Läskien syrjintä-artikkeli. Keskityttäiskö vaikka syrjinnän poistamiseen eka niiltä, jotka ei voi vaikuttaa tilanteeseensa?

Niin, tai vaikkapa pyörätuolia käyttävä ei ole tilannettaan valinnut ja häntä syrjitään paljon enemmän kuin lihavia. Tiedän tämän kokemuksesta, sillä siskoni käyttää pyörätuolia lihassairauden takia.

Oon miettiny ihan samaa, todella outoa kun maailmassa on ryhmiä, jotka eivät ole itseään lihavaksi päästäneet vaan heitä syrjitään syistä, joihin he ei oo voinu vaikuttaa. Olin mäkin synnytyksen jälkeen läski ja reippaasti ylipainon puolella, mutta ihme kyllä kilot karisi kun aloin taas liikkua ja katsoa mitä syön.

"Tasan jokainen pystyy vaikuttamaan siihen, onko niin suuri ettei mahdu enää lentokoneen yhteen penkkiin."

No joo. Mutta miksi pitäisi edes haluta? Itse olen läski, enkä edes halua laihtua. Tämä on minun oma valintani. Ja minusta ihmisiä pitää koosta, ihonväristä, kansallisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, pukeutumistyylistä - ihan kaikista ominaisuuksista huolimatta kohdella ihmisarvoa kunnioittavasti, ja olla syrjimättä. Yhtä lailla paksua kuin pitkää tai pätkääkin, tietysti.

Vierailija kirjoitti:

"Tasan jokainen pystyy vaikuttamaan siihen, onko niin suuri ettei mahdu enää lentokoneen yhteen penkkiin."

No joo. Mutta miksi pitäisi edes haluta? Itse olen läski, enkä edes halua laihtua. Tämä on minun oma valintani. Ja minusta ihmisiä pitää koosta, ihonväristä, kansallisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, pukeutumistyylistä - ihan kaikista ominaisuuksista huolimatta kohdella ihmisarvoa kunnioittavasti, ja olla syrjimättä. Yhtä lailla paksua kuin pitkää tai pätkääkin, tietysti.

Me maksetaan sun terveydenhoitokulut kun sulla pettää sydän/polvet/selkä/mikä vaan täysin itseaiheutettuna, ystävä hyvä. Ei ap. Tulipa vaan mieleen.

Mua oikeasti kiinnostaa tämä asia... on vähän eri asia olla vaikka viisi kiloa normaalipainon rajan yläpuolella, kuin että sitä ylipainoa olisi 40 kiloa. Väittääkö joku ihan tosissaan, että eräänä aamuna heräsin lihavana? Miksei asialle tehdä jotain, mitä tahansa, ennen kuin on tilanteessa jossa ei mahdu lentokoneessa yhteen penkkiin?

Ja kyllä, sairaudet ovat eri asia. Jos on olemassa ihminen joka on ihan syönyt itsensä noin hurjasti ylipainoiseksi, eikä taustalla ole sairautta, vastaisi tähän, niin auttaisi minua ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tasan jokainen pystyy vaikuttamaan siihen, onko niin suuri ettei mahdu enää lentokoneen yhteen penkkiin."

No joo. Mutta miksi pitäisi edes haluta? Itse olen läski, enkä edes halua laihtua. Tämä on minun oma valintani. Ja minusta ihmisiä pitää koosta, ihonväristä, kansallisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, pukeutumistyylistä - ihan kaikista ominaisuuksista huolimatta kohdella ihmisarvoa kunnioittavasti, ja olla syrjimättä. Yhtä lailla paksua kuin pitkää tai pätkääkin, tietysti.

Me maksetaan sun terveydenhoitokulut kun sulla pettää sydän/polvet/selkä/mikä vaan täysin itseaiheutettuna, ystävä hyvä. Ei ap. Tulipa vaan mieleen.

Tähän asti, ja olen 43-vuotias, olette joutuneet kovin vähän maksamaan. Koko työurallani sairaspoissaolot on 5 päivää. Mitään perussairauksia ei ole, eikä veriarvoissa ole mitään vikaa, ei verenpaineessa, ei missään. Harrastan myös jonkun verran liikuntaa kun on 2 isoa koiraa jota pitää lenkittää ja harrastuttaa (mm. agility) ja olen ollut kasvissyöjä yli 10 vuotta, joten enpä tiedä onko ne riskit niin valtavat noin 25 liikakilosta huolimatta. Äitini on ainakin vielä 70 v täysin terve vaikka on noin 100-kiloisena aikuisuutensa viettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Mua oikeasti kiinnostaa tämä asia... on vähän eri asia olla vaikka viisi kiloa normaalipainon rajan yläpuolella, kuin että sitä ylipainoa olisi 40 kiloa. Väittääkö joku ihan tosissaan, että eräänä aamuna heräsin lihavana? Miksei asialle tehdä jotain, mitä tahansa, ennen kuin on tilanteessa jossa ei mahdu lentokoneessa yhteen penkkiin?

Ja kyllä, sairaudet ovat eri asia. Jos on olemassa ihminen joka on ihan syönyt itsensä noin hurjasti ylipainoiseksi, eikä taustalla ole sairautta, vastaisi tähän, niin auttaisi minua ymmärtämään.

Miksi kaikki lähtevät siitä ajatuksesta, että PITÄISI pyrkiä normaalipainoon? Kyllä totta kai kaikki huomaa sen jos paino merkittävästi nousee. 

Mutta aika usein on niin, että motivaatio oikeasti laihtua on kovin heikko, koska se johtuu vain esim. ulkoa tulleista toisten ihmisten arvoista joita ei sisäisesti itse kunnioita. Näin oli itsellänikin ja yritinkin laihdutella 10 vuotta.  Ei siksi, että olisin halunnut itse, vaan koska toisten ihmisten ulkonäköihanne ja toisten ihmisten terveyspaheksunta. Tajusin lopulta, että ei laihduttelu voi ikinä onnistua pysyvästi niin kauan kuin oikeasti itse en näe sillä arvoa.  Homma päätyi jojoiluun vaan.

Lopulta myönsin, että ei, minä en halua olla normaalipainoinen, koska en välitä ulkonäöstä oikeastaan yhtään, ja terveysriskitkään omassa painossani eivät ole kovin suuret vielä. Ja nautin paljon hyvästä ruoasta ja juomasta. Valitsin tietoisesti nautiskelun näistä, silti vaikka se tarkoittaakin ylipainoisuutta. 

Artikkeli oli todella huono, samoin koko thin privilege-soopa on naurettavaa.

Ei, mielestäni ylipainoisia ei kuulu syrjiä, mutta mikä pakko joillakin on tehdä sairaalloisuudesta normaalia? Jos ei mahdu enää yhdelle istumapaikalle tai huvipuiston laitteeseen, puhutaan jo sairaalloisesta lihavuudesta.

Allekirjoitan muutaman kyllä. Mutta bussien- ja lentokoneiden penkit plus huvilaitteet.. Ei kai niistä ekstraleveitä tarvitse tehdä jottei ylipainoinen tunne syrjintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tasan jokainen pystyy vaikuttamaan siihen, onko niin suuri ettei mahdu enää lentokoneen yhteen penkkiin."

No joo. Mutta miksi pitäisi edes haluta? Itse olen läski, enkä edes halua laihtua. Tämä on minun oma valintani. Ja minusta ihmisiä pitää koosta, ihonväristä, kansallisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, pukeutumistyylistä - ihan kaikista ominaisuuksista huolimatta kohdella ihmisarvoa kunnioittavasti, ja olla syrjimättä. Yhtä lailla paksua kuin pitkää tai pätkääkin, tietysti.

Me maksetaan sun terveydenhoitokulut kun sulla pettää sydän/polvet/selkä/mikä vaan täysin itseaiheutettuna, ystävä hyvä. Ei ap. Tulipa vaan mieleen.

Tähän asti, ja olen 43-vuotias, olette joutuneet kovin vähän maksamaan. Koko työurallani sairaspoissaolot on 5 päivää. Mitään perussairauksia ei ole, eikä veriarvoissa ole mitään vikaa, ei verenpaineessa, ei missään. Harrastan myös jonkun verran liikuntaa kun on 2 isoa koiraa jota pitää lenkittää ja harrastuttaa (mm. agility) ja olen ollut kasvissyöjä yli 10 vuotta, joten enpä tiedä onko ne riskit niin valtavat noin 25 liikakilosta huolimatta. Äitini on ainakin vielä 70 v täysin terve vaikka on noin 100-kiloisena aikuisuutensa viettänyt.

Keskimäärin reippaasti ylipainoinen sairastelee enemmän kuin normaalipainoinen. Sinä voit olla poikkeus.

Toki jos ihminen on rehellisesti ja aidosti itseensä tyytyväinen, niin eihän sillä kilomäärällä tai peilikuvalla ole liiemmin väliä. Tai koitan muotoilla paremmin: jos kokee olevansa oikein hyvä ja hyvännäköinen vaikkei vastaisikaan vallallaolevaa kauneusihannetta, niin asia on ok. Kellään ulkopuolisella ei pitäisi olla mitään kitistävää jos itse on oikeasti tyytyväinen.

MUTTA kuinka moni on oikeasti koossa 52 itseensä tyytyväinen, katsoo itseään peilistä ja toteaa "minä olen kaunis, fiksu, vaatimatonkin vielä, kelpaan itselleni ja muille"?

Saa kyllä olla aika järkyttävä norsu jos ei lentokoneen penkkiin mahdu :-D

Miksi kaikki entiset läskit on niitä pahimpia kiusaajia? Tuleeko se vittumaisuus luonteessa esille siinä vaiheessa kun lopettaa suruunsa syömisen? Kuka maksaa teidän kusipäisyydestä johtuvat haitat yhteiskunnalle? Jokuhan saattaa kaiken lisäksi vielä yks kaunis päivä vetää päin näköä.

Lihaviin kohdistuva viha on jotain sanoin kuvaamatonta ja todella moni kokee että hyökkääminen lihavia vastaan on ihan ok. On ok. ja suotavaa syrjiä ja haukkua lihavaa ihmistä.

Ap:n logiikkka on myös kestämätön. On kannustettavaa ja suotavaa syrjiä ja vihata lihavia ihmisiä koska pitkiä ja lyhyitäkin ihmisiä syrjitään. Ap:hen ei sovi logiikka että jos on itse kokenut haukkumista, vihaa ja syrjintää sen takia että on pitkä niin ei kannattaisi vastaavia toimia mitään muuta ihmisryhmää kohtaan.

Ehkei kyseessä ole empatiakyvyn puute vaan ap. aidosti uskoo että jos lihavia vihattaisiin enemmän ja aggressiivisemmin niin ehkä pitkät sitten jätettäisiin rauhaan. Sorry, ei se mene niin. Sua syrjitään ihan sun oman pituutesi vuoksi ei naapurin lihavuuden vuoksi.

Minusta artikkelin tarkoitus ei ollut sanoa että lihavuus pitäisi normalisoida vaan siinä kerrottiin vain kuinka inhottavaa on olla lihava. Ja voin yhtyä kaikkeen mitä siinä kuvailtiin. Laihtuminen ei onnistu kaikilta koska takana on yleensä mielenterveydellisiä ongelmia jotka estävät muutosten tekemisen vaikka tietäisi kuinka hyvin että pitää syödä vähemmän ja terveellisemmin. Samoin kuin ei anoreksiastakaan parannuta vain päättämällä syödä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Toki jos ihminen on rehellisesti ja aidosti itseensä tyytyväinen, niin eihän sillä kilomäärällä tai peilikuvalla ole liiemmin väliä. Tai koitan muotoilla paremmin: jos kokee olevansa oikein hyvä ja hyvännäköinen vaikkei vastaisikaan vallallaolevaa kauneusihannetta, niin asia on ok. Kellään ulkopuolisella ei pitäisi olla mitään kitistävää jos itse on oikeasti tyytyväinen.

MUTTA kuinka moni on oikeasti koossa 52 itseensä tyytyväinen, katsoo itseään peilistä ja toteaa "minä olen kaunis, fiksu, vaatimatonkin vielä, kelpaan itselleni ja muille"?

En minä ole koskaan pitänyt itseäni kauniina, en silloinkaan kun olin nuori ja hoikka. Monelle naiselle se olisi jotenkin kauhean surullista, mutta itselleni ei ole ollut, ehkä siitäkin syystä että olen aseksuaali, eikä minulla siis ole halua viehättää ketään seksuaalisesti tai kelvata kellekään siinä mielessä. 

Fiksu olen, sen tiedän, ja teen hyvin vaativaa työtä joka on oikeasti tarpeellista. Olen myös mielestäni sellainen ns. kunnollinen ja tunnollinen ihminen jolla on perusarvot kohdallaan. Nämä on itselleni merkittäviä tekijöitä siinä että voin kunnioittaa itseäni ja katsoa itseäni tyytyväisenä peilistä, ei se onko mun naama tai kroppa kauniita. (Kokoa mulla on vain 44 tosin, eli mikään  huomiotaherättävän super-iso en ole).

- 7

Mitä jos syö oikein, ja liikkuu säännöllisesti mutta paino ei putoa ollenkaan? Kilpirauhanen on tutkittu, sen suhteen ei ilmennyt mitään ongelmia mutta se mahdollisuus on kyllä siltikin olemassa. Sitä kun on vaikea joissakin tapauksissa todeta, lisäksi minulla on muitakin oireita kun voimakasta väsymystä, masentuneisuutta, hiusten ohenemista, kasvojen, käsien -ja jalkojen turvotusta jne.

Kieltämättä minunkin on vaikeaa ymmärtää miksei kaikki anorektikot vain ala syömään enemmän, kun niin helppoa se vaan olisi. Mutta kun ei itse ole ollut siinä tilanteessa niin eihän sitä voi ymmärtää. Samoin on niiden kohdalla jotka ei itse ole olleet koskaan lihavia niin harvemmin riittää ymmärrys siihen miksei lihavat vaan syö vähemmän.

Eeii taas näitä. En kestä tota läskien ulinaa "mutta entäs kun en vaan laihdu?!?" NO SITTEN SYÖT YHÄ LIIKAA

Vierailija kirjoitti:

Eeii taas näitä. En kestä tota läskien ulinaa "mutta entäs kun en vaan laihdu?!?" NO SITTEN SYÖT YHÄ LIIKAA

Totta kai se on totta, että jokaisella on jossain se kalorimäärä, jolla laihtuu tai pysyy normaalipainossa.

Osalla ihmisiä se vaan on eri syistä niin alhainen, että siinä pysyttely vaatii jatkuvaa taistelua kovaa näläntunnetta, heikotusta, päänsärkyjä tms vastaan. Ei se ole kovin helppo syödä vaikka sitä 1300 kcal päivässä jolla pysyy normaalipainoindeksissä, jos sillä on jatkuvasti nälkä, paleltaa, himottaa ruoka. Helppo siinä sitten jonkun, jonka päiväkulutus on isompi, esim. 1700-2000 kcal päivässä, tulla selittämään kuinka helppo on syödä kulutuksensa mukaan. Ehkäpä se toinenkin syö juuri tuon verran, mutta hän sillä pysyy ylipainoisena.