Minkälaisia teidän FWB -suhteet on?

Olen itse ollut samaisessa tilanteesstilanteessa. Ihan inhimillistä että tunteet ottaa vallan mutta ei siitä mitää tuu jos mies kerra tarkentaa ettei silti halua mitään. Oot joku välivaihe vaan. Mukavasta kun on hankala luopua.

Olen myös usein miettinyt, että onko hänellä muitakin naisia. Luulen, ettei ole, mutta en ole koskaan kysynyt, enkä kyllä välttämättä haluaisi tietääkään. Ja jos on muitakin, niin kohteleeko heitä samalla tavalla... olen havaitsevinan itsessäni mustasukkaisia piirteitä, enkä pidä siitä. Toisaalta, olen miettinyt myös muita miehiä, vaikka suhteeseen en ole ryhtynyt samaan aikaan kenenkään muun kanssa.

Olen joskus menneisyydessä ollut suhteessa miehen kanssa, jolla oli muitakin naisia. Tiesin heistä, enkä välittänyt. Siitä huolimatta se suhde söi kyllä minua sisältä, ja nyt olen tällä kertaa tällaisessa suhteessa. Mutta eipä ole muitakaan. On ihanaa tuntea olevansa haluttu, ja myös itse haluta miestä. Yhdenillan jutut eivät ole minua varten.

Ap

Nyt kun luen omia ajatuksiani tänne kirjoitettuna, huomaan, miten säälittävä tapaus olen 😂 . Olen tähän asti vakuutellut itselleni, että tämä on vain seksisuhde. Nyt huomaan, että ehkä olen kuitenkin ihastunut. Voi helv... Mutta jos toinen kohtelee kuin ns. kukkaa kämmenellä ja haluaa muutakin kuin seksiä, niin ei voi minua moittia, eikö niin? Leffareissut ja ravintolaillat on yleensä hänen aloitteestaan, eikä minun.

Pakko puhua asia selväksi tämän miehen kanssa. Järki sanoo, että lopeta suhde, mutta tunteet on näköjään estäneet. Onko hän ajatellut samoin, vai onko vain kusipää joka haluaa käyttää minua hyväksi, ja siksi miellyttää minua kaikinkeinoin.

Ap

eikös thunderbirdissä sanota aina että FWB

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun luen omia ajatuksiani tänne kirjoitettuna, huomaan, miten säälittävä tapaus olen 😂 . Olen tähän asti vakuutellut itselleni, että tämä on vain seksisuhde. Nyt huomaan, että ehkä olen kuitenkin ihastunut. Voi helv... Mutta jos toinen kohtelee kuin ns. kukkaa kämmenellä ja haluaa muutakin kuin seksiä, niin ei voi minua moittia, eikö niin? Leffareissut ja ravintolaillat on yleensä hänen aloitteestaan, eikä minun.

Pakko puhua asia selväksi tämän miehen kanssa. Järki sanoo, että lopeta suhde, mutta tunteet on näköjään estäneet. Onko hän ajatellut samoin, vai onko vain kusipää joka haluaa käyttää minua hyväksi, ja siksi miellyttää minua kaikinkeinoin.

Ap

Ööö, missäköhän kohtaa tässä tapahtuu hyväksikäyttöä? Bitch please, alusta asti mies on sanonut hyvin selväsanaisesti ettei halua mitään vakavaa. Ja sinä siihen vakuutellut, että et sinäkään. Sitten hän kohtelee sua hyvin, ja vielä uudestaan varmistaa ettei kuitenkaan halua mitään vakavaa. Ja sinä alat menemään pitkin seiniä. Ja hänkö tässä on se pahis? Öö...? Olen itse nainen, mutta huhhuh putosin kyllä kärryiltä tässä kuviossa. En saa nyt tuosta miehestä kyllä pahista tekemälläkään, mutta suosittelen kyllä suhteen lopettamista, jos se noin vaikeaa on. 

:D

No ei hän pahis olekaan, täysin päinvastoin. Jotenkin vain alkoi ajatukset pyörimään ihan väärillä raiteilla. Miksi hän kohtelee minua niin hyvin, suoraan sanottuna paremmin kuin kukaan mies aiemmin? Mutta kuitenkin haluaa pitää suhteen fwb:nä.

Siksi kysyinkin, millaisia muiden fwb-suhteet on, onko vain seksiä tutun ja turvallisen ihmisen kanssa, vai onko enemmänkin? Onko yhteisiä leffa-/ravintolailtoja, onko hellyydenosoituksia ja huomioimista muuallakin kuin sängyssä?

Ap

Mulla on fwb suhde mun entisen avomiehen kanssa. Kyllä meillä on paljon muutakin kuin seksiä. Pubi-iltoja, ravintolassa käymistä, elokuvissa käymistä, luontoretkillä käymistä... Me tykkäämme toisistamme toki muutenkin kuin petikavereina.

Silti kumpikaan ei halua enää yhteen pariskuntana. Sitä kokeiltiin jo 4 vuotta ja ei toimi. Mutta tällä tavalla kun ei tarvi asua saman katon alla, eikä kummallakaan ole oikeutta vaatia mitään, esim. säännöllisiä tapaamisia, homma toimii hyvin.

Minullekin tämä suhde on siksi hyvä, kun en halua ketään tänne asumaan tai muuttaa kenenkään nurkkiin, kun on nuo lapsetkin. En halua muita minun arkeeni, haluan hoitaa asiani omalla tavallani, enkä kaipaa ketään sohvaperunaa. Toki seura itselleni kelpaa vallan hyvin vapaa-ajalla, ja siksi olen tähän suhteeseen jäänyt. Miein vain, että miten ns. normaalia on tuollainen tunteiden ja hellyyden osoitukset suhteessa, joka pitäisi perustua seksiin. No, en valita. Lakkaan miettimästä asiaa liikoja ja nautin siitä, mitä saan. :)

Ap

Mä haluaisin myös miehen, jonka kainaloon käpertyä välillä :( Kaipaan miehen kosketusta, mutta en halua yhdenillan juttuja. Mistä löytyy 40+ kolmen lapsen sinkkuäidille seuraa? Nettideittailuakin kokeillut, mutta en löytänyt ketään järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin myös miehen, jonka kainaloon käpertyä välillä :( Kaipaan miehen kosketusta, mutta en halua yhdenillan juttuja. Mistä löytyy 40+ kolmen lapsen sinkkuäidille seuraa? Nettideittailuakin kokeillut, mutta en löytänyt ketään järkevää.

Siis ikää 40 + v. ja lapsia vain kolme :D

Sama

Vierailija kirjoitti:

Miein vain, että miten ns. normaalia on tuollainen tunteiden ja hellyyden osoitukset suhteessa, joka pitäisi perustua seksiin. No, en valita. Lakkaan miettimästä asiaa liikoja ja nautin siitä, mitä saan. :)

Eli saat nyt juuri sitä mitä halusitkin, mutta ajattelet että se on epänormaalia ja koet jotain yleismaailmallista tuskaa aiheesta?

Arvaan jo seuraavan askeleen: painostat miestä aikasi kunnes se kyllästyy skitsoiluun ja jättää sinut ja sitten haukut kaikki miehet paskoiksi :D

Mä en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, ainoastaan kolme miestä ollut mun elämässä. Viimeisin kosi minua ja edelleen ollaan naimisissa :) . En osaisi kuvitella itselleni suhdetta, jossa mies näyttää tunteensa, mutta ei kuitenkaan ole tosissaan. Mikä suhde se sellainen muka on?

Seksisuhteen jotenkin käsitän. Kai. Kaksi aikuista ihmistä päättää harrastaa seksiä keskenään ja hyvä vaan, jos on joku tuttu ihminen eikä joku random kadulta/baarista tyydyttämässä tarpeet.

Tuo ap:n kuvailema tilanne: mies pitää hyvänä ja haluaa itselleenkin läheisyyttä, mutta ei kuitenkaan halua lähelle. Voiko sellainen pidemmän päälle toimia? Joku satuttaa itsensä tässä ja pahasti. Tai siis itsehän te päätätte omista suhteistanne, mutta miten aitoa tuollainen muka on? Miksi olla toisen kanssa jos ei kuitenkaan halua olla sen kanssa? Ei ummarra.

Minulla on vastaavan tyyppinen suhde, tosin sillä erotuksella, että välimatka on pitkä. Pitkän välimatkan vuoksi tapaamisia on välillä viikon välein ja välillä saattaa mennä useampikin kuukausi, riippuen työmatkoista. Niin vaikeaa kuin joillekin onkin käsittää, myös miehet (ainakin osa ;) ) kaipaavat hellyyttä ja haluavat tuntea itsensä rakastetuksi ja halutuksi. Emme mekään pidä juurikaan yhteyttä silloin kun emme nää. Itselleni se on helpompaa, koska yhteyden pito vaan "aktivoi" ikävän. Tiedän myös, että vaikka noilla lyhyemmillä kohtaamisilla yhdessä vietetty aika onkin todella ihanaa, niin ei meidän arkinen yhteiselämä kuitenkaan tulisi toimimaan. Tai se vaatisi kummaltakin paljon töitä ja myönnytyksiä. Olemme keskenämme hyvin samanlaisia, jonka vuoksi viihdymme todella hyvin yhdessä ja k-18 osastollakin kaikki natsaa. Mutta koska kumpikin on todella räiskyvä persoona, todennäköisesti emme mahtuisi saman katon alle pidemmäksi aikaa. Ja se on asia mikä pelottaa liikaa. Ja se toisaalta pelottaa myös ajatus intohimon laantumisesta. Kun näemme harvoin, emmekä muutoin pidä paljoakaan yhteyttä, se tunnekuohu näkemisen yhteydessä on valtaisa. Myönnän nauttivani suunnattomasti siitä, että olen toiselle "maailman keskipiste" sen päivän-parin ajan, mitä ollemme yhdessä. Yhteisten hetkien jälkeen jää ikävä toisen ihon kosketusta, mutta se on se hinta, mikä on maksettava. Onhan se ihan tutkittukin juttu, että rakastuminen aktivoi samoja alueita aivoissa, kuin jotkut huumeet, eli rakastumisen tunne voi koukuttaa. Itselleni on ehkä käynyt näin. Ja koska takana on myös pidempi avoliitto ja avioliitto eri henkilöiden kanssa, niin pelkään myös sitä, että sitoutuminen samaan ihmiseen yhteen muuttamisineen saa sen huumaavan tunteen laantumaan vuosien saatossa. Ja keskustelujemme perusteella tällä fwb-ystävälläni on samoja ajatuksia. Kumpikin on myös ajautunut edellisissä suhteissaan pettämään (sivusuhteita) ja kumpikin myös tiedostaa,että niin kävisi todennäköisesti meidänkin suhteessa. Ja pohjimmiltaan kummaltakin löytyy sen verran mustasukkaisuutta, että avoimeen suhteeseen meistä ei olisi. Eli nautimme vain niistä hetkistä, mitä meillä nyt on ja yritämme olla miettimättä tulevaa. Eli tiivistettynä: minä rakastan ja himoitsen todella ja haluan että toisella on hyvä olla silloin kun näemme. Mutta pelkään likaa. Pelkään intohimon laantumista, pelkään etten koe samanlaista tunnetta enää koskaan kenenkään kanssa jos tämä juttu kuivuu kasaan ja ennen kaikkea, pelkään muutosta.

13, onko teistä jompikumpi tai molemmat tahoillaan suhteessa?

Mä olen kerran tapaillut tyyppiä, jonka luokittelisin pelkäksi panokaveriksi. Nähtiin aika harvakseltaan ja silloin harrastettiin vain seksiä, eikä se tosiaan aina ollut minua(kin) tyydyttävää. Se juttu hiipui tavallaan itsekseen, kun jätin kerran vastaamatta viestiin. Tämä henkilö ei kiinnostanut mua mitenkään muuten ja sitten kun tajusi, ettei seksi tule sujumaan, niin oli helppo vain unohtaa koko tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin myös miehen, jonka kainaloon käpertyä välillä :( Kaipaan miehen kosketusta, mutta en halua yhdenillan juttuja. Mistä löytyy 40+ kolmen lapsen sinkkuäidille seuraa? Nettideittailuakin kokeillut, mutta en löytänyt ketään järkevää.

Minut löytäisi netistä ja olen voinut sinua lähestyäkin, mutta olet voinut jättää vastaamatta minulle, koska olen sinua nuorempi.

M27

Vierailija kirjoitti:

13, onko teistä jompikumpi tai molemmat tahoillaan suhteessa?

Molemmat naimisissa. Oma avioliittoni emotionaalisesti kuollut. Olemme lähinnä kämppiksiä ja näin on käynyt myös aikaisemmissa pidemmissä suhteissani. Fwb:n avioliiton tilasta en voi toki varmaksi sanoa, mutta käsitykseni mukaan tilanne melko sama. Arki toimii, mutta tunteet ovat hiipuneet jo vuosia sitten.

Minä ja miesystäväni tapaamme viikoittain, ja seksi on hyvää, ja välitämme paljon toisistamme, käymme elokuvissa ja syömässä. Osan viikosta elämme erillisiä elämiä, olemme töissä tahoillamme ja minulla on lapsia. Emme aio naimisiin, emmekä ole muuttamassa yhteen.

Silti olemme molemmat sitä mieltä, että olemme sitoutuneessa, vakiintuneessa ja rakastavassa parisuhteessa, emme mitään panokavereita. Tämä tehtiin myös selväksi jo heti muutaman tapaamisen jälkeen.

Ei parisuhteen tarvitse tarkoittaa yhdessä asumista.

Helppo diagnoosi: tässä on käynyt niin kuin monesti tapailussa tai sivusuhteessa, tai fuck buddy suhteessa käy: toiselle tulee tunteet peliin. Se on ihan inhimillistä. Harmi vaan että sille toiselle pelin säännöt eivät silti ole muuttuneet. Silloin sen joka on rakastunut, täytyy ihan oman hyvinvoinnin vuoksi irtautua siitä suhteesta. Syyksi voi sanoa ihan suoraan että on tullut tunteita, eikä pysty enää olemaan vain friends with benefits. Toinen sitten tekee siinä omat ratkaisunsa. Joko hänelläkin on tullut tunteita, mutta ehkä ei ja tulee ero.

Tuo teidän suhde on livennyt seurustelun puolelle ja olet sallinut sen.