Te jotka saitte lapsenne iäkkäitä ja vapaaehtoisesti lapsettomat
Olen pitkään miettinyt, että onko kaikki velat nuoria aikuisia, jotka ensin suuvaahdossa luo uraansa ja julistaa lapsettomanelämän ihanuutta ja sitten nelikymppisenä heräävät biologisen kellon tikitykseen ja ryntäävät lisääntymään lapsettomuushoidoilla.
Ja toisinpäin, eli onko kaikki iäkkäät lisääntyjät entisiä suuvaahdossa veloja?
Kommentit (4)
Ei oo suusta tullut vaahtoa muutaku hampaita pestessä ja silti sain lapset 4-kymppisenä ilman hedelmöityshoitoja. Aiemmin en edes yrittänyt, koska asia ei tuntunut ajankohtaiselta ja rupesin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa 37-vuotiaana. Sittenkään "projekti" ei aiheuttanut minussa pakkomielteistä käytöstä tai suuria intohimoja, vaikka lapsiani toki kovasti rakastankin. Elämä oli hyvää aiemmin, elämä on hyvää nyt.
Kiva kun kysyit.
Jos on varma siitä, ettei halua koskaan lapsia, mieli muuttuu erittäin harvoin. Kun mittatikuksi varmuudelle asetetaan se, onko sterilisaatio tehty vai ei, muistaakseni kuusi prosenttia lapsettomista naisista katuu toimenpidettä. Tämä päätelmä tehtiin yhdysvaltalaisesta aineistosta, ja Yhdysvalloissa tunnetusti ei ole lakiin perustuvia ikärajoja sterilisaatiolle, vaan sen voi lääkärin arvion perusteella saada periaatteessa kuka tahansa täysi-ikäinen. Suomessa, jossa steriliaation saaminen edellyttää kolmenkymmen vuoden ikää, prosentti on todennäköisesti vielä tuotakin pienempi.
Sitten kun otetaan huomioon, että 85–95 % suomalaisista naisista haluaa lapsia, voidaan aika helposti päätellä, että juuri kukaan nelikymppisenä äidiksi tulleista ei ole pitänyt itseään vapaaehtoisesti lapsettomassa, suu vaahdossa tai muuten. Se, että ensisynnyttäjien keski-ikä nousee ja iäkäiden ensisynnyttäjien määrä kasvaa, johtuu ihan muista tekijöistä.
No Kertokaa nyt