Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä ihminen alkaa seuraamaan paikallislehden kuolinilmoitukset?
03.01.2017 |
Muistan, kun oma mummoni sunnuntaisin aina lehdestä ekana piti tarkistaa kuolinilmoitukset. ;O
Kommentit (15)
Tuskin tuohon löytyy tarkkaa ikää. Itse olen lukenut aina, mutta en varmaan ensimmäisenä lehdestä. Kiinnostus johtui ja johtuu usein työstä ja ammatista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut aina. Ja aina katson syntymäajan ensimmäisenä ja huokaisen helpotuksesta, jos on ollut vanha.
Luin niitä nuorena. En enää kymmeneen vuoteen.
N48
Mä olen lukenut ne aina. Ikää on 45v
Olen yli 50, ja kuolinilmoitukset kiinnostavat enemmän kuin syntyneet. Syntymävuodet kiinnostavat, ja olenkin laittanut merkille, että aika harvoin kuitenkaan kuollaan alle 70 iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina olen lukenut, kaikista sanomalehdistä. Minusta ne on mielenkiintoisia, missä on syntynyt ja missä kuollut, millainen värssy on. Mietin onkohan lapsia ja muuta perhettä/sukua. Olen 45 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen kaikki kirkolliset. Tykkään lueskella nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Luen kaikki kirkolliset. Tykkään lueskella nimiä.
Niin ja ikää oli 28.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen. Vieraammista vilkaisen ainakin värssyn. Etsin itselleni sopivaa, ei ole vielä löytynyt.
Nro 11. En ole siis silti kuolemassa. Ikää alle 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päälle nelikymppisenä luin tarkemmin ja yritän näin pysyä ajan tasalla ihmisiä kohdatessa, että tiedän jos heiltä on omainen juuri kuollut. Ja onhan se hyvä tietää, että ketkä vielä hengissä ovat ja ketkä eivät.
10-vuotiaana niitä luin. Sitten oli toistakymmentä vuotta taukoa, eikä aina tullut lehtikään. Nykyisin luen sukunimet, vilkaisen vuodet ja tuplailmoitukset tulee aina huomattua.
Onhan tuolla tuttuja aina välillä ollut.
Siis luen jos luen lehteä, en ala lehteä lukemaan vain nähdäkseni ilmoitukset.
N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen paikallislehden seurakuntauutisista kastettujen, vihittyjen ja kuolleiden nimet. Isommasta maakuntalehdestä en lue kuolleita, mutta nelikymppinen kaverini kyllä lukee ne tarkasti. Hän on sairaalassa hoitajana ja aina katsoo, onko entisten hoidokkien nimiä ristillä.
Aloitin lukemaan opittuani. Paikallislehti kaikkine pikku-uutisineen, kirkolliset ilmoitukset mukaanluettuna on ainoa asia, jota kaipaan kotipaikkakunnaltani.