Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisia teidän FWB -suhteet on?
08.01.2017 |
Tapasin viime kesänä miehen, jota muutaman viikon välein näen lähinnä seksin merkeissä. Hän on alusta asti tehnyt selväksi, ettei halua parisuhdetta, ja tämän olen hyväksynyt. En minäkään halua vakavaa suhdetta. Arki lasten ja työn välillä on sellaista, ettei tässä elämänvaiheessa ole siihen tilaa miehelle (joudun usein tekemään myös iltaisin töitä kotona). Näemme ainoastaan kahden kun kummallakaan ei ole lapsia. Olemme sopineet, että fwb-suhde vain. Tilanne siis selvä. Vai onko?
Kun tapaamme, hän on erittäin huomaavainen ja hellyydenkipeä, toki myös kunnon seksiä haluava. Seksimme on molempia tyydyttävä. Lisäksi hän haluaa hellyyttä ja kosketusta ( myös seksin jälkeen kun minä olisin jo menossa suihkuun).
Monesti myös käymme ulkona, syömässä tai leffassa tms. Tai teemme yhdessä ruokaa ja katsomme jonkun leffan jommankumman kotona. Hän tykkää laittaa ruokaa minulle. On huomioinut minun mieltymykseni ja allergiani, lisäksi on ostellut minulle viiniä, suklaata ja jopa kukkiakin kerran. Ulkona kävellessä hän haluaa toisinaan pitää kädestäni. Yhdessä nukkuessamme hän haluaa olla lähellä, kaappaa ihanasti kainaloon.
Juttelemme paljon eri asioista, hänelle on helppo puhua ja hän kertoo myös omia juttujaan omista lapsistaan ja erostaan jne. Molemmat kunnioittavat toisensa menneisyyttä.
Kaikinpuolin yhdessä ollessamme hän vaikuttaa ihanalta ns. seurustelukumppanilta. Mutta kun otan asian puheeksi, hän sanoo, ettei halua vakavaa suhdetta.
Ja kun emme näe toisiamme, hänestä ei kuulu mitään jopa viikkoihin, kunnes jompikumpi ehdottaa yhteistä viikonloppua/iltaa/yötä. Selvästikin haluaa pitää etäisyyttä, kun emme ole yhdessä. Mutta kun olemme yhdessä, hän haluaa ottaa kaiken ilon irti.
Suoraan sanottuna olen hämmentynyt. Tuntuu vähän pahaltakin, kun hän käytöksellään viestii haluavansa enemmän, mutta kuitenkin on etäinen. Ja vakuuttaa, ettei halua vakavaa.
Olen monet kerrat miettinyt tämän lopettamista, mutta kun näen hänet ja hän taas kaappaa kainaloon, niin siinä on vaan niin hyvä olla. Miksi jatkan? Ei minulla ole muutakaan tällä hetkellä, ja kuten alussa sanoin, ei minun arkeeni mahdu muita. En jaksaisi panostaa suhteeseen, jos täytyisi lapsetkin siihen ottaa mukaan (molempien). En kuitenkaan ole varma, haluaisiko hän enemmän kuin sanoo. Kumpi hajottaa ja kumpaa tässä suhteessa?
Kommentit (29)
Mulla on myös ap:n kuvaileman kaltainen panosuhde. meillä se on oikeasti vain panosuhde, emmekä ole suunnittelemassa yhteistä tulevaisuutta. Kummankin toiveesta. VAIKKA tunteita on kummallakin. Tapaamme harvakseltaan koska lapset. Mieluiten vietämme harvat tapaamisemme kahdestaan ja nauttien vain toistemme seurasta ja läheisyydestä, jota eivät kaverit tai muut paikallaolijat häiritse. Kaverit tietävät suhteesta, mutta lapset eivät. Tai tämän miehen lapset saattavat tietääkin jotain (en ole tarkemmin kysellyt) mutta mun lapsilla ei taida olla aavistustakaan.
Mulle tällainen panosuhde sopii hyvin. Omat lapset, työ ja ARKI vie kaiken ajan. Ja samaa sano mieskin. Silti toisen läheisyys on ihanaa. Ja säännöllinen seksi. Itse en jaksaisi metsästää aina uutta kumppania jostain ravintoloista tai nettipalstoilta, joten tämä järjestely sopii hyvin. Ja sitten kun ei enää sovi, asia pitää ottaa reilusti puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai sun mielestä panokaverinaista pitäisi kohdella kuin roskaa, heittää mällit naamalle ja haukkumasanoja huudellen rynnätä ulos heti kun akti suoritettu tai muuten mies on rakastunut? Se että kohtelee hyvin on merkki vain siitä ettei mies ole kusipää mutta ei mistään tunteista. Lopeta itsellesi valehtelu ettet muka halua suhdetta ko. miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ai sun mielestä panokaverinaista pitäisi kohdella kuin roskaa, heittää mällit naamalle ja haukkumasanoja huudellen rynnätä ulos heti kun akti suoritettu tai muuten mies on rakastunut? Se että kohtelee hyvin on merkki vain siitä ettei mies ole kusipää mutta ei mistään tunteista. Lopeta itsellesi valehtelu ettet muka halua suhdetta ko. miehen kanssa.
Tämä myös ihmetyttää näin sinkkumiehenä. Jos kävisi niin ihmeellisesti, että tapaisin naisen jonka kanssa seurustelu ei kiinnosta, mutta panokaveruus tulisi kyseeseen, niin aivan varmasti pitäisin naista tapaamisten aikana yhtä hyvänä, kuin seurustelukumppania.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ap:n kuvailema tilanne: mies pitää hyvänä ja haluaa itselleenkin läheisyyttä, mutta ei kuitenkaan halua lähelle. Voiko sellainen pidemmän päälle toimia? Joku satuttaa itsensä tässä ja pahasti. Tai siis itsehän te päätätte omista suhteistanne, mutta miten aitoa tuollainen muka on? Miksi olla toisen kanssa jos ei kuitenkaan halua olla sen kanssa? Ei ummarra.
No minä ainakin olen niin erakko luonne, että en halua olla mitenkään järin kiinteästi kenenkään kanssa. En myöskään pidä sitoutumisen ajatuksesta yleensäkään, haluan olla vapaa ja ilman että olen selitysvelvollinen mistään kellekään. Esim. kun minä ja tämä ex, nykyinen "fuckbuddy", oltiin yhdessä, oli hänen puolelta kaikenlaista mustasukkaisuusdraamaa ihan ilman syytä. Nyt ei sellaista ole, koska molemmat on vapaita. Kumpikaan ei tietääkseni ole edes käyttänyt vapautta olla muidenkin kanssa, mutta ajatuksena se on mukava, ettei ole sitoutunut mihinkään.
Tällaisille erakkoluonteisille ihmisillle, jotka haluavat asua yksin, olla vapaita, eivätkä halua mitään perheen perustamisia, tällainen järjestely voi olla aivan mainio. Mikäpä olisi sen parempi yhdistelmä kuin paras kaveri + luotettava seksikumppani elämässä, ilman mitään sitoumuksia.
- 7, jo 6 vuotta FWB suhteessa
Minulla myös fwb-suhde. Tapaamme kerran viikolla ja yleensä vietämme viikonloppuisin aikaa yhdessä. Myös yhteisiä lomia on ollut. Syy tähän on se, ettei kumpikaan meistä halua mitään uusperhesäätöjä. Tulee näitä muita lukiessa mieleen, että tapaamme aika usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai sun mielestä panokaverinaista pitäisi kohdella kuin roskaa, heittää mällit naamalle ja haukkumasanoja huudellen rynnätä ulos heti kun akti suoritettu tai muuten mies on rakastunut? Se että kohtelee hyvin on merkki vain siitä ettei mies ole kusipää mutta ei mistään tunteista. Lopeta itsellesi valehtelu ettet muka halua suhdetta ko. miehen kanssa.
Jännämies tekisi näin :D
Kertokaa missä menee seurustelun ja FWB-suhteen raja? Entä mitä on sitten tapailu?
Kaksi aikuista ihmistä viettää yhdessä vapaa-aikaa sekä seksin merkeissä, että muutenkin vaan. Kummallakaan ei ole muita kumppaneita. Fwb-suhteessa saisi olla, mutta se ei olis pettämistä, eikö niin?
Ulkona voidaan käydä, baarissa, leffassa, syömässä. Mutta kavereita ei oteta mukaan, niinkö? Vai esittelettekö teidän fwb-kumppanit kavereille? Lapsille nyt ei ainakaan kannata, varsinkin jos on ihan uusi tapaus. Pidemmän päälle voisin ajatella, että kyllä äidillä/isillä saa olla kavereita, vaikkei samaa sukupuolta olisikaan. Miksei niitä voisi lapsillekin esitellä joskus? Vai onko se sitten seurustelua?
Ymmärrän oikein hyvin, että yhteistä tulevaisuutta ei haluta suunnitella, jos molemmilla on omat kodit, työt, lapset ja arki hoidettava. Kun kummallakin on lapseton vapaa viikonloppu, nii vietetään yhdessä yö tai pari. Yhteenmuuttoa ei haluta, se olisi liian monimutkaista työmatkojen ja lasten koulujen takia, ja muutenkin arki sujuu hyvin vanhaan malliin. Ja jos muuttaisi yhteen, niin olisiko se enää ihanaa sen toisen ihmisen kanssa? Toisen tavat alkaa ärsyttämään ennenpitkää, joten parempi asua vain eri osoitteissa.
Jos tapaamisten välillä ei pidetä juurikaan yhteyttä, kyse on fwb. Jos taas kirjoitellaan kaikkea höpöhöpöä, lähetetään kissavideolinkkejä tms. toisille ja kysellään, miten on viikko mennyt, onko kyse sitten seurustelusta?
On tää monimutkaista :D :D
Jos mies harrastaa seksiä naisen kanssa toistuvasti ja pitää hyvänä, huomioi eri tavoilla naista, niin voiko joku oikeesti väittää, että sellaisella miehellä ei ole tunteita tätä naista kohtaan? Halailu, pussailu, sohvalla vierekkäin makoilu tv:tä katellessa. Ei onnistuisi minulta mikään em. jos en olisi edes ihastunut toiseen, ja etenkään jos tietäisin, ettei toisella ole mitään tunteita minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kertokaa missä menee seurustelun ja FWB-suhteen raja? Entä mitä on sitten tapailu?"
No mulle ainakin fwb-suhteen ja seurustelun välillä suurimmat erot on, ettei fwb-jutussaole uskollisuusolettamaa eikä tulevaisuutta suunnitella seuraavia tapaamiskertoja pidemmälle. Fwb:n ei siis ole tarkoituskaan johtaa mihinkään tai kestää ikuisesti vaan juttu jatkuu niin kauan kuin kummastakin tuntuu hyvältä ja sitten kun jutun haluaa lopettaa niin sen voi tehdä ilman suurta draamaa ihan vain ilmoittamalla, ettei halua enää jatkaa. Mielestäni varsinaisessa seurustelusuhteessa, jossa on muitakin tulevaisuuden suunnitelmia kuin koska voidaan seuraavaksi nähdä, ollaan enemmän selitysvelvollisia siitä, miksi haluaa jutun loppuvan. Siinä kun lähtökohtaisesti oletetaan jutun kestävän "ikuisuuden" ja jollei niin käykkään, toinen tavallaan poikkeaa sovitusta. Samoin yleensä jos seurustellaan, ei ole suotavaa pitää muita säätöjä siinä rinnalla. Fwb jutuissa ei oletetakaan, että toinen olisi uskollinen.
Jos minua (AP) tarkoitat, niin ei ole seurustelua. Emme tapaa toistemme ystäviä tai sukulaisia eikä edes lapsia. Puhumme niistä kyllä useinkin, mutta hän ei ole selkeästi kiinnostunut tapaamaan heitä. On sanonut ihan suoraan. En voi valittaa, koska olen itse tähän ryhtynyt. Kuitenkin toisinaa tulee fiilis, että olisi kiva esitellä hänet vaikka siskolleni. En tiedä, miten lapset häneen reagoisi, enkä aio sitä ehdottaakaan. Hän voi tehdä tässä aloitteen, jos niin haluaa joskus.
Toisaalta olen tyytyväinen ja toisaalta en.
Ap