Ostin romanikerjäläiselle kassillisen ruokaa - ei kai tämä nyt väärin voi olla?
Sama nuori surullisen näköinen nainen tai oikeastaan tyttö värjöttelee joka päivä melko lähellä työpaikkaani, kaupan edessä, josta haen usein syötävää lounastauolla. Joskus on vain takki ja huopia ja kerjuukippo tällä vakkaripaikalla, varmaan on lämmittelemässä jossain tai tankkaamassa vettä tai jotain.
Melkein päivittäin olen kävellyt tämän tytön/naisen ohi antamatta mitään. Tänään ostin kassillisen perusruokaa, jota on helppo syödä. Leipää ja vihanneksia ja hedelmiä lähinnä, mehua ja pähkinöitä. Vein kassin tytölle ja sanoin ihan vaan, että "This is for you. Take care of yourself and I wish you all the best". Ensimmäisen kerran näin tytön hymyilevän ja hän sanoi monta kertaa "kiitos paljon, kiitos paljon".
Lopetin työt noin pari tuntia tuon jälkeen ja kun ajoin autolla tuon kaupan ohi, istui tyttö edelleen siinä, kuten aina. Ja söi banaania. Ja vilkutti ja hymyili.
Juu, Suomessa on omasta takaa nälkäisiä. Mutta ihmisiähän me kaikki ollaan ja tuskin tämäkään henkilö ihan vapaaehtoisesti ja veemäisyyttään istuu pakkasessa kaukana kotoa joidenkin mulkkujen rahapusseja täydentämässä yrittämällä kerjätä heille rahaa.
Kommentit (23)
"No auttaako se sitten jotain ettei kerjäläisille anna mitään?"
Et ymmärtänyt lukemaasi? Pointti on se, että mitä enemmän me heille annetaan, sitä varmemmin he siellä kadulla kerjäävät.
Vastaus kysymykseesi on siis se, että niin hullulta kuin se kuulostaakin, voi olla että enemmän olisi apua siitä, että emme antaisi heille mitään ja he palaisivat kotiinsa.
Myös paperittomia kehoitettiin olemaan auttamatta. Heillekään täällä ei ole niin mitään tarjolla.
Miksi ostaa ruokakassillinen ruokaa? Jos nyt on pakko ostaa ruokaa ostaa vain yhden annoksen jolloin ei jää mitään myytävää. Mehutetraan työntää pillin valmiiksi jolloin sitä ei voi myydä. Mäkkärin hampparia kukaan taas ei osta.