Lue keskustelun säännöt.
Yritin olla huonon miehen kanssa, koska pelkäsin muuten jääväni yksin
04.01.2017 |
Hän osoitti pientä kiinnostusta, sellaista "kelpaat koska olet nainen ja olen puutteessa". Viestittelimme ja tuli ilmi ettei mies osaa muuta kuin kehua minua naurettavan paljon ja kääntää kaikki keskustelut seksiin. En ollut mukana tunnetasolla siinä vaan tunsin inhoa miehen jutuista.
Hän sai suostuteltua minut tapaamaan hänet uudestaan (kerran olimme nähneet). Minua ällötti ja hävetti tapaaminen jo etukäteen, mutta olin vässykkä joka ei uskalla kieltäytyä. En yhtään viihtynyt hänen seurassaan, mitään kemiaa ei ollut. Ulkonäkö hänellä kai oli normaali. Mutta hänen kosketuksensa tuntui pahalta, olisin halunnut työntää käden pois. Hän ehdotti pussaamista. Ensireaktioni ajatuksissani oli "ei ikinä!" jonka jälkeen"pakko on suostua koska se suuttuu muuten". Ensisuudelmani tapahtui sellaisen ihmisen kanssa, ikävä myöntää. Kauhean tuntuista oli, mies kuolasi hirveästi ja hänen hengityksensä haisi ihan hirveältä. Meinasin oikeasti oksentaa. Näitä suudelmia oli kahden päivän aikana ehkä 3, jokainen toistaan pahempi. Seksiä yms en onneksi kokeillut.
"Tapailua" kesti muutaman päivän, en muista. Olen unohtanut kokonaan miten juttu päättyi vaikka tapahtuneesta on 5 vuotta. Ehkä koin sen niin ahdistavaksi että muistot ovat joutuneet lukkojen taakse. Välillä muistuu mieleen joitain yksityiskohtia siitä miehestä.
Olen nyt seurustellut vuoden miehen kanssa, jonka kanssa tulen hyvin toimeen. Tutustuimme netissä rauhallisesti, mitään paineita suhteen aloittamisesta ei ollut. Kun tapasimme, tunnelma oli aivan erilainen kuin viime "treffeilläni". Oli ihmeellistä huomata, että toisen seurassa voi oikeasti viihtyä ja että kosketus tuntuu lämpimältä. Jos voisin, poistasin sen huonon miehen kanssa viettämäni ajan. Se oli aivan turhaa, tyhmän ja kokemattoman naisen yritystä kelvata edes jollekin.
En tiedä olenko häpeäni kanssa ainoa, vai ovatko jotkut muutkin joskus sortuneet samanlaisiin epätoivoisiin tekoihin. Asia vaivaa minua silloin harvoin kun se tulee mieleen.
Kommentit (3)
Voi sentään. Miten valtavan suuri osa naisista ja miehistä roikkuu juuri tuollaisessa "suhteessa" koska pelko olla yksin on vielä pahempi!
Hirveä ajatus mutta totta. yritetään uskotella itselleen että "rakastettaan" ja ero on mahdoton ajatus.
Keksitään toinen toistaan hurjempia ja kurjempia tekosyitä miksi "ei voida" lähteä. Yksin olemisen pelko on niin valtava että se peittää alleen kaiken muun.
Jos oikein tosissaan syvennyt tähän asiaan; elät loppu elämäsi tai suuren osan siitä ihmisen kanssa jonka seurassa olet todella onneton, lyöty, et saa etkä voi olla se OIKEA sinä.. miltä se tuntuu? Suhteessa jossa joudut itsellesikin todistelemaan että kaikki on hyvin ja näin se pitääkin olla? Että parempaa ei ole? Että yksin oleminen ja itsensä löytäminen on jotain niin hirvittävän pelottavaa, että ennemmin pysyy siinä omassa pienessä helvetissään?
Meille kun kuitenkin on annettu vain yksi elämä, ja sekin rajallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt oikein usko kakkosta. On juu monen suhteen ilmapiiri ja tunnetila kuvatunlainen, mutta alussa jotain vetoa on koettu. Ihmiset myös kertovat kyselyissä olevansa onnellisia. Ne taas, jotka ovat suhteessa niin väärinymmärrettyjä, että ovat unohtaneet miksi koskaan yhteen menivät, ovat enemmänkin kompastuneet omassa kehityksessään ihmiseksi, joka osaa toimia suhteessa molempien onnea lisäävästi. Vaikka toisen naama on sietämätön, se on sitä tavalla, joka kuitenkin jotenkin loksahtaa omien vikojen kanssa.
Mutta juu, en silti lähde kieltämään teidän kokemusta. Omani vain sanoo, että monesti nekin, jotka luulevat toimineensa hätäpäissään, silti ovat tietämättään jonkinlaista valintaa suorittaneet, jos nyt eivät suorastaan ole itseään pakottaneet paikalle kuten ap. Parinvalinnassakin kun tietoisuus on vain osa asiaa. Olisi syytä terottaa nuorisolle vastakin, että kannattaisi kokeilla aika monta kenkää ennen kuin vakka menee kanttaan valitsemaan. Väitän, että teiniraskaudet ovat suoraa seurausta romanttisesta oikeistoaallosta. Jätetään parinvalintatyöt tekemättä, koska jotkut asiat kuuluvat herran haltuun.
Haluaisin ajatella positiivisesti. Kun jopa ap tolkuttomassa arkuudessaan on onnistunut tulemaan järkiinsä alkuhapuilun jälkeen ja alkanut kuuntelemaan itsessään muutakin kuin pelkojaan, niin eiköhän se onnistu aika monelta muultakin. Kunhan lassukat eivät ehdi markkinoimaan oppiaan koko poikakunnalle, jolloin mitään löydettävää ei ole, kun puolet porukasta ei uskaltaudu edes ovesta ulos.
Olen sortunut. Nyt kun sain sen miehen kenestä oikeasti pidän, vasta ymmärrän oman kuinka halusin vain saada jonkun.