Kuka ei ikinä menisi naimisiin ulkomaalaisen kanssa?
Onko ketään joka ei voisi kuvitella menevänsa naimisiin muun kuin suomalaisen kanssa?
Ja miksi ei?
Kommentit (33)
Ja mistään muualta ei löydy niin loistavia metallisteja kuin Suomesta. Tokihan paljonkin tulee hyviä metallibändejä ulkomailta, mutta ainoastaan suomalaisissa on Sitä Jotakin!
ikinä en katsokaan ulkomaalaista! Elämäni aikana elin kolmessa muutaman vuoden suhteessa erilaisten suomalaisten miesten kanssa. Kaikilla oli se yhteinen tekijä, että he loppujen lopuksi pitivät minua itsestäänselvyytenä ja pettivät (voi tietysti olla omakin vika).
Viimein 30-v löysin IHANAN IHMISEN, onka kanssa olen ollut 4 vuotta naimisissa ja toinen lapsi tulossa. Ja yllätys yllätys, tämä mieheni ON ulkomaalainen, eikä paremmasta väliä. Hän ei kuitenkaan ole musta eikä muslimi, vaan ihan vaalea ja ortodoksi ;-).
Minulle tärkeintä on, että mies on supisuomalainen " juntti" , joka arvostaa isänmaataan ja on ylpeä suomalaisuudestaan.
rakastan suomalaisuuttani mutta ihan noin patrioottinen ei tarvi olla, menee jo pelottavaks...
Mä oon kuitenkin nähnyt sen verran maailmaa ja tunnen paljon ulkomaalaisia, niin miksen voisi. En mä arvota ihmisiä sen perusteella mistä maasta he ovat.
Ihmiseenhän siinä pitäis rakastua, eikä siihen maahan, mistä tyyppi on.
Jos mies on fiksu ja filmaattinen, niin ei sillä väliä mistä maasta on.
Tutustuisin kuitenkin ensin siihen maahan mistä mies on, eli minkalaisia lakeja on, tapoja yms.
Esim mitä näistä lapsikaappauksista aina silloin tälköin kuulee, niin sellasten asioiden kanssa pitäisi olla tarkkana!!
En usko, että muuttaisin kuitenkaan mihinkään Afrikkaan, enkä kääntyisi muslimiksi jne.
Ja muslimiksi kääntyminen ei katso miehen kansallisuutta. Suomalaisia muslimiperheitä on useampia.
Kultuurieroja on meillä suhteessa huomattavasti vähemmän kun suomalaisen ystäväni ja hänen (pienestä maalaiskylästä kotoisin olevan) suomalaisen miehensä välillä. Heillä on ihan erilaiset arvokäsitykset esim. isän osallistumisesta lastenhoitoon, vapaa-ajan vietosta ym. Eli olen samaa mieltä kuin joku aikaisempi kirjoittaja siitä, että ihminen on tärkeämpi kuin kansallisuus. Toki käytännön asioita helpottaa esim. se että molempien sukulaiset asuvat samassa maassa, ja että kieli on sama. Sen puolesta toivoisin että mieheni olisi suomalainen, mutta toisaalta lastemme kaksikielisyyskin on rikkaus. Jokatapauksessa en vaihtaisi miestäni tuhanteen suomalaiseen mieheen!
No, enpä minä muuta odottanutkaan. *HUOH*
Tunnen useita aviopareja jotka ovat kahdesta eri kultturista.
Yhtä ainotta avioeroa ei ole. Ne eronneet tutut ovat kaikki saman maan kansalaisia.
Muistan muutaman parin jotka kauhistelivat mieheni ja minun liittoa ja sanoivat jopa suoraan että ei liittonne kestä.
Nämä kauhisteliat ovat nyt itse eronneet ja me mieheni kanssa vietetaan 20 hääpäivää kesällä. HAH
Suomalaisten exien kanssa oli paljon enemman eroja arvojen, tapojen ym. valilla.
Mies asui vahan aikaa Suomessa ja tutustui kulttuuriin, viihtyi hyvin. Kuten sanottu, eroja ei oikein ole.
esim. Matti Nykänen, Juhani Palmu, Toni Halme, Reetu-Frederik, Toini Kankaanpää..... Matti Vanhanenkin kelpaisi. Kaikki turvallisia, seksikkäitä, raittiita, fiksuja mallikelpoisia miehenturjakkeita.
Mutta ei, joudun tyytymään ranskalaiseen lääkäriin, joka puhuu viittä kieltä, kokkaa loistavia aterioita ja osaa keskustella älykkäitä. On lisäksi (kauhistuss!!) katolinen uskonnoltaan.