Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten apua masennukseen
04.01.2017 |
Epäilen itselläni jonkinasteista masennusta. Jaksan kyllä pakotettuna nousta sängystä ja puuhata ja touhuta pakolliset, mutta sisin on ihan musta, mikään ei tunnu miltään, mikään ei kiinnosta, paljon huolia. Ollut jo pidemmän aikaa.
Kertokaa konkreettisesti miten olette saaneet apua. Itsellä kynnys avun hakemiseen on todella korkea, en oikein luota alan ammattilaisiin, niin paljon huonoja uutisia ollut siitä miten mielenterveyspotilaita kohdellaan, Pelkään myös jos ensimmäisenä kohdalle ei osu asiallinen ammattilainen, niin menetän toivoni lopullisesti. Kaiken mustuuden keskellä on kuitenkin joku usko siihen että ilo jälleen voittaa, en haluaisi loppuelämäkseni lääkkeitä syöväksi zombiksi. Ja taustalla vielä että olen epäillyt itselläni pitkään add piirteisyyttä , se onkin jo toinen stoori, enkä usko että siihen tulen koskaan apua saamaan
Kertokaa väylänne, miten olette saaneet apua, yksityiseltä, kunnalliselta, onko tullut vastaan huonoja lääkäreitä?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Soitin psykiatrian polille ja kerroin tilanteen. Sain ajan samalle päivälle, koska tilanne oli niin paha. Tosin meidän kaupungissa saa ajan tosi nopeasti muutenkin. Ekalla kerralla oli 2 ihmistä keskustelemassa. Jatkoin käyntejä sitten toisen kanssa. Tästä on aikaa nyt 11 vuotta. Käyn vielä joskus nytkin jos tulee tarve keskustella.
Minä oon saanut aina hyvää palvelua ja kehuja siitä, että on hyvä, kun osaan hoitaa itseäni ja toimia, kun on tarvis. Oli iso kynnys ottaa eka askel, mutta kun se oli otettu, tuntui kuin olisi kivilasti otettu harteilta pois.
Tsemppiä!
Lisään vielä että kunnallinen ja maksuton. Meillä on myös päivystysnumero, johon voi soittaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa.
Lääkkeitä mulle ei oo koskaan tyrkytetty. Itse halusin lopulta kokeilla ja totesin ne toimiviksi, mutta tärkeintä on keskustelu ja asioiden järjestely omassa päässä sekä se, että opettelee tuntemaan itseään ja voimavarojaan. Se ei käy hetkessä vaan vaaditaan sitkeyttä. Ylä- ja alamäkiä tulee varmasti loppuiän, mutta niitä oppii ennakoimaan ja niitten kans elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatuani masennusdiagnoosin nuorempana se on seurannut minua loputtomasti julkisella puolella, ja sen jälkeen kaikki fyysiset vaivatkin on laitettu "korvien välissä" osastoon enkä ole saanut mitään tutkimuksia mihinkään fyysisiin vaivoihin.
Yksityispuolella tutkittiin ja sain kilpirauhaslääkityksen, joka sitten auttoi fyysisiin ongelmiin ja jatkuva alakulo loppui .
Mielialalääkkeistä ei koskaan mitään apua, ainoastaan haitat. Ja joka välissä niitä tuputetaan puoliväkisin.
Eniten apua on ollut masennukseen ja ahdistuneeseen olotilaan ravitsemuksella ,unella, ravintolisillä (omega3 ,magnesium, vahvat maitohappobkeerit , monivitamiinit luonnollisessa muodossa,kuitu, sinkki )
Suoliston hoitamisella ,stressinhallintakeinoilla ja kilpirauhaslääkityksellä, arvojen ollessa juuri ja juuri viitteissä lääkityksen saadessani.
Ei enää arvauskeskukseen.
Kannattaa hakea apua ajoissa, jos vielä pystyt. Jos menet nopeasti huonompaan kuntoon, niin et välttämättä enää pääsee kohta kodista omin avuin apua hakemaan. Itse erakoiduin viideksi vuodeksi, ennen kuin kukaan puuttui asiaan ja tajusi, että en yksinkertaisesti pääse sairauteni vuoksi lääkäriin itsekseni. Tuttavani, joka havahtui vuosien katoamiseeni, vihdoin ilmoitti sukulaiselleni asiasta, joka sitten varasi ajan yleislääkärin vastaanotolle, josta sain lähetteen mielenterveyskeskukseen. Kävin jonkin aikaa mielenterveyssairaanhoitajan juttusilla, mutta hakeuduin lopulta itse myös yksityisen terapeutin juttusille. Siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi paranemaan. Mä tosin olin niin kauan erakoituneena ja fyysisestikin todella huonossa jamassa, että kuntoutuminen tulee kestämään piiitkään. Välillä tulee aikamoista takapakkia ja elämä junnaa paikallaan. En ole edelleenkään luopunut kuoleman suunnittelusta. Katson, paraneeko elämä tästä. Jos ei, niin voin tappaa itseni sitten kun vanhemmat ovat kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Saatuani masennusdiagnoosin nuorempana se on seurannut minua loputtomasti julkisella puolella, ja sen jälkeen kaikki fyysiset vaivatkin on laitettu "korvien välissä" osastoon enkä ole saanut mitään tutkimuksia mihinkään fyysisiin vaivoihin.
Yksityispuolella tutkittiin ja sain kilpirauhaslääkityksen, joka sitten auttoi fyysisiin ongelmiin ja jatkuva alakulo loppui .
Mielialalääkkeistä ei koskaan mitään apua, ainoastaan haitat. Ja joka välissä niitä tuputetaan puoliväkisin.Eniten apua on ollut masennukseen ja ahdistuneeseen olotilaan ravitsemuksella ,unella, ravintolisillä (omega3 ,magnesium, vahvat maitohappobkeerit , monivitamiinit luonnollisessa muodossa,kuitu, sinkki )
Suoliston hoitamisella ,stressinhallintakeinoilla ja kilpirauhaslääkityksellä, arvojen ollessa juuri ja juuri viitteissä lääkityksen saadessani.
Ei enää arvauskeskukseen.
Tätä juuri pelkään. Taustalla vielä, että minulla on erityislapsi (si-häiriö) ja avun saanti on ollut tosi vaikeaa ja osaltaan vaikuttanut masennukseen, toki ei liene ainoa syy. Lapsen puolesta olen jaksanut taistella, itsestäni en ole oikein jaksanut välittää. Vanhempien vointia ei juurikaan ole kyselty. Pelkään että jos saan mielenterveyspotilaan leiman, kaikki vaikeutuu entisestään. Tämä umpikujassa olo on kaikista raskainta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatuani masennusdiagnoosin nuorempana se on seurannut minua loputtomasti julkisella puolella, ja sen jälkeen kaikki fyysiset vaivatkin on laitettu "korvien välissä" osastoon enkä ole saanut mitään tutkimuksia mihinkään fyysisiin vaivoihin.
Yksityispuolella tutkittiin ja sain kilpirauhaslääkityksen, joka sitten auttoi fyysisiin ongelmiin ja jatkuva alakulo loppui .
Mielialalääkkeistä ei koskaan mitään apua, ainoastaan haitat. Ja joka välissä niitä tuputetaan puoliväkisin.Eniten apua on ollut masennukseen ja ahdistuneeseen olotilaan ravitsemuksella ,unella, ravintolisillä (omega3 ,magnesium, vahvat maitohappobkeerit , monivitamiinit luonnollisessa muodossa,kuitu, sinkki )
Suoliston hoitamisella ,stressinhallintakeinoilla ja kilpirauhaslääkityksellä, arvojen ollessa juuri ja juuri viitteissä lääkityksen saadessani.
Ei enää arvauskeskukseen.Tätä juuri pelkään. Taustalla vielä, että minulla on erityislapsi (si-häiriö) ja avun saanti on ollut tosi vaikeaa ja osaltaan vaikuttanut masennukseen, toki ei liene ainoa syy. Lapsen puolesta olen jaksanut taistella, itsestäni en ole oikein jaksanut välittää. Vanhempien vointia ei juurikaan ole kyselty. Pelkään että jos saan mielenterveyspotilaan leiman, kaikki vaikeutuu entisestään. Tämä umpikujassa olo on kaikista raskainta.
kannattaa miettiä, miten olet syönyt ja pitänyt huolta itsestäsi lähiaikoina?
jo ravintoköyhä ruoka, matala-asteinen tulehdus kehossa ja ravintoainepuutokset ja stressi saavat suoliston ja kilpirauhashormonitoiminnan lamaantumaan ja tätä kautta myös mieliala laskee ja tulee ahdistusta , ärtymystä ja väsymystä.
Mielialalääkkeet perustuvat aivojen välittäjäainepitoisuuksien säätelyyn ,mutta niitä ei voi mitata millään tavoin. Ja usein lääkkeistä tulee paljon haittoja ,toki joillekkin niistä on myös apua (skitsofrenia, psykoosi, vaikea masennus,kaksisuuntainen) mutta useille ei.
puolet dopamiinista ja 90% Serotoniinista muodostuu suolistossa, joten on aivan turha väittää, etteikö ravinnolla olisi mitään merkitystä mielialaan ja masennukseen.
Esimerkiksi, jos rauta-arvot (ferritiini)ovat huonot, se heikentää myös kilpirauhashormonitoimintaa -> tulee alakulo ja aloitekyvyttömyys ja fyysisiä oireita.
Myös liiallinen /liian kauan koholla oleva stressihormonitaso heikentää sekä kilpirauhashormonitoimintaa että sukupuolihormonitoimintaa.
Suosittelisinkin sinua mittauttamaan yksityispuolella kilpirauhasarvot (tsh ,t4v ja t3 v ja vasta-aineet) ,rautavarastot (ferritiini) ,
d-vitamiinitasot ja b12 -vitamiinin.
Jos ne ovat täysin kunnossa (tsh alle 2,5 ja t4 v ja t3v eivät roiku siellä ihan viitteen alareunalla) Niin sitten toki voit miettiä muita vaihtoehtoja, mutta sulkisin nuo ensin pois, enkä suostuisi kokeelliseen arvaushoitoon milialalääkityksellä haittoineen.
Keskustelusta terapeutin yms. Kanssa ei tietenkään mitään haittaa ole,päinvastoin.Mutta kyllä kehoa tulisi mielialaoireissa hoitaa kokonaisvaltaisesti, sitä eivät lääkärit tunnu osaavan ollenkaan/siihen ei ole resursseja.
T.3 ,äiti myös ,useammalle.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Jotenkin tiedän että avaimet ovat omissa käsissä, omasta itsestä huolehtiminen, liikunta ym. Aika hyvin syödään, pojastani haluan pitää hyvää huolta, hän on tärkeä ja olen aika tunnollinen ihminen ja toisaalta kiinnostunut hyvinvoinnista ja puhtaasta ruosta, luomusta ym. En ole vielä niin syrjäytynyt (siis vielä). Kulissit on ns kunnossa. Toisaalta taas iltaisin ahmin mitä kaapista sattuu löytymään, vaikkei varsinaista ruokahalua olisikaan. Arki on välillä aika raskasta, Jotenkin en jaksa itsestäni vaan oikein valittää, jotta innostuisin liikunnasta ym. kun mikään ei oikein tunnu miltään. Kiitos teille jotka haluatte auttaa, kyyneleet tuli silmiin
Ap
Alue: Aihe vapaa
Soitin psykiatrian polille ja kerroin tilanteen. Sain ajan samalle päivälle, koska tilanne oli niin paha. Tosin meidän kaupungissa saa ajan tosi nopeasti muutenkin. Ekalla kerralla oli 2 ihmistä keskustelemassa. Jatkoin käyntejä sitten toisen kanssa. Tästä on aikaa nyt 11 vuotta. Käyn vielä joskus nytkin jos tulee tarve keskustella.
Minä oon saanut aina hyvää palvelua ja kehuja siitä, että on hyvä, kun osaan hoitaa itseäni ja toimia, kun on tarvis. Oli iso kynnys ottaa eka askel, mutta kun se oli otettu, tuntui kuin olisi kivilasti otettu harteilta pois.
Tsemppiä!