvastoin

Avautuminen. Vituttaa niin paljon kyseinen henkilö.
Ensinnäkin, kun valmistuin koulusta, äitini kommentti asiaan oli " Et varmaan koskaan saa oman alan töitä" Selvä, kiitos kannustuksesta. Nyt olen työllistynyt työhön jota vihaan, johon äitini sanoo, että kyllä minä tykkäisin sinun työstäsi. Vaikka makaisin jossain katuojassa, kun työni ahistaa niin paljon niin kai se huikkaisi sinnekin, että kyllä minä siitä tykkäisin. Ei ikinä mitään kannustusta työnhakuun. Ikinä.
No sitten tuossa joulun välipäivinä hän kysyi jos voisi tulla luokseni käymään. Sanoin että olen töissä silloin ettei käy. "Aijaa valehteletko, etkö halua mua sinne" Niin mitä vittua nyt taas......
Plus asun äitini sukulaisen omistamassa asunnossa, johon vuokranantajani jätti ison divaanisohvan käyttööni. Äiti ilmoittaa, että on sanonut vuokranantajalleni että voi myydä sohvansa koska en tee mitään niin isolla. Siis taas. Mitä vittua.
Mikä sitä oikeesti vaivaa. Mä en haluaisi alkaa riitelemään hänen kanssaan kun hänkin on jo reilu 60 v. Mut mä en vaan tajuu miks se muuttuu vaan pahemmaksi ja pahemmaksi :(