Mies buukkas meidät anoppilaan illaksi
Oltais ilman lapsia, kun he hoidossa. Anoppi ja appi ihan kivoja ja toimeen tullaan, mutta silti olis ollut kiva kahdestaan kotona. Feikkaisiko ensimmäisen kerran elämässä jotain ihme särkyä tai kipeyttä, vai pilaanko miehen tuulen sanomalla, ettei huvita lähteä? Mies meinaan ihan innoisaan lähdössä.
Kommentit (10)
Ilman lapsia mummolaan? Onko siellä muitakin aikuisia? Vai ryypistelettekö appivanhempien kanssa nelistään?
Puhu sen miehes kanssa. Miksi se ei halua olla kaksin sun kanssa?
En lähtisi.
Ei mies tosin menisi keskustelematta kanssani buukaamaan meitä yhtään mihinkään.
Ihan siis nelistään oltais aikuisten kesken. Me olemme miehen kanssa 40- vuotiaita. Appi ei juo,anoppi muutaman lasin kuoharia. Anoppi puhuu kuin papupata ihmisistä, joita en tunne minulle ja mies juttelee tietsikka-asioista isänsä kanssa. Kun tätä kirjoitan, niin entistä enemmän tulee tunne, että en viihdy. Kotona saisi edes katsoa telkkarista sitä, mitä huvittaa.
Ole miehelle rehellinen, mutta appivanhemmille voisi esittää kohteliaan tekosyyn jos mies suostuu.
Kannattaa kyllä kuitenkin tuoda selkeästi ilmi että olisi ollut kiva olla kahdestaankin, enemmän kuin että et viihdy appivanhempien seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Ole miehelle rehellinen, mutta appivanhemmille voisi esittää kohteliaan tekosyyn jos mies suostuu.
Kannattaa kyllä kuitenkin tuoda selkeästi ilmi että olisi ollut kiva olla kahdestaankin, enemmän kuin että et viihdy appivanhempien seurassa.
Niin. En vain haluaisi "kiukutella" uutena vuotena. Jos feikkaisin, niin en olisi ämmä. Ap
Itse en osaa täysin samaistua, sillä mieheni ei ikinä sopisi mitään vastaavaa keskustelematta kanssani. Varsinkaan jos kyseessä on hänen äitinsä, sillä anoppi ei pidä minusta. Mutta, jos oma anoppini olisi ok ja olisin vastaavassa tilanteessa, menisin. Joskus on sellainen tunne, että ei huvittaisi mennä johonkin, mutta sitten kun paikan päälle pääsee, siellä onkin ihan mukavaa. Näin yhden oman sukulaisen kohdalla. Ehdottaisin miehelle kompromissia, että lähdettäisiin esim. puolen yön jälkeen kotiin. Lisäksi tekisin miehelle harvinaisen selväksi, ettei enää ikinä jatkossa tee vastaavia päätöksiä selkäni takana. Molempien toiveet parisuhteessa on tärkeää tulla kuulluiksi ja huomioiduiksi. Ymmärrän harmituksen, että kun "kerrankin" pääsee ilman lapsia viettämään iltaa, niin sen joutuukin sitten viettämään tavalla, mikä ei ehkä itselle ole niin mieleen. Varsinkin jos sitä kahdenkeskeistä aikaa on muutenkin vähän.
Meillä ei juurikaan olla koskaan kahden. Tästä syystä mies ei varmaan tajunnut asiaa. Olen päättänyt nyt kuitenkin lähteä. Ehkä siellä on ihan mukavaa. Karma tosin tuli ajatuksistani: päänsärky alkoi, enkä edes feikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei juurikaan olla koskaan kahden. Tästä syystä mies ei varmaan tajunnut asiaa. Olen päättänyt nyt kuitenkin lähteä. Ehkä siellä on ihan mukavaa. Karma tosin tuli ajatuksistani: päänsärky alkoi, enkä edes feikkaa.
No se selittää. Mutta on silti tökeröä mieheltä pitää suhdettanne ja sinua itsestäänselvänä. Toisaalta, sinäkin olisit voinut kertoa toieistasi aikaisemmin. Mutta jatkossa sitten keskustelette etukäteen toiveistanne niin ei tule pettymyksiä, jookos kookos?
En lähtis