Kaveri raivostuu kaikesta

Lopettaisin kaveruuden. Ei 2 kuukauden perusteella olla vielä ystäviä.

Sanoisin että ota vaan härkää sarvista ja kerro sille ihmiselle tunteistas ja jos se nyt suuttuu yms, niin anna olla. Kuitenkin kun oot vasta pari kuukautta tuntenut hänet niin siinä vaiheessa on helppo ns.lähteä. Koska jos oikeesti kaveri käyttäytyy noin, niin se on kamalaa. On kokemusta :/ mulla sellanen kaveri jonka kanssa kans on kuin munan kuorilla kävelis, hän loukkaantuu turhista asioista ja jos esim tuun kipeeksi ja ei voidakaan nähdä niin hän on niinku "No mä tuun sit sinne" ja vaikka varottelen et tuut kipeeks yms niin se ei usko vaan tulee ja sit kun hän oikeasti tulee kipeeks niin saan kuulla siitä-

Juokse ja lujaa. Hän yrittää raivareillaan hallita ja alistaa sinua. Panna häviämään tahallaan, olla aina tärppänä puhelin-passissa siltä varalta, että hän sattuu soittamaan, pyytelemään anteeksi normaalia elämääsi.

Älä alistu sille.

Ok, jos hän on muutoin mukana ystävä, niin VOITHAN sä yrittää, en vaan usko, että tehoaa. Eli kun hän seuraavan kerran saa raivarin, ala sinä raivota takaisin, heti ja lujaa. "JUMALAUTA, KUKA SÄ LUULET OLEVASI, KUN ALAT MULLE HUUTAA TUOLLA LAILLA?!! EN MINÄ OLE VELVOLLINEN PÄIVYSTÄMÄÄN PUHELIMESSA SILTÄ VARALTA, ETTÄ SUN ARMOLLINEN KUNINKAALLINEN KORKEUTESI SATTUU SOITTAMAAN! PAINU KOTIISI SIITÄ/MÄ LOPETAN PUHELUN NYT, JA ODOTAN SULTA HYVIN, HYVIN NÖYRÄÄ ANTEEKSIPYYNTÖÄ, ENNEN KUIN HARKITSEN OLEMISTA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ KANSSASI UUDESTAAN!"

Ja huom., todellakin myös sitten poistut/ajat kaverin kotiinsa/suljet puhelimen, etkä ole häneen kontaktissa ennen kuin hän pyytää anteeksi. Todennäköisesti hän kyllä säikähtää ja vetäytyy heti saman tien, tuollaiset raivoajat kun ovat usein itse aikalaisia paskahousuja, ja hyökkäys toimii heihin hyvin puolustuksena.

Pääasia, ettet opeta häntä siihen rooliin, että hän saa suhteesi aina tahtonsa lävitse vähän huutamalla. Älä alistu kynnysmatoksi!

Jos tuo em. "Koulutus" ei tehoa, katkaise välit. Et tarvitse elämääsi jyräävää "ystävää".

Käske mennä takaisin hiekkalaatikolle elämään uhmaikänsä loppuun.

Mulla taas sellanen kaveri joka suuttuu jos oon jossain tai jos mulla on kavereita ja hän olisi tulossa käymään kun ei "pysty" olemaan yksin, niin hän suuttuu ja oon pari kertaa tyhmyyksissäni sanonu että "No, ei kai mun tarvi sinne mennä.." kun oon alkanut tunteen syyllisyyttä. Hissukka kun olen

Onneksi olkoon, olet narsistin pelinappulana.

Kiitos neuvoista kaikki! Oon tässä jo miettinyt että kutsuisin hänet kylään ja ottaisin just sitä härkää sarvista ja PUHUISIN hänelle ja kertoisin miltä musta tuntuu.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Kiitos neuvoista kaikki! Oon tässä jo miettinyt että kutsuisin hänet kylään ja ottaisin just sitä härkää sarvista ja PUHUISIN hänelle ja kertoisin miltä musta tuntuu.

-AP

Mitäpä jos antaisit kaveruuden vaan hiipua etkä lähde riskeeraamaan millään opettavaisilla juttutuokioilla? Vaikuttaa niin paatuneelta tapaukselta, että saat vielä reippaasti pskaa niskaan koston muodossa.. Ei kannata alkaa kasvattamaan tuollaista ihmistyyppiä, usko pois.

Oon ite huomannut että jollain ihmisillä on se taipumus että he käyttävät sitä huonoa oloaan ym ns 'valttikorttina' kun haluavat jotain ja jos joku sanoo ei niin tämä syyllistäjä käyttäytyy viileästi tai heittää tuon "Mua ahistaa" tai "En halua olla yksin" yms valttikortin koska he tietävät että aika usein hirveän moni ihminen "alistuu" koska he alkavat tuntea syyllisyyttä jos sanovat tälle ihmiselle ei. Ja taas sitten jos joku sanoo tälle syyllistäjälle ei, niin tämä ihminen suoraan sanottuna saattaa "loukkaantua" yms. On kokemusta todella paljon kun mulla oli lukioaikana tälläinen ystävä. Olin noihin aikoihin sairaan ujo ja sellainen joka sai omantunnon tuskia ties mistä. Lopuksi kun aloin saamaan itseluottamusta yms niin kokeilin samaa taktiikkaa piruuttani tähän kaveriin ja hänen kommenttinsa tähän "Ahdistaa, en halua olla yksin" kommenttiini oli että "Hanki kissa" noh aina kun tämä ystävä vielä koitti tuota samaa mua kohtaan, muistin hänen kommenttinsa ja totesin "Sä neuvoit mua silloin että hanki kissa, joten..hanki kissa tai koira" ja voinettekin arvata miten hän suhtautui.. siinä meni se 'ystävyys' silloin, mutta hällä väliä :D

Hei, jos ihminen on jo noin pidäkkeetön kahden kuukauden tuntemisen jälkeen, kyllä siinä on jotakin niin perustavaa fibaa, että juoksisin ja kauas.

Minulla oli lähes 20 vuotta ystävä, joka syytti kaikesta, suuttui kaikesta, tunki koko ajan seuraani ja suuttui jos kieltäydyin. Vaikka puolustin häntä aina muille, sai hän kauheita kohtauksia, joissa väitti minun olevan kiero ja kaksinaamainen. Lopulta välimme hiipuivat yhden riidan päätteeksi ja täytyy sanoa, että se helpotuksen tunne oli valtava. Pitkä ystävyys ja vaaleanpunaiset lasit olivat vain pitäneet otteessaan. En tiedä tekeekö hän tuota nyt jollekin muulle, mutta kaikki hänen seurustelukumppaninsa ovat minulle itkeneet, kuinka julma ystäväni heillekin oli. Olen menettänyt muitakin ystäviä samalla, sillä paha olo purattiin enimmäkseen minuun ja nämä muut ystävät eivät tuosta syystä nähneet täysin samaa, kuin minä. No, pakkohan hänen on joskus purkaa tuo kaikki johonkin toiseen, kun ei ole kumppania, eikä minua.