Onko teidän teininne koskaan jotenkin "ilottoman" ja vetelän spagetin oloinen?

Joo jatkuvasti. Kaverinsaki kutsuvat sitä "spaguksi" :D

Ei ole. Eikä ole kaverinsakaan.

Kuulostaa hemmetin rasittavalta tapaukselta. Voimia.

Eikö hänellä ole mitään harrastuksia, mistä on kiinnostunut? Siis lukee ja pelaa ja vähän urheilee? Minkälaisia kirjoja lukee, fantasiaa vai tietokirjoja? Pelaako Minecraftiä vai jotain räiskintää? 

Jos hän on matemaattisista aineista kiinnostunut, niin pistä se tutustumisviikonloppuun Päivölään, ties vaikka innostuisi. https://www.matematiikkalinja.fi/

Tuo tasaisuus on mielestäni luonnekysymys, sen kanssa pitää vaan elää. Meidän perheessä mies ja tyttö on juuri tuollaisia tasaisia, eivät intoile juuri mistään. Ja minua harmittaa, kun joudun intoilemaan keskenäni. Tyttö oli juuri tuollainen perushikari ja on viihtynyt Päivölässä hyvin. Peruskoulu oli tytölle tylsää, kun oli liian helppoa (ysin päättärissä kaikkien aineiden keskiarvo 9,8), mutta Päivölä on tarjonnut sopivasti haastetta. 

Joo, on. Tosin mun teinilläni onkin masennus- ja ahdistusdiagnoosi. Paras ystävä kiusasi kahdeksannella ja samoihin aikoihin isä sairaatui syöpään.

Nyt ollaan onneksi matkalla parempaan. Hän pääsi haluamaansa erikoislukioon ja on siitä innoissaan ja saanut siellä kavereita.

Mutta aina välillä on aika vetämätön. Yöt kuluu pelatessa ja piirrellessä, nytkin nukkuu vielä, vaikka olen koputellut ovella hereille moneen kertaan.

Päivärytmiä pitäisi siis rukata, mutta näin pidemmällä lomalla olen antanut nukkua, kun nukututtaa. Paha tuota on väkisin nukkumaankaan saada, melkein 17-vuotiasta.

Mitä sanoisin on, että pidä tuntosarvet koholla. Jos poika tuntuu tavallistakin aneemisemmalta, käytä häntä koulupsykologilla. Tuon ikäisillä on masennusoireet todella, todella yleisiä, eikä psykalla juttelemassa käymisestä ole ainakaan haittaa. Eikä se leimaa, koska melkein kaikki käy jossakin vaiheessa yläkoulua juttelemassa.

Kuulostele vähän niitä kaverisuhteitakin. Onko kaverit aitoja, vai onko porukassa ikävä henki ja joku kingeilee vähän liikaa?

Älä painosta lasta kouluasioissa, hän hoitaa ne itse ja valitsee lukionsakin itse. Eliittilukio voi olla hyvä innokkaalle oppijalle, mutta toisaalta siellä voi olla liiankin kova taso ja hikipinkoilumeininki. Don't get me wrong, olen itsekin kuuden ällän yo ja maisteri, eli en pidä hikipinkoiluna normaalia koulutyöskentelyä, mutta kyllä koemenestyksestä saa myös aikaan kilpailun ja stressin - se on yleisempää tytöille, mutta on sitä pojillakin. Eli että ehkä sinun pojallasi ei ongelmana noilla arvosanoilla ole mikään alisuoriutuminen, vaan jopa liikakin stressi ja ilottomuus. Koulunkäynnin rinnalle pitäisi saada muuta elämää!

Tsemppiä sinulle ja pojallesi, vaikutat huolehtivaiselta äidiltä.

Eikös nuoret ole useinkin tuollaisia :D Minä ainakin olin ja niin on meidän teinitkin olleet jossain vaiheessa. Itse uskon, että se on isojen psyykkisten muutosten keskelllä vain hyväksi välillä olla kääntynyt sisäänpäin, olla vain itsensä kanssa, eikä aina vain mennä ja koohottaa.

Lukeminen, pelaaminen ja urheilu eivät ole jonkun mielestä harrastuksia?

Ap kuulostaa ärsyttävältä ekstroverttimammalta, joka haluaisi poikansa intoilevan, kiihkoilevan ja juoksevan pää kolmantena jalkana sinne tänne.

Siis mitä ihmettä! Pojalla menee koulu erinomaisesti, lukee ja pelaa, ja harrastaa vieläpä urheilua pari kertaa viikossa, ja sinä olet huolissasi  jostain ilottomuudesta.

Vaikuttaa että poika vaan on introverttiluonne - niitä ei niin kaverit ja menemiset kiinnosta, ja ovat onnellisimpia juuri tuollaisessa tasaisessa elämässä jossa vaan vähän pelaillaan ja oleskellaan. Olisipa itsekin introverttina ollut TODELLA ahdistavaa jos nuoruudenkodissa olisi kyylätty ilmeitäni ja tekemisiäni sillä mielelellä, että onkohan tuossa jotain vikaa, tai jopa yritetty patistaa tekemisiin.

8, ap kyllä varmaan tuntee poikansa ja tämän luonteen sinua paremmin, eikös? Mielestäni hän tuossa jo aloituksessaankin kertoi poikansa perusluonteen olevan tasainen ja vähän vaisunpuoleinen. Hän on huolissaan MUUTOKSESTA. Että poika tuntuu nyt tavallistakin ilottomammalta.

5

Vierailija kirjoitti:

Eikö hänellä ole mitään harrastuksia, mistä on kiinnostunut? Siis lukee ja pelaa ja vähän urheilee? Minkälaisia kirjoja lukee, fantasiaa vai tietokirjoja? Pelaako Minecraftiä vai jotain räiskintää? 

Jos hän on matemaattisista aineista kiinnostunut, niin pistä se tutustumisviikonloppuun Päivölään, ties vaikka innostuisi. https://www.matematiikkalinja.fi/

Tuo tasaisuus on mielestäni luonnekysymys, sen kanssa pitää vaan elää. Meidän perheessä mies ja tyttö on juuri tuollaisia tasaisia, eivät intoile juuri mistään. Ja minua harmittaa, kun joudun intoilemaan keskenäni. Tyttö oli juuri tuollainen perushikari ja on viihtynyt Päivölässä hyvin. Peruskoulu oli tytölle tylsää, kun oli liian helppoa (ysin päättärissä kaikkien aineiden keskiarvo 9,8), mutta Päivölä on tarjonnut sopivasti haastetta. 

Tulipa nostalginen olo. Olin päivölässä vuoden ysäreiden lopulla, ja silloin matikkalinjalaiset nypättiin koulunpenkiltä Nokialle töihin. O tempora, o mores... Siellä ne hintelät ja huonoryhtiset teinitruutupaidoissaan koodasivat yötä päivää pizzan ja colan voimalla :D.

Noihin huonoihin aikoihin asuinrakennukset olivat homeessa ja asuntolahuoneet tosi pieniä, jokaisessa kaksi asukasta. Ruoka oli kyllä hyvää. Sianpaska haisi lähipellon reunassa. Matka pikavuoropysäkille oli liki 3 km, talvella sysipimeässä -30 asteen pakkasella ei niin kiva kävellä.

Lysti maksoi yli 20 000 mk/8 kk, ja oikeastaan mitään en ole katunut niin paljoa kuin sitä, etten käyttänyt sitä summaa ensiasunnon ostoon. Mutta minä hengasin siellä välivuoden lukion jälkeen, kielilinjalla. Toivottavasti nykyään on paremmin :)

Huokaus.

Sitä ajan takaa, että milloin se "liiallinen tasaisuus" menee jo ehkä patologiselle puolelle, milloin ja mistä huolestua ihan tosissaan. Ja kun asioista yrittää jutella niin poika ärsyyntyy ja tilanne vain eskaloituu. Mutta en minä osaa enkä haluakaan osta, aina antaa vain asioiden olla. Jos koen huolta niin kyllä minulla on äitinä ja vanhempana oikeus ja vastuukin yrittää puhua asiasta/asioista ja yrittää saada jotakin vastakaikua huoleeni! Osaan antaa hänen olla ns rauhassakin, mutta on se minusta aika huolta herättävää jos toinen on kovin naama nutturalla, iloton, hiljainen ja jotenkin vetämätön. Keskellä lomaa, luulisi että silloin ei ainakaan väsyttäisi, mutta häntä kuulema tänään väsyttää. Ok, SE voi olla ja onkin yleensä ihan normaalia ja ok, mutta nuo muut jutut siihen päälle ja sitten kun minusta tuntuu että hän on vähän liian usein tuollainen. Joojooo se on se luonne ja persoona mutta SILTI!

Lukiosta olen sanonut, että hakekoon vaikka tuohon lähimpään johon ka-raja on 8,2 jos siltä tuntuu, ei häntä ole kukaan minnekään muualle esim.huippulukioihin pakottamassa. Siihenkin saa vastauksen "nojoo mutta eiköhän se nyt se ***** ole vaikka se matka onkin sinne vähän tylsä" tms. Toisaalta tuohon 8,2 lukioonkin kestää matka sen 35min/suuntaansa. Lukioon hän kuitenkin haluaa, siitä ei ole epäilystäkään.

Voi itku tätä huolehtimista ja huolen määrää, säännöllisesti, ei tästä tiedä kukaan muu mitään kuin se joka on vanhempi, onnellisia he vaikken rooliani ikinä pois antaisikaan. Rakastan vain niin että sydän rutistuu pienemmäksi kuin rusina.

ap

Vierailija kirjoitti:

8, ap kyllä varmaan tuntee poikansa ja tämän luonteen sinua paremmin, eikös? Mielestäni hän tuossa jo aloituksessaankin kertoi poikansa perusluonteen olevan tasainen ja vähän vaisunpuoleinen. Hän on huolissaan MUUTOKSESTA. Että poika tuntuu nyt tavallistakin ilottomammalta.

5

Niin, hän sanoi TÄNÄÄN tuntuu tavallistakin ilottomammalta. Yksi päivä nyt on ihan yksi ja sama. Ja muutenkin ihmisillä, varsinkin ailahtelevaisilla teineillä, on kaikenlaisia kausia, ilman että on mitään ihmeempää ongelmaa. 

Vähällähän tuo ap pääsee jos pahin mitä teini kasvukivuissaan tekee on olla välillä veltto ja iloton. Monessa perheessä välillä ovat paukkuu, haistatellaan, ollaan kyllästyneitä elämään kun joku rakkausjuttu on mennyt poikki jne. Ja sekin on vaan sitä tavallista teinielämää.

Enemmän kyllä kun tuo muutos tuossa huolestutti se, että ap ei tunnu hyväksyvän oikein poikansa perusluonnettakaan, kun sanoo: "saisi hieman innostuakin joskus jostakin ja olla muutakin kuin tasainen tallustelija joka vain käy koulua, lukee ja pelaa, 1-2x/vkossa harrastaa urheilua". Niin, tuollaisia monet ovat, introvertit varsinkin, eikä siinä ole mitään huolestuttavaa tai surullista. Ikävää, jos oma äiti ei hyväksy lastaan sellaisena kuin tämä luonnostaan on.

12, älä viitsi kaivaa suurennuslasilla ja tikulla p*skaa sieltä missä sitä ei ole. Vaikka voihan sitä toki ihan kaiken ymmärtää oman maun mukaan ja toista vastaan, jotkut saa siitä kai jotain tyydytystäkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Huokaus.

Sitä ajan takaa, että milloin se "liiallinen tasaisuus" menee jo ehkä patologiselle puolelle, milloin ja mistä huolestua ihan tosissaan. Ja kun asioista yrittää jutella niin poika ärsyyntyy ja tilanne vain eskaloituu. Mutta en minä osaa enkä haluakaan osta, aina antaa vain asioiden olla. Jos koen huolta niin kyllä minulla on äitinä ja vanhempana oikeus ja vastuukin yrittää puhua asiasta/asioista ja yrittää saada jotakin vastakaikua huoleeni! Osaan antaa hänen olla ns rauhassakin, mutta on se minusta aika huolta herättävää jos toinen on kovin naama nutturalla, iloton, hiljainen ja jotenkin vetämätön. Keskellä lomaa, luulisi että silloin ei ainakaan väsyttäisi, mutta häntä kuulema tänään väsyttää. Ok, SE voi olla ja onkin yleensä ihan normaalia ja ok, mutta nuo muut jutut siihen päälle ja sitten kun minusta tuntuu että hän on vähän liian usein tuollainen. Joojooo se on se luonne ja persoona mutta SILTI!

Lukiosta olen sanonut, että hakekoon vaikka tuohon lähimpään johon ka-raja on 8,2 jos siltä tuntuu, ei häntä ole kukaan minnekään muualle esim.huippulukioihin pakottamassa. Siihenkin saa vastauksen "nojoo mutta eiköhän se nyt se ***** ole vaikka se matka onkin sinne vähän tylsä" tms. Toisaalta tuohon 8,2 lukioonkin kestää matka sen 35min/suuntaansa. Lukioon hän kuitenkin haluaa, siitä ei ole epäilystäkään.

Voi itku tätä huolehtimista ja huolen määrää, säännöllisesti, ei tästä tiedä kukaan muu mitään kuin se joka on vanhempi, onnellisia he vaikken rooliani ikinä pois antaisikaan. Rakastan vain niin että sydän rutistuu pienemmäksi kuin rusina.

ap

Apua, tulipa ahdistava flashback omasta nuoruudestani kun tämän luin :-o

Meillä tilanne oli sellainen, että minä olin mietteliäs, rauhallinen introvertti. Äitini taas levoton, aina touhuava ja puhuva ekstrovertti, joka ei helvetti soikoon jättänyt minua rauhaan hetkeksikään. Aina, aina, AINA huolehtimassa ja hössöttämässä, pakkopuhututtamassa, painostamassa harrastamaan ja kaverien pariin. 

Äitini introvertin luonteen pelko meni jopa niin pitkälle, että tarjosi että hankkii alkoholijuomat mulle (reilusti alaikäiselle), jos lähden sitten kavereiden kanssa vähän kaupungille enkä aina nyhjötä yksin tietokoneella tai kirjojen kanssa. Mutta hyvänen aika, eihän minua kiinnostanut mitkään kaverit ja kaupungit ja juomiset! Minä olin ihan erilainen ihminen kuin hän, jota ne sellaiset jutut kiinnosti nuorena. 

Minä sitten muutin kotoa pois 16-vuotiaana kun en kestänyt sitä jatkuvaa tarkkailemista, huolehtimista ja puhututtamista enää, sitä etten tullut hyväksytyksi itsenäni. Äitini oli ihan kauhuissaan ja oli varma että teen itsemurhan, koska olin hänen mielestään muutenkin jo masentunut koska en ollut samanlainen kuin hän. Yllätyshän sille oli, että minulla alkoi ihan uusi, onnellisempi elämä kun pääsin pois äidin helmoista ;)

Minusta nuoriso on ollut juuri tuollaista jo pari vuosikymmentä. Huppari päällä laahustetaan iltapäivällä hakemaan sipsejä ja kokista, sitten takaisin omaan sotkuiseen huoneeseen. Kerran pari viikossa saattavat iltamyöhään tai yöllä hiippailla ulos.

En vielä huolestuisi, jos kerran jaksaa vielä harrastaa ja koulu sujuu. :) Kuulostaa tavalliselta murrosikäiseltä teiniltä. Nuori, identiteettiään etsivä teini saattaa hyvinkin käyttää tuollaista hieman negatiivista asioihin suhtautumista eräänlaisena puolustuskeinona herkkänä aikana. Huolestuisin siinä vaiheessa, jos kavereita ei ole, ei jaksa enää harrastaa eikä kouluun lähteminen suju. Näistä eniten huolestuttavinta on se, jos kavereita ei ole lainkaan. Kavereita ei tarvitse olla paljon, eikä heidän kanssaan tarvitse olla jatkuvasti, mutta teinin normaalin kehityksen kannalta on erittäin tärkeää, että kavereita kuitenkin on. Ysin kevät on monille itseasiassa sitä rankinta aikaa. 

Itselläni ei ole lapsia, mutta aloitin alkuvuodesta psykologian opiskelun yliopistossa, siltä pohjalta tämä vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Lukeminen, pelaaminen ja urheilu eivät ole jonkun mielestä harrastuksia?

Ap kuulostaa ärsyttävältä ekstroverttimammalta, joka haluaisi poikansa intoilevan, kiihkoilevan ja juoksevan pää kolmantena jalkana sinne tänne.

On nekin harrastuksia, mutta tarkoitin kysyä onko noiden lisäksi jotain muita mielenkiinnon kohteita, joiden parissa puuhastelee. Meidän tyttö on myös introvertti, juuri tuollainen joka lukee ja pelaa (muttei juuri urheile) ja piirtää. En ole ollut huolissani, koska hän myös omatoimisesti keksii itselleen pieniä projekteja, joiden parissa puuhastelee ja saa niistä itselleen iloa. Kavereitakin on, mutta ei laumoittain, vaan muutama tarkkaan valittu. 

Vierailija kirjoitti:

Tulipa nostalginen olo. Olin päivölässä vuoden ysäreiden lopulla, ja silloin matikkalinjalaiset nypättiin koulunpenkiltä Nokialle töihin. O tempora, o mores... Siellä ne hintelät ja huonoryhtiset teinitruutupaidoissaan koodasivat yötä päivää pizzan ja colan voimalla :D.

Noihin huonoihin aikoihin asuinrakennukset olivat homeessa ja asuntolahuoneet tosi pieniä, jokaisessa kaksi asukasta. Ruoka oli kyllä hyvää. Sianpaska haisi lähipellon reunassa. Matka pikavuoropysäkille oli liki 3 km, talvella sysipimeässä -30 asteen pakkasella ei niin kiva kävellä.

Lysti maksoi yli 20 000 mk/8 kk, ja oikeastaan mitään en ole katunut niin paljoa kuin sitä, etten käyttänyt sitä summaa ensiasunnon ostoon. Mutta minä hengasin siellä välivuoden lukion jälkeen, kielilinjalla. Toivottavasti nykyään on paremmin :)

Ne rakennukset on kyllä ikävässä kunnossa, ikkunaremontti olisi pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten. Eka vuosi asutaan kämppiksen kanssa ja toka vuosi omassa huoneessa. Huonekalut on perin ankeita, mutta ei kukaan viitsi noin lyhyen ajan takia investoida parempiinkaan. Vaatimattomista asuinolosuhteista huolimatta nuoret viihtyvät, koska saavat olla samanhenkisessä seurassa ja opetushan siellä on aivan loistavaa tasoa. Lysti maksaa nykyisellään 300€/kk mitä en osaa pitää pahana, koska sillä saa täysihoidon. Meidän hintelä tyttö ei tuon edestä syö, mutta joku poika voi syödäkin ja vanhemmilla suorastaan säästyy rahaa. Ja onhan se näpsäkkää, kun lukio tulee hoidettua kahdessa vuodessa.